Pikku Chèben histooria. -- Savignyn kiiltomadot.
Savigny-sur-Orgessa.
'Rakas Sidonie!
Eilen istuimme pöydässä suuressa ruokasalissa, jonka tunnet, ja
ovi oli selkoisen selällään täydessä kukassa oleville portaille.
Minun oli pikkuisen ikävä. Isä kulta oli ollut huonolla tuulella
koko aamupäivän, ja, äiti parka ei tohtinut hiiskua sanaakaan
noiden rypistettyjen kulmakarvojen lannistamatta, jotka aina
ovat hänelle lakia lukeneet. Minä ajattelin, että oli todellakin
vahinko olla aivan yksin, kesäsydännä, näin kauniissa paikassa,
ja että olisin varsin onnellinen, nyt kun, näet, olen päässyt
kasvatuslaitoksesta ja kun minun on oltava kaiket vuoden ajat
maalla, saadessani, kuni muinoin, jonkun kanssani juoksentelemaan
pitkin metsiä ja pyökki-puistoja.
Georges käy kyllä toisinaan täällä, mutta hän tulee aina hyvin
myöhään, ainoastaan päivälliseksi, ja palajaa sitte seuraavana
päivänä jo ennenkuin olen hereillä. Sitä paitsi onkin hän jo vaka
mies, herra Georges. Hän tekee työtä tehtaalla, ja asioiden huoli
vetää usein hänenkin otsalleen ryppyjä.
... Näin pitkälle olin ehtinyt mietteissäni, kun isäni yht'äkkiä
nopeasti kääntyi puoleeni:
-- Mitenkä pikku Sidonien laita on? Mielelläni tahtoisin pitää
hänet täällä jonkun ajan.
Arvaathan, kuinka olin onnellinen! Sehän vasta iloa taas kohdata
toisensa ja sitoa tuo hyvä ystävyys jonka keskeyttäminen oli
enemmän elämän, kuin meidän vikamme! Paljo niitä on meillä oleva
asioita kerrottavana! Sinä, joka yksin voit huvittaa hirveää
isoisää, sinä olet tuottava iloa meille, ja vakuutan sinua, että
sitä kyllä tarvitaankin.
Se on niin autio, tämä kaunis Savigny! Ajattelehan, että
aamuisin välistä pistää päähäni virnaileminen. Pukeudun, teen
itseni kauniiksi, hiukset kiharassa ja koreat vaatteet yllä;
kävelen puistikoissa, ja äkkiä huomaan tehneeni kustannuksia
joutsenien, sorsien, Muisku-koirani ja lehmien vuoksi, jotka
niityllä eivät edes käännykään ohi kulkiessani. Silloin menen
kiusalla hyvin sukkelaan takaisin, puen ylleni kattuuni-hameen,
askartelen moisiossa, aitassa, vähän missäkin. Ja todellapa alan
uskoa, että ikävä on minun vartuttanut ja että minusta tulee
varmaan oiva emäntä....
Onneksi tulee, näet, kohta metsästysaika, jolloin arvelen
voivani huvitella hiukan. Ensiksi käyvät silloin Georges ja
isäni, jotka molemmat ovat kovia metsästäjiä, useammin täällä.
Sitte tulet sinä. -- Sillä vastaathan minulle heti, että tulet
meille, eikö niin? Herra Risler sanoi tuonnoin sinun olevan
raihnas. Savignyn ilma tekee sinulle oikein hyvää.
Täällä kaikki sinua odottavat. Ja minä en malta enää elääkään.