RUTH, puettuna loistavaan tanssiaispukuun ja laaja harsoliina pään
ympäri kiedottuna, tulee kiireesti oikealta.
RUTH (kiirehtäen syli avoinna Urpiaa kohti; kiihkeästi). Eevert —
(Mutta huomaa Selman ja jää hämmentyneenä seisomaan.)
SELMA (on kääntynyt oven luona; hetken vaitiolon jälkeen). Ruth Bilde,
älä hämmenny. Sinullahan on varaa leikkiä, sekä rahalla että miehen
elämällä.
URPIA (viitattuaan Ruthin istumaan leposohvaan). Solvaukset ovat turhia.
SELMA (lähestyen). Vielä sana, Ruth Bilde. Tiedätkö sinä mitä on
köyhyys?
RUTH (kääntyen katsomoon; puoliksi itsekseen). Köyhyys?
SELMA. Sellainen köyhyys, jossa juhla-ateria syödään automaatissa,
jossa pelätään ovikellon soittoa ja hävetään rikkinäisiä kenkiä?
URPIA siirtyy taka-alalle, sytyttää hermostuneena savukkeen.
SELMA (istuutuu Ruthin viereen). Hänellä ei ole yhtäkään niistä
riemuista, joita saadaan rahalla. Etkö pelkää?
RUTH. En osaa pelätä. Sydämen ilot varmaan riittävät sille, joka on
aina saanut huoata niitä vailla.
SELMA. Enpä luule, että olet tottunut hymyilemään rikkinäisen peilin
edessä ja näyttelemään kuningatarta kaasukeittiön ääressä —
URPIA heittää kiukustuneena savukkeen maahan ja alkaa kävellä
taka-alalla.