ROUHUN MATTI on jäyhäluontoinen vanhan kansan mies. Liikkuu kömpelösti
ja raskaasti. Näkyy, että on tehnyt paljon työtä aikoinaan. Pieni
leikillinen piirre välähtää kuitenkin silloin tällöin sekä katseessa
että parrattomilla huulilla. Vaikka hän on täsmällinen ja päättäväinen,
pilkistää hyväsydämisyys kuitenkin kaiken alta. Täten ankaratkaan
sanat tai ärähtelemiset eivät tunnu karkeilta. Ne ovat pienen
muhoilevan sävyn miedontamia. Käyttää mielellään vähän liioittelevaa ja
suorasukaista puhetapaa. Ikä 60 vuotta.
ERKKI on avokatseinen, rehti ja tasainen. Mutta hänen epämääräinen
asemansa kodissa näkyy painostavan hänet hiljaisemmaksi kuin hänen
luonteensa vaatisi. Se huomataan helposti, kun isännyysasia joutuu
lopulliseen ratkaisuun. Ikä 30 vuotta.
ELLI on vilkas ja kevyt. Hänen luonteessaan on paljon »pyryharakkaa».
Naureskelee ja touhuaa mielellään. Ei halua pitkältä harkita sanojaan
tai tekojaan. Nyrpistää nenäänsä yksitoikkoisuudelle ja ihastuu
kaikesta, mikä vivahtaa vaihtelulle. On käynyt tyttökoulun kaupungissa
ja päässyt irti ujoilevasta maalaisuudesta, mutta ei kuitenkaan ole
kadottanut välittömyyttään eikä naisellisuuttaan. Ei pidä polkkatukkaa
eikä ole olevinaan oppinut. Ikä 20 vuotta.
TUOVI on hiljainen ja lempeä. On järjestyksen ihminen ja työteliäs.
Häntä rasittaa alkupuolella sama painostus kuin Erkkiäkin, vaikka hän
yrittelee sitä peitellä. Ikä 25 vuotta.
MAUNO on iloinen, reipas ja leikkisä herrasmies. Mutta hänen
iloisuutensa on hillittyä, eikä hän tuo leikkiään tarjottimella esille.
Hänessä on paljon luontaista ja miellyttävää arvokkuutta, mikä ei
kuitenkaan kokonaan jaksa peittää sitä poikamaista tuulta, joka on aina
valmis lehahtelemaan. On tummatukkainen. Ikä 30 vuotta.
OLLI on Maunon leikki-, koulu- ja asekumppani. Iloinen ja repäisevä
luonne, ilman Maunon arvokkuutta ja itsensähillitsemistä. Puhuu
meluavasti ja nauraa mielellään, varsinkin jos onnistuu tekemään jonkin
kepposen. On vaalea. Ikä 30 vuotta.
Yleensä on esittäjien huomattava, ettei tässä pidä korostaa erikoista
maalaisuutta. Ei erikseen eikä yhteisnäyttelemisessä tällaisessa
nyt ajan henkilökokoomuksessa. Puhelimet, sähkövalot, sanomalehdet
kirjallisuus ja yleinen sivistysharrastus ovat jättäneet n.s,
»pitkätukkaisten» ajan kauas taakseen. Jos esiintyjät pyrkivät
vapaaseen ja miellyttävään luonnollisuuteen kukin omalta pohjaltaan
ja esitettävän henkilön luonnepuitteissa, antautumatta hätiköimiseen,
hosumiseen ja teennäisyyteen, niin päästään lähelle oikeata
esiintymissävyä.
Näytelmälle ja sen esittäjille on eduksi, jos väliajat supistetaan
mahdollisimman lyhyiksi.