OLLI. Älähän hiidessä! Minä luulin hänen olevan saapuvilla. Uskon
tietysti! Ei kukaan ole niin luotettava kuin Mauno.
MATTI. Ahaa! Te yhä vaan kinastelette päin naamaa?
OLLI. Miten hitossa jaksaisimme muuten täällä korvessa. Se pitää
pirteänä! Mutta ulospäin olemme samaa maata kuin maalarin housut.
MATTI. Ääh! Tuota! Luuletko, että Mauno tarkoitti totta, kun kehui
Erkkiä?
OLLI. Varmasti totta! Siitä menen takaukseen! Eikä kukaan pysty
arvostelemaan maanviljelijää paremmin kuin Mauno. Hän on etevin mies,
minkä tunnen —
MATTI. Oletko sinäkin samaa mieltä?
OLLI. No, sen minäkin voin vakuuttaa! Erkki tulee hoitamaan Rouhua
niin, että on lysti katsella. — Mutta mihin hemmettiin ne miehet
katosivat?
MATTI. No, menehän hakemaan! Minäkin tulen pian perässä. Tunnethan tien!
OLLI (vilkkaasti). Niinkuin viisi sormeani! (Menee touhukkaasti perältä
ulos.)
MATTI (kokoilee tupakoita ja myhäilee tyytyväisenä). Hm! Jaah! Tjaah!
Ääh! Helkutti!
ERKKI (tulee eteisen ovesta). Yksinkö isä täällä juttelee? Mihin
vieraat ovat menneet?
MATTI. Sinun perässäsi kai juoksivat!
ERKKI (naureskelee). Minun? Ei! Kai sitten Ellin perässä!
MATTI. Kunnon poikia! Mutta tekevät kiusaa toisilleen. Kuulehan! Mitä
sinä tuumit siitä metsäjutusta?
ERKKI. Olen sitä mieltä, että pitäisi harventaa.
MATTI. No, harvenna! Minä ainakaan en estä — koska Maunokin arveli,
että ymmärrät talon asumista. Ja hän on hyvin taitava.
ERKKI. Mauno taas sanoo, että Olli vie uusissa, onnistuneissa
aloitteissa hänestä voiton.
MATTI. Soo! Ääh! Helkutti! Se sitten on mukava pentupari! Olen heitä
ikäni ihmetellyt. Mutta nyt he ensi kerran puhuivat vakavistakin
asioista. Metsästäkin! Taitavat miehistyä. — Noh! Mennäänpä nyt
haeskelemaan heitä! (Menevät peräovesta.)
ELLI (tulee touhukkaana eteisestä ja menee hyräillen kirjoituspöydältä
hakemaan avaimia).
Tuovin avain, Tuovin kimppu, Tuovin avainkimppu! Himppukimppu,
himppukimppu, lumppu, hamppu, himppu! Noh! Eihän täällä — (Hypähtää
sohvapöydän luo ja löytää siltä pienen, Tuovin jättämän avainkimpun.)
Ahaa! (Kääntyy menemään.)
MAUNO (tulee ulko-ovesta). Kas! Yksinkö sinä täällä kukut?
ELLI. En minä kuku! Minä olen kana. Kävin äsken hakemassa näitä avaimia
ja unohdin asiani.
MAUNO. Sehän oli kovin mukavaa. Saamme istua täällä piilossa.
ELLI. Pitääkö meidän olla piilossa?
MAUNO. Pitää! Me tahdomme jutella kaikessa rauhassa.
ELLI. Vai niin me tahdomme? Mutta näillä avaimilla olisi kiire.
MAUNO. Kiirekö? Näytähän niitä! (Saa Elliltä avaimet, joita katselee.
Pistää ne taskuunsa ja menee istumaan sohvapöydän ääreen.) Kiitoksia
vaan, että pyysit minua istumaan ja — että itse asetut tuohon sohvalle.
ELLI (purskahtaa helakkaan nauruun ja menee sohvalle). Tämäpä vasta
metkaa, tämä!
MAUNO. Näin on hyvä! Mitä sinä sanoisit, jos minä kysyisin —?
ELLI (keskeyttää nopeasti). Älä, veikkonen, kysy! Se on vissiin jotakin
hirveän hassua. — Mitä se on?
MAUNO. Ajattelin vain kysyä sinulta, tuletko minun kanssani —?
ELLI (panee kädet korvilleen). Lopeta jo! Lopeta! (Hymyilee ja ottaa
kädet korvilta.) Mihin minun pitäisi tulla sinun kanssasi?
MAUNO (on ensin pienen hetken vähän hämmentynyt, mutta keksii sitten).
Laulujuhlille! Ensi kesänä!
ELLI (pettyneenä). Soo! Minä ajattelin jo, että minne ihmeeseen pitäisi
lähteä. Missä ne ovat?
MAUNO. Minä en nyt tällä hetkellä muista niin tarkkaan, mutta kai me ne
jostakin löydämme.
ELLI. Kukapa ensi kesästä voi vielä puhua! Voimme olla vaikka —
naimisissa.
MAUNO. Käyhän laulujuhlilla naineitakin ihmisiä!
ELLI. Käypä tietenkin! Mutta älä puhukaan! Voit olla vaikka kihloissa.
MAUNO. Kenen kanssa?
ELLI. Mistä minä tiedän! Vallesmannin Kerttua kuulut hakkailevan.
MAUNO. Kuinka? Millä tavoin?
ELLI. Herrainen aika! Mistä minä tiedän, kuinka sinä hakkailet?
MAUNO. Etkö ole huomannut?
ELLI. Mitä minun olisi pitänyt huomata?
MAUNO. Kuinka hakkailen sinua.
ELLI. No, voi minun päiviäni! Hakkailetko sinä minua?
MAUNO. No, niin jumalattomasti! — Ai, ai! Se oli vissiin ruma sana!
Mutta anna sen merkitä jotakin hyvin kaunista!
ELLI. Niin jumalattomastiko sinä Kerttuakin hakkailet?
MAUNO. En minä ole huomannut hakkailevani ollenkaan — Kerttua.
ELLI. Näes! Silloin se on oikeata hakkailua, kun ei itse huomaa.