ELLI loikoo sohvalla ja lukee; kääntelee lehtiä, nostaa päätään,
kurkkaa akkunaan päin, haukottelee ja retkahtaa tyytymättömänä takaisin
tyynylle.
TUOVI (kurkistaa peräovesta). Kas! Eikö Erkki olekaan täällä vanhan
isännän puolella?
ELLI. Minä täällä vaan — haukottelen. Tule sinäkin ja rupea torkkumaan
minun seurakseni!
TUOVI (tulee sisään). Tulenkin! Erkki jätti minut yksin. Luulin olevan
täällä.
ELLI. Isän kanssa meni. Saattoivat Katajiston Martin reelleen ja
painuivat sitten kai pirttiin.
TUOVI. Mitä se Martti niin lyhkäsellä asialla kävi? (Menee
keinutuoliin.)
ELLI (ponnahtaa istumaan). No, kun minä sanoin — ei! Niin — mitä hän
täällä sitten enää olisi viivytellyt.
TUOVI. Hänellekö sanoit?
ELLI. Vieläkös? Veljelleni! Erkki kävi kysymässä.