Hollantilaisen uudisasukkaan kodissa.
Molemmat intianit nukkuivat yönsä oivassa hirsivajassa, peitoin, runsain
heinin ja katoin. He olivat sangen tyytyväisiä, sillä he olivat päässeet
salojen reunaan ja lähelle erämiehen elämää. Ei kulunut ainoatakaan
päivää eikä yötä, joka ei olisi sitä todistanut.
Vajan toinen pää oli lautaseinällä erotettu kanahuoneeksi. Kanahuoneessa
hoiti toistakymmentä kanaa velvollisuuksiaan; molempien "ruskeitten
enkelien" ensi yönä ne siis nukkuivat hiljaista unta, kun äkkiä sekä
kanat että vieraat heräsivät meluavaan kaakatukseen, joka nopeaan
lakkasi. Se oli melkein kuin olisi kana pudonnut kesken pahaa unta ja
sitten orrelleen nousten uudelleen uinahtanut. Mutta seuraavana päivänä
nähtiin munitusosaston yhden mitä parhaimman jäsenen ruumis nurkassa,
osaksi syötynä.
Kuonab tarkasti päätöntä kanaa ja pölyä, jota oli paikalla, ja sanoi
sanan: "Minkki".[11]