XII.

Kaikkien ponnistustensa perästä Alroy vaipui syvään ja

häiritsemättömään uneen. Kun hän heräsi, oli jo aurinko kauan aikaa

ollut ylhäällä. Schirene nukkui vielä. Alroy syleili häntä ja Schirene

avasi silmänsä ja hymyili.

"Sinä olet nyt rosvon morsian", hän lausui. Miltä uusi elämämme tuntuu

sinusta?"

"Hyvältä! yhdessä sinun kanssasi."

"Lepää tässä, armaani; minun täytyy havauttaa soturimme ja katsoa,

kuinka asiat käyvät." Näin puhuen ja herkästi astuen monen makaavan

ylitse hän koski Benaiah'aan.

"Kas niin! urhoollinen päällikköni vielä nukuksissa! No! nouskaat,

nouskaat."

Benaiah hypähti ylös iloisella muodolla. "Minä olen aina valmis,

herrani.

"Minä tiedän sen; mutta muistakaat, etten minä enään ole mikään

hallitsia, vaan toveri. Lähtekäät pois minun kanssani, ja pannaan

toimeen jotakin järjestystä täällä."

Kumppanit jättivät amfiteaterin ja tarkastivat läheisiä rakennuksia. He

löysivät paljon varoja, jäännöksiä menneiltä ajoilta, mattoja, teltoja

ja poltaksia, viinimaljoja ja muita yksinkertaisia huonekaluja.

He määräsivät yhden kartanon hevospihaksi ja muut seurueensa

käytettäviksi. He kutsuivat kumppaninsa sille aukealle paikalle, jossa

Hassan Subah kohtasi kuolemansa, ja täällä Alroy puhutteli heitä,

selittäen heille aikomuksiansa. He jaettiin komppanioihin; itsekullekin

tuli oma velvollisuus. Mitkä asetettiin vartioiksi eri paikkoihin;

mitkä lähetettiin metsästämään taikka kokoamaan taateleita kosteikolta;

mitkä taluttivat hevosia likeisille laitumille taikka jäivät

kotiin talouden askareita hoitamaan. Amfiteateri tyhjennettiin.

Yksinkertainen, mutta mukava telta rakennettiin Schirenelle. He

peittivät sen permannon matoilla ja koettivat kaikki kilvan

tiedustella, mitä hänen mielensä teki. Schirenen lempeät sanat ja

kehoittavat hymyt virittivät samalla heidän ahkeruuttansa ja

keksiväisyyttänsä.

He tottuivat pian kovaan, mutta eriskummaiseen elämänlaatuunsa. Sen

outous miellytti heitä. Painavan pakon ainainen kiihdytys ei jättänyt

heille mitään aikaa huolehtia tilansa kauheaa muutosta. Niin kauan kuin

Alroy eli, toivo ei koskaan paennut heidän lujista rinnoistaan. Ja

semmoinen oli hänen neronsa vaikutus, että alakuloisimmatkin arvelivat,

että tappio hänen kanssaan oli parempi kuin voitto muitten kanssa. He

olivat uskollinen ja luopumaton joukko, eikä iloisia kasvoja puuttunut,

kun he illalla kokoontuivat amfiteaterissa yhteistä ateriaansa varten.

Tuskin oli Alroy päättänyt järjestystänsä, kun hän jo lähetti vakoojia

kaikille haaroille hankkimaan tietoja ja erittäin neuvottelemaan, jos

mahdollista oli, Ithamarin ja Medadin kanssa, siinä tapauksessa, että

nämät vielä elivät ja heidän sotajoukkonsa pysyivät johonkin määrin

koossa.

Kaksi viikkoa meni, jolla aikaa he eivät nähneet ketään vierasta; mutta

nyt ilmestyi heidän leirissään neljä miestä, jotka eivät olleet

erittäin suotuisat Alroy'lle, vaikka hän kuitenkin salasi, että hän oli

suuttunut heidän tulostaan. Nämät olivat Kisloch, Kurdilainen, ja

Kalidas, Indialainen, ynnä näitten eriämättömät kumppanit, Guebriläinen

ja Neekeri.

Alroy: Romani · 第 96 / 106 题