"Tuo vanha juttu: pappi kuningasta vastaan", lausui Honain Alroy'lle,
kun hän aamukäynnillänsä kuuli edellisen yön tapaukset. "Minun
jumalinen veljeni pyytää saattaa teitä jälleen pappisvallan alle, ja
pelkää, että, jos hän rukoilee Bagdadissa eikä Sionissa, hän joutuisi
vaan alhaisen lahkon esimieheksi, sen sijaan että hän iloitsisi koko
kansakunnan yleisistä tihunneista. Mitä meteoriin tulee, Scherirah on
varmaan mennyt virran ylitse samaan aikaan, ja Rumin sultani
selittäköön verisen enteen. Huudosta puhuen, minun täytyy, koska en ole
todellakaan ensinkään tutustunut henkien kanssa, jättää tuo kummallinen
ilmoitus teidän korkeutenne ja minun veljeni suosittujen korvien ja
salaisen tiedon tutkittavaksi. Näyttää siltä kuin se monessa suhteessa
eroaisi 'Äänen Tyttären' ilmoituksista, koska se ei ollut ainoastaan
kovin ankara, vaan, niinkuin näyttää, aivan käsittämätön kaikille
muille paitsi sille, jolle sen selittäminen oli tärkeä asia -- ja
viisaasti hän selittikin, sen minä myönnän. Kun minä rupean teidän
korkeutenne kamariherraksi, minä kumminkin takaan, etteivät henget eikä
vielä enemmän kammotut vieraat saa häiritä teidän untanne."
"Ruvetkaat kohta virkaanne, hyvä Honain. Kuinka minun persialainen
ruusuni jaksaa tänään, suloinen Schireneni?"
"Hän elättää itseään teidän kuvallanne, kun olette poissa. Hän ei salaa
minulta mitään, minä voin vakuuttaa sen, teidän korkeutenne."
"Ei suinkaan, me tiedämme, että te olette suuri naisten suosikki,
Honain. Minä pelkään, että joudun mustasukkaiseksi."
"Minä soisin, että teidän korkeudellanne olisi syytä", lausui Honain
kainosti.