Ensimmäinen pappi ja hänen kumppaninsa astuivat Abidanin huoneesen.
Jabaster puhutteli jo kokoontuneita vieraita.
"Urhoollinen Scherirah, minua ilahuttaa, että sinä olet täällä. Kun oli
kysymys Israelista, milloin Scherirah'ta kaivattiin? Aimollinen
Zalmunna, me emme ole nähneet kylläksi toisiamme: vika on minun. Jalo
profetissa, sinun siunauksesi!"
"Hyvät ystävät, te tiedätte kaikki, minkä vuoksi olemme yhtyneet
täällä. Kun astuimme Tigrin poikki, me emme voineet odottaa mitään
tämmöistä kokousta. Mutta se ei tee mitään. Me olemme tulleet toimimaan
eikä todistelemaan. Meidän uljaat mielemme ovat tehneet päätöksensä:
meidän juhlallinen tarkoituksemme ei vaadi mitään keskustelua. Jos
meidän joukossamme löytyy joku, joka suo, että Israel on Ismaelin orja,
joka tahtoo kadottaa kaikki, jota me olemme rukoilleet, kaikki, jota
varten me olemme taistelleet, kaikki, mitä me olemme voittaneet, ja
kaikki, jonka puolesta me olemme altiit kuolemaan -- jos meidän
joukossamme löytyy joku, joka sallii, että arkkia häväistään ja Jehovan
alttari saastutetaan pakanallisilla uhreilla -- jos meidän joukossamme
löytyy joku, joka ei huokaile Sionia, joka ei heittäisi henkeänsä, että
temppeli rakennettaisiin ja isien menetetty perintö takaisin
saataisiin, no, hän menköön matkaansa! Ei löydy ketään semmoista tästä
joukossa: jääkäät siis tänne ja vapauttakaat isänmaanne!"
"Me olemme valmiit, suuri Jabaster; me olemme valmiit, kaikki, kaikki!"
"Minä tiedän sen; te olette niinkuin minä itse. Pakko on opettanut
nopea-neuvoisuutta. Ryhtykäämme tuumiimme. Puhukaat, Zalmunna."
"Jalo Jabaster, meitä kohtaa monta vastusta. Alroy ei lähde enää
mihinkään palatsistansa. Meidän on, niinkuin hyvin tiedätte, mahdoton
päästä huomaamatta sisään. Mitä te, Scherirah, arvelette?"
"Minä en epäile minun miehiäni, mutta kuinka sota Alroy'ta vastaan
päättynee, on varsin epätietoista, jollemme vaarasta puhukaan."
"Minä olen altis kuolemaan, mutta ei tappioon joutumaan", lausui
Abidan. "Meidän täytyy olla varmat. Julkista sotaa minä pelkään. Suurin
osa armeijasta seuraa päälliköitänsä, ja nämät pitävät tyrannin puolta.
Tehkäämme teko, ja heidän täytyy yhtyä meihin."
"Eikö olisi mahdollista saada häntä johonkin uhrijuhlaan, jonka panemme
toimeen jonkun voitetun tappelun muistoksi -- mitä luulette?"
"Minä epäilen suuresti, Jabaster. Tähän aikaan hänen ei tee mieli
kunnioittaa meidän kansallisia juhlamenojamme kuninkaallisella
läsnä-olollansa. Tuo nainen estää häntä varmaan. Ja, vaikka hän
tulisikin, menestys on vaikea ja sentähden epätietoinen."
"Jalot soturit, kuulkaat naisen ääntä", huudahti profetissa astuen
esiin. "Se on heikko, vaan semmoisia välikappaleita, yksin lapsen
henkäystäkin, Herra käyttää valittua kansaa neuvoakseen. Löytyy
salainen tie, jota myöten minä pääsen palatsin puutarhoihin.
Huomisyönä, juuri kuin kuu on astunut sydän-yön tummaan tupaan, katso,
tuo kirottu linna leimahtaa tuleen. Abidanin soturit olkoot kaikki
valmiina, ja, kun liekit ensiksi kohoavat, lähtekööt seraljin portin
luo ikäänkuin auttamaan. Pelästynyt vartioväki ei tee mitään vastusta.
Sillä aikaa kuin sotamiehet valloittavat portit, te itse, Zalmunna,
Abidan ja Jabaster riennätte kuninkaalliseen huoneesen ja toimitatte
teon. Sillä välin urhoollinen Scherirah saartakoon palatsin koko
osastollansa, ikäänkuin hän ei ollenkaan tietäisi tuosta ankarasta
teosta. Silloin te tulette esiin ja, jos tarvitaan, vedet silmissä
näytätte kohtalonsa saavuttaneen ruumiin sotureille ja julistatte
pappisvallan."
"Se on Herra, joka puhuu", lausui Abidan, joka epäilemättä ennaltaan
tiesi tästä ehdoituksesta. "Hän on jättänyt heidät meidän käsiimme."
"Rohkea tuuma", sanoi Jabaster miettien, "vaan kuitenkin minä mielistyn
siihen. Se on nopea, ja siinä on jo paljon. Minä luulen, että se
saattaa perille."
"Se on mahdotonta, että se pettää", huudahti Zalmunna, "sillä, jollei
liekki nousekaan, me olemme vaan samalla kannalla kuin ennen."
"Minä hyväksyn sitä", lausui Scherirah.
"Olkoon menneeksi siis", sanoi Jabaster. "Huomis-ilta näkee meidät
jälleen täällä varustettuina. Hyvää yötä."
"Hyvää yötä, hurskas pappi. Miltä tähdet näyttävät, Jabaster?"
"Kovin levottomilta; niin ne ovat olleet muutamat päivät. Mitä ne
ennustavat, minä en tiedä."
"Onnea Israelille!"
"Toivokaamme sitä. Hyvää yötä, kalliit ystävät."
"Hyvää yötä, hurskas Jabaster. Sinä olet meidän kulmakivemme."
"Israelilla ei ole muuta toivoa kuin Jabaster."
"Herrani", lausui Abidan, "jääkäät vielä hetkeksi tänne."
"Mitä nyt? minä menisin mielelläni."
"Alroy'n täytyy kuolla, herrani, mutta luuletko sinä, että yksi ainoa
kuolema vahvistaa liittoa?"
"Nainenko?"
"Niin! nainen! minä en muistanut häntä. Asriel, Ithamar, Medad?"
"Kelvollisia sotureita! minä en epäile, että meillä on heistä hyöty.
Minä en pelkää tuommoista irtainta väkeä. He seuraavat johdattajaansa
niinkuin muut olennot, jotka ovat syntyneet tottelemaan. Kun heiltä
itseltä puuttuu järkeä, heidän täytyy seurata meitä, joilla sitä on."
"Niin minäkin luulen. Lieneekö ketään muuta, joka on vaarallinen?"
Zalmunna ja Scherirah loivat silmänsä maahan. Haudankaltainen
äänettömyys syntyi. Profetissa keskeytti sen.
"Tuomio on laskettu Honainia vastaan!"
"Ei! hän on Jabasterin veli", lausui Abidan. "Siinä on syytä kyllin
pelastaa vaikka vielä paatuneempikin Israelin vihollinen, jos semmoista
löytyy."
"Minulla ei ole mitään veljeä, herra. Sitä miestä, josta puhutte, minä
en tahdo surmata, koska löytyy muita, jotka tehnevät sen. Ja siis taas,
hyvää yötä."