XX, XI armeijaosasto ja I reserviosasto Allensteinissa ja kahden puolen
sitä.
Kaartin reserviosasto levitti rintamaansa Elbingistä Passargen
alijuoksua kohtaan.
8:s ratsuväkidivisioona marssi Lötzenin suunnalle.
I ratsuväkidivisioona ilman I:stä ratsuväkibrigaadia seisoi vielä
Niemenin-armeijan rintaman edessä, senkin piti kulkea Lötzenin kautta
eteenpäin.
Königsbergin pääreservi piti Deime-linjaa hallussaan.
Posenin pääreservi ja kreivi v. Bredowin maanpuolustusdivisioona
aiottiin myös tuoda avuksi, mutta ne eivät enää ennättäneet siksi
ajoissa, että olisivat voineet taisteluun osaa ottaa.
I:n reserviosaston ja XVII:n armeijaosaston kolonnain ja kuormastojen,
jotka alkuaan olivat peräytymässä Passargen taa, oli täytynyt suorittaa
sangen vaikeita liikkeitä. Ne olivat kuitenkin lopulta ilman kovin
suuria hankauksia päässeet oikealle rintamaansijoittumisalueelleen.
Venäläistä ratsuväkeä, jonka edestä I:sen ratsuväkidivisioonan oli
täytynyt väistyä, oli joksikin aikaa tunkeutunut kauas länttä kohti
aina alas Passarge-Wormdittiin saakka, mutta mitään sotilaallista
vahinkoa se ei ollut aikaan saanut. Niinpä se käsittämätöntä kyllä oli
jättänyt Elbing-Königsbergin suuren radan hävittämättä.
Meille tietysti oli sangen tärkeätä saada pian uudelleen liikekuntoon
rautatiet ja ennen muita ne, jotka Gumbinnenista takaisin marssiessamme
olimme katkaisseet. Etenkin oli Korschenin asema tärkeä. Se oli pitänyt
hävittää perusteellisesti. 48 tuntia sen jälkeen kuin saimme sen
haltuumme, oli se jälleen käyttökunnossa. Tässä oli eduksi, ettei
hävitystyö ollutkaan ollut niin perinpohjainen kuin olin odottanut.
Joukoilla ei vielä ollut kokemusta. Erikoiset teknilliset ohjeet ovat
tarpeen. Olen siitä tulevaisuuden varalle oppinut.