URPIA. Jaksoit harvoin. Et ymmärtänyt, että miehenä ja naisena me
olemme vastavoimia ja että sinun osasi olisi ollut sulautua minun,
voimakkaamman, uskoon. Sillä naisen onni? Se on tappiossa. Eikö maa ole
itsessänsä ihana, vaikka auringon nuolet syöksyvät tuhansin kärjin sen
rintoihin ja uumiin? Jokainen hedelmä syntyy tappiosta, jonka kärsii
nainen, maa. Siihen taisteluun olit sinä sydämeltä liian pieni.
SELMA (hiljaisesti, pyytävästi). Entä, jos muuttuisi se — mitätön sydän?
URPIA. En usko siihen. Se on tärvelty jo! Liian monet huulet samentavat
lähteen — kelvottomaksi. Turha jatkaa. Mene.
SELMA katsoo toivottomana, kohauttaa äkkiä uhmaavasti olkapäitään ja
menee ovea kohti.