Ruth tulee oikealta.
RUTH (lähestyen Bildeä; tapaillen sanoja). Minun täytyy — en voinut
vaieta enää, valhe on ollut katkeraa. Sinun täytyy päästää minut
vapaaksi.
BILDE (vieden Ruthin leposohvalle istumaan). Rauhoitu, Ruth — — En
ymmärrä sinua. Enkö ole aina ollut sinulle hyvä?
RUTH. Sinun luonasi en ole tietänyt rakkaudesta mitään. Nyt on minulla
sydämessä uusi elämä, suloiset ihmeet ja suloiset tuskat. (Hurmaantuen
kokonaan; kuin itsekseen.) Ilta viimaisessa puistossa on hehkuva ja
kuuma. Lokakuun vihmova räntä hyväilee kasvojani, ne janoavat myrskyä
jok'ainoa hetki. Ja lehdet putoilevat maahan—kuin turvalliseen syliin —