KORP (ilakoivasti; viitaten Bildeen). Schopenhauer parka, näkisitpä
opetuslapsesi!
BILDE (suuttuneena; purevasti). Hyvä, herra kirjailija, mutta
muistakaa, että minä olen hankkiva hyvityksen. Te olette tahtomattanne
opettanut minut ymmärtämään, että minun on taisteltava vaimostani kuin
elämästäni, niin, ja vieläkin enemmästä: miehisestä kunniastani. —
Järkeni ja voimani on antava hänet minulle takaisin. (Kulkee ulko-ovea
kohti.)
KORP (jäljitellen kolportöörisävyä). Mutta tappio — luulen minä — olisi
teidän sielullenne hyväksi.
BILDE (kääntyen ovella; röyhkeästi). Jos jatkatte peliänne, sulkevat
minun tuttavuussuhteeni teiltä jokaisen oven. (Poistuu ulko-ovesta
ovikellon hurjasti kilistessä.)
KORP (Pollelle; nauraen). Näitkös, Polle, ahvenkin tarttuu ärsytettynä
parhaiten koukkuun. — Onko rouva Ruth kotona?
POLLE. Ei ole. Kaiket iltapäivät se on kaupungilla. (Kierosti.) Taitaa
olla toiset hommat — taikka ne entiset.
KORP. Huono vitsi. Mutta — annas rahaa.
POLLE. Olenkos minä mikä lypsylehmä?
KORP. Lehmä. Kamelinkarvainen, kirahvikaulainen vuohi parka,
ehtymäisillään joka päivä. Ettäs kehtaat! Ja juuri oli sinulla ilo ja
onni rääkätä tylsällä puukolla kilpailijaasi, vieläpä maksusta. (Laskee
sormillaan.) Rääkkäys, aluna, eau de Golognet, puuderit — — tjaa,
suunnilleen kymppi. (Ojentaa kätensä.) Tarvitsen sen kaikki. Eevert
tulee seuraavassa junassa, siihen mennessä juhla-ateria pystyyn. No?
POLLE (ylpeästi). Turhaan kärkyt. Enpä mä olekaan enää se taputeltu ja
potkittu Polle.
KORP (tutkivasti). Ahaa — tärppääkös tässä ahvenen perästä vielä
salakka ja särki? —
POLLE (ilkeästi). Nykii ja näppää, mutt'ei tartu.
KORP. Mutta tunnin vippi! Kyllä me maksamme, kun Eevert tulee. Se poika
on näytellyt rahaa ja mulle mainetta ja prosentteja että paukkaa.
POLLE kääntyy parturipöytään päin naurahtaen vähäksyvästi.