Beruna ja Batseba vastaan-ottivat emäntänsä, kun hän palasi
huoneesensa. He näkivät hänen surullisen katsantonsa. Hän oli ääneti,
vaalea ja kylmä. He kantoivat hänet hänen vuoteellensa, johon hän istui
aivan huolettomalla ja tylsistyneellä muodolla; hänen vapisevat
huulensa erkanivat, hänen tuijottavat silmänsä olivat kiintyneet
lattiaan, ja hänen hermottomat käsivartensa vaipuivat hänen
polvillensa. Beruna astui hiljaa hänen taakseen ja tuki hänen selkäänsä
tyynyillä, ja hellävaraisesti Batseba pyyhki pois vähäisen vaahtoa
hänen suustaan. Tässä tilassa pysyi Miriam useat tunnit, ja hänen
uskolliset neitsyensä vartoivat turhaan jotakin osoitetta, että hän oli
tointunut.
Yht'äkkiä kaikkui torvi.
"Mikä se on?" Miriam huudahti huikealla äänellä ja katsahti ylös
hämmentyneillä silmillä.
Ei kumpikaan heistä vastannut, sillä he tiesivät, että se ilmoitti
Alroy'n lähtöä tutkijainsa eteen.
Miriam jäi samaan asemaan, ja sama kiihkeä kysymys kuvautui niinkuin
ennen hänen kasvoissansa. Torvi kaikkui toistamiseen, ja sen jälkeen
kuului kansan huutoja. Silloin hän nosti kätensä taivasta kohden ja
painoi päänsä alas -- ja kuoli.