RUTH (yhä omassa tunnelmassaan). En kaipaa aurinkoa enää — pienoista
piilopaikkaa vain — — lehvien alla — (Nousee kuin unessa, etenee
oikealle.) Tahdon pois täältä — (Kuin selviten, tarmokkaasti.) Sinun
luotasi pois! Meidän täytyy erota.
BILDE (on noussut myös). Ruth, me emme saa erota. Meidän
yhteiskunnallinen asemamme —
RUTH. Vankilamme, jossa olin jo unohtaa, että minäkin olin luotu
elämään, hukkumaan, synnyttämään ja suloisesti kuolemaan.
BILDE. Ruth parka, noista kuvitelmista on sinun julma herätä. Minussa
on sinulle elämän turva. Kuinka voisit sinä elää parturituvassa tai
kiertävässä komeljanttiseurueessa? Lähtekäämme kotiin —
RUTH. Tiedän olevani oikeassa. — Sinun luonasi olen aina ajatellut
kauhistuen kuoleman tuloa. Olen värissyt — kuin syyllinen ja tahrattu
joka kerta kun se on johtunut mieleen. Ja nyt? Se on kuin suloista
raukenemista paahtavan päivän jälkeen, kuin puhdas, yksinäinen vuode ja
elokuun illan raukeneva paiste —
BILDE (joutuen hätään; lysähtäen istumaan; ojentaen toivottomana
käsiään). Ruth! Minä näen — Olet sanoilleni kuuro. Ja minä — en löydä
sanoja. Ruth, usko minua — katumus salpaa minun hengitykseni. Nyt vasta
ymmärrän — liianko myöhään? — että olet minulle kallis, kalliimpi kuin
mikään muu. (Rauhallisemmin.) Kummallista: elää miehuuden ikään saakka,
eikä koskaan havaita, missä sykki ja virtasi koko elämäni pohjasuoni
— Ja nyt? Kun on sortumassa kaikki, mitä olen koonnut ja rakentanut,
silloin — sokea tulee näkeväksi ja näkee — vain eksyneen itsensä,
eksyneen koko elämänsä ajan. (Lähestyen, tahtoen hyväillä.) Sinua
koristaakseni olen kerännyt arvoa ja rahaa. Paljossa olen ollut vajaa,
mutta paljosta tyhjästä — niin, todellakin tyhjästä — olen luopuva, jos
jäät luokseni, Ruth, en voi sinua päästää! Vaadi minulta nöyrtymystä,
vaadi tekoja, ihmeitä mitä tahansa, olen ne suorittava — —
RUTH. Suren sinun vuoksesi. Mutta — elämä ei näytä sietävän taapäin
kulkua. Tunnen: jos jäisin luoksesi, tekisin sielussani kuolemansynnin
— — kuin surmaisin yksiöisen, viattoman lapsen — Ymmärrätkö sellaista?
BILDE (väkivaltaisesti). Vain yhden ymmärrän: en päästä sinua!
RUTH (kylmeten; ratkaisevasti.) En tiedä muotoja enkä pykäliä. Mutta
sen ymmärrän, että nyt lähden rakastamani miehen luo. (Melkein
riemuitsevasti.) Etkä sinä silloin tahdo etkä voi ottaa takaisin —
aviorikkojaa.
BILDE (tuijottaa hetken kuin lyötynä, kuin saaden onnellisen
ajatuksen). Entäpä, jos sittenkin voin? Olen löytänyt teon, itse
sen minulle sanoit. (Hellästi.) Kuuletkos, nyt on minulla se teko,
jota ei voi sydämesi vastustaa. Sitä varten olen kokoava kaikki
voimani ja älyni. En ole säästävä mitään enkä ketään. — — (Mennessään
oikeanpuoliselle ovelle.) Saatpa kuulla. (Kutsuu sisähuoneessa olevia
sisään; palatessaan.) Taistelemaan sinusta kykenen vieläkin.
RUTH istuutuu odottamaan leposohvalle.