Polle syöksyy verhojen takaa.
POLLE (tarttuu Korpia hihaan, hätäisenä). E-e-een minä suostu —
että sinä Margitia vielä tyrkytät tolle, ottaa sen vielä vaikka —
ilkeyksissään!
KORP. Sallikaa esitellä: Leopold Vakaa, teatteriparturi, Eevert Urpian
ja Hans Korpin nykyinen mesenaatti, Lill' Margitin toinen rakastaja,
toinen silminnäkijöistä ja pahin — kummittelijoista. (Menee oikealle ja
koputtaa oveen.)
BILDE (hätäisesti). Tietääkö hän —?
KORP. Niin raadollista sydäntä kuin teidän emme ole voineet paljastaa
säädylliselle naiselle. Mutta jos te ette anna hänen vapaasti
ratkaista, kenelle hän kuuluu, olen minä lateleva sydämestänne maalle
sekä lierot että sammakot, ja te menetätte kaiken toivon vaimoonne
nähden. Jos myönnytte, emme paljasta äskeistä hämäräidylliä. Onko selvä?
BILDE. On, selvää kiristystä.
KORP. Niinkö? Sanotaanko älyn voittoa lakikielessä kiristykseksi?
BILDE (masentuneena). Odotan vaimoani.
KORP poistuu oikealle.
POLLE (siirtyy nurkkaoven luo; täällä kääntyy, ylimielisesti). Ja
Desdemona lempii Jagoa, Othellon tappaa julma kuolema! (Poistuu
nurkkaovesta.)
BILDE (yksin; etunäyttämöllä). Mikä häpeä — — mikä häpeä. (Sisäiseen
hätään joutuen.) Mihin olen joutunut? Minäkö likaisempi muita? —
Voimakkaampi! (Siirtyy vasemmalle, katsoen odottavana oikeanpuoliseen
oveen.) He saavat sen kokea —