Korp ja Polle tulevat nurkkaovesta ja jäävät keskustelemaan kiihkein
elein Urpian kanssa taka-alalle.
RUTH. Leikkiäkö lasket?
SELMA. Yhtä totta kuin on minun elämäni haaksirikko.
RUTH (kavahtaen Selman katsetta: nousten). Uskoani häneen et voi
myrkyttää. (Menee kuin suojaa etsien Urpian luo.)
SELMA (nousten). Sen kaiken hän kuitenkin vaatii. (Kaikille.) Vai
ettekö usko? (Osoittaen Urpiaa). Tämä herra esittää hyvin julmuutta,
sekä näyttämöllä että elämässä.
KORP. Sallikaa, rouva, eräs tarina: Kun alipiru Belgephor joutui kerran
— sattumalta — maan päällä naimisiin, muuttui hän kymmenessä vuodessa
enkeliksi. Mutta hänen vaimonsa täytti saman ajan kuluttua hänen
paikkansa helvetissä. Katsokaas, rouva, vaimon harjoittama aviomoraali
rumensi hänen oman sielunsa valmiiksi alimmaiseen kattilaan.
SELMA. Leikitte kuivalla älyllä, herra kirjailija.
KORP. Tjaa, jokainen totuus on ruutikuiva, jotta se räjähtäisi.
URPIA. Tämä keskustelu riittää. Nyt on edestäpäin lyötävä elämä auki.
(Selmalle.) Hyvästi.
SELMA. Hyvästi, Eevert. Taistelin sinusta turhaan. Mutta — turhaan en
nyt sinun puolestasi pelkää. (Poistuu nurkkaovesta.)
URPIA (Korpille). No, niin. Tämän näytelmän tekijän lienee syytä
tietää, että tänä iltana menettää pormestari vaimonsa virkaheitolle
näyttelijälle.
KORP. Ja millä tavalla? Eeroksen ei ole tapana surmata pormestareita.
(Menee ja istuutuu leposohvalle.)
URPIA. Jos hän on sivistynyt mies, hän tietää, että naisella täytyy
olla oikeus valita. (Vetäen Ruthin luokseen.) Sinä ilmoitat tänään
hänelle, että olet minun — uskallatko?
RUTH. Minun täytyy se uskaltaa. En siedä hänen kätensä kosketusta.
Vapisen joka päivä — meidän salaisuutemme on kuin alinomaista valhetta —
KORP. Kummallista. Kun mies rakastuu, saa hän leijonalta sydämen ja
aasilta aivot.
POLLE (lyöden rintoihinsa). Se on totta se! (Hämmästyen.) Ainakin mitä
sydämeen tulee —
URPIA (Korpille; tuimasti). Mitä tarkoitat?
KORP. Että setä Lutherin oli helpompi ryöstää luostarista Katharina
kuin sinun rakastettusi pormestarin palatsista. (Nousten.) Luuletko
sinä, että hän antaa naisen valita? Pääoma huolehtii kyllä
omistusoikeudesta! Ei, poika, tässä tarvitaan juoni. (Kävellen;
puoliksi itsekseen.) Niin juuri — raha on lyötävä älyllä.
URPIA (kärsimättömästi). Juonittelu ei ole tarpeen. Me teemme kuten
sanoin.
KORP. Oi, lempiväiset, mikä vimma teillä on tehdä murhenäytelmää?
Minulla on käynnissä huvinäytelmä, jossa "he saavat toisensa".
Koetetaan. (Urpialle.) Kun pormestari on heitättänyt sinut
vahtimestareilla ja kyyppareilla ulos, missä rytäkässä joudut muuten
näpsästi putkaan, — rakastunut mies käy helposti humalaisesta — ja
rouva on viety koreasti talteen, mitäs sitten?
URPIA. Eron saamista ei voi estää mikään.
KORP. Ei mikään, jos on rahaa, sillä se tulee paljon kalliimmaksi kuin
naimisiin meno. Ja onko sinulla halua heittää oma naisesi kilpailijasi
valtaan? Ei, hyvä veli, huvinäytelmässä tarvitaan juoni ja äly,
murhenäytelmässä puskekoot tunteelliset sarvet.
POLLE. Antaa Korpkin koettaa.
KORP. Suostutko, Eevert?