"'Huomenna Israel kostetaan'". Kuinka, Karamanialaisten hurmeessa!
Minussa ei ole mitään uskoa. Vähät siitä. Ei mikään ole enää
vallassani. Rientävä kohtalo saattaa minut eteenpäin. Minä en voi
pidättää kulkuani enkä haahtani johdattaa. Kuinka nyt! Ken on vartioiva
upseeri?"
"Benomi, herra, sinun palveliasi."
"Toimittakaat sana varakuninkaalle. Käskekäät häntä tänne minun
puheilleni. Kuka tuo on?"
"Scherirah'n lähettiläs, joka juuri saapui tänne. Scherirah kulki viime
yönä Kerrundin vuorten ylitse, herrani, ja on teidän luonanne päivän
koitteessa."
"Hyviä uutisia. Menkäät noutamaan Abneria. Joutukaat! Hän tapaa minut
täällä. Minä käyn sillä välin leiriä katsomassa. -- Hyvä, urhoolliset
kumppanit, te olette tulleet tänne jälleen voittamaan Alroy'n kanssa.
Te olette taistelleet ennen, minä voin todistaa sen, Nehavendin
lakealla. Se on mehukasta maata, ja Karamanialaisten veri on sitä vielä
enemmän höystöttävä."
"Jumala varjelkoon teidän majesteettianne! Meidän henkemme on teidän."
"Suokaat anteeksi, nuori hallitsiani", lausui joku soturi, puhutellen
Alroy'ta; "suokaat anteeksi minun rohkeuteni, vaan minä tunsin teidät,
ennenkuin olitte kalifi."
"Oiva sydän, sinun pelottomuutesi on minun mieleeni. Jatka puhettasi."
"Minä hankin sanoa, että minä toivon, jotta huomenna viette meidät
rynnäkköihin. Muutamat väittävät, ettette aio."
"He ovat väärässä."
"Sitä minäkin ajattelin. Minä takaan aina nuoren kuninkaani -- entä
kuningatar?"
"Hän on todellinen sotamiehen puoliso ja asuu leirissä."
"Se on urhoollista! Näettekö, sanoinhan minä sen jo teille, toverit; te
ette uskoneet minua, vaan minä tunsin meidän nuoren kuninkaamme,
ennenkuin te. Minä asuin lähellä Hamadanin porttia, teidän korkeutenne
mieliksi -- vanhan Shelomin poika."
"Anna minulle kättä -- kunnon ystävä. Mitä te syötte täällä, pojat?
Malttakaat, minä maistan teidän ruokaanne. Minä soisin, että minun
ruoankeittäjäni osaisi laittaa minulle tämmöistä pilau'ta! Se on
mainiota!"
Sotamiehet kokoontuivat päällikkönsä ympärille, ja heidän silmänsä
loistivat ihastuksesta. Ihana näky -- sankari keskellä, useat
soturiparvet ympäri, mitkä puhuen hänen kanssaan, mitkä valmistaen
ruokaa, mitkä paahtaen kahvia, kaikki tarjoten hänelle, sanalla tai
teolla, jotakin rakkautensa osoitetta ja käyttäen itseänsä samalla
haavaa aivan likeisen tuttavan tavalla.
"Me kukistamme heidät, pojat!"
"Se on varmaa, kun teitä seuraa, te voitatte aina."
"Minä teen parastani, ja niin tekin teette. Kelpo päällikkö ilman
kelvollisia sotamiehiä ei ole juuri minkään arvoinen."
"Niin, se on totta! Tarvitsee olla kelvollisia sotamiehiä. Mitä te
arvelette Alp Arslanista?"
"Minä luulen, että hän tuottaa meille yhtä paljon vaivaa kuin kaikki
muut viholliset yhteensä, eikä siinä ole paljon."
"Hyvä! hyvä! Jumala varjelkoon Alroy'ta!"
Benomi lähestyi ja ilmoitti, että varakuningas odotti häntä.
"Minun täytyy jättää teidät, lapseni", Alroy lausui. "Me syömme kerran
vielä illallista yhdessä, kun olemme voittaneet."
"Jumala varjelkoon teitä, herra; ja me hämmennämme teidän
vihollisenne."
"Hyvää yltä, pojat. Ennenkuin päivä koittaa, meidän kenties on kova työ
edessä."
"Me olemme valmiit, me olemme valmiit. Jumala varjelkoon Alroy'ta!"
"He ovat hyvällä mielellä, vaan toinen henki elähytti kuitenkin entisiä
päiviämme. Sen minä syvästi tunnen. Nämät miehet ovat uskollisia
semmoiselle päällikölle, joka ei ole koskaan pettänyt heidän
toiveitaan, ja luottavat semmoiseen asiaan, joka johdattaa ryöstöön. He
ovat vaan komeita palkkasotureita. Ei mitään muuta. Voi! missä nyt
Judan soturit ovat! Missä nyt ne miehet, jotka käyräsapeleitansa
paljastaessaan yhtyivät pyhän riemun voittovirteen! Taistelon aattona
olisit luullut kenttää äärettömäksi synagogaksi. Pappeja ja
alttareita, palavia uhreja ja savuavia suitsutus-astioita, tulisia
uskonkiihkolaisia, jotka hartaasti kuuntelivat profeetallisia puheita
ja vahvistivat verellänsä ja pyhimmillä lupauksillansa sitä juhlallista
liittoa, että Kanaan valloitettaisiin. Kaikki on muuttunut, niinkuin
minä itsekin. Kuinka nyt, Abner? Sinä olet hyvin umpimielinen?"
"Onko tosi, että Scherirah lähestyy?"
"Sitä en epäile, että kaikki on oikeassa. Minä tahtoisin, että päivä
rupeisi valkenemaan!"
"Vihollinen likenee. Muutamat kolonnit näkyvät jo. Minun vakojani ovat
välttäneet heidät. He aikovat varmaan asettua sotarintaan lakealle."
"He näkyvät jo! Me käymme siis heti heihin käsiksi, ennenkuin he
järjestyvät. Oivallista, oivallista! Me voitamme heidät vielä. Rohkaise
mielesi, kallis veljeni. Scherirah on täällä hyvissä ajoin auringon
nousussa, hyvissä ajoin -- varmaan hyvissä ajoin."
"Minä hyväksyn tätä tuumaa."
"Sotamiehet ovat uskallusta täynnä. Karkaa aamun koitteessa
kolmellakymmenellä tuhannella ratsumiehellä heidän järjestyviin
riveihinsä. Minä ryntään oikeata, Asriel vasenta siipeä vastaan. Tästä
tulee aika sievä ottelu, rakas Abner. Kuinka Miriam jaksaa?"
"Minä sain tietoja häneltä tänä aamuna, aivan hyvästi. Hän lähettää
teille tuhansia terveisiä ja rukoilee teidän puolestanne. Onko
kuningatar täällä?"
"Hän tuli tänä iltana. Hän voi aivan hyvin."
"Hän saa kaivata kaikenlaista mukavuutta."
"Älä siitä puhu. Hän on sotamiehen puoliso. Hän rakastaa sinua
suuresti, kallis Abner."
"Minä tiedän sen. Minä toivon, että minun miekkani saa varjella hänen
lastensa valta-istuinta."
"Hyvä, anna käskysi. Tappelu nyt kohta, mitä arvelet?"
"Minulla on kokonaan sama ajatus."
"Minä lähetän sanansaattajia Scherirah'ta jouduttamaan. Kaikki näyttää
hyvältä. Säästä vartiakuntaa."
"Kyllä, kyllä. Jääkäät hyvästi, kallis herrani. Kun jälleen yhdymme,
minä toivon, että teidän vihollisenne ovat teidän orjanne!"