"Kuningas hidastelee tänään."
"Onko tosi, Asriel, että sanomia on tullut Hamadanista?"
"Vähäpätöisiä, Ithamar. Minulle tuli yksityisiä kirjeitä Abnerilta.
Kaikki on rauhassa."
"On jo melkoinen aika kulunut. Milloin te lähdette liikkeelle,
Scherirah?"
"Sotaväkeni on valmiina. Minä odotan käskyä. Tämän aamun neuvottelu on
ehkä asian päättävä."
"Tämän aamun neuvottelussa on määrä järjestää kaupungin
yhteiskunnallisia asioita", muistutti Jabaster.
"Vai niin!" sanoi Asriel. Oletteko suorittaneet kertomuksenne,
Jabaster?"
"Tässä se on", vastasi ylimmäinen pappi. "Hebrealainen lainsäätäjä ei
tarvitse suurta miettimistä sääntöjensä laatimiseen. Hänellä on kaava,
jota ei aika voi hävittää eikä ajatteleminen parantaa."
Ithamar ja Asriel iskivät silmää toisilleen. Scherirah näytti
juhlalliselta. Tuosta seurasi vaiti-olo, jonka Asriel keskeytti.
"Tämä on jalo kaupunki, tämä Bagdad. Minä en ole vielä käynyt teidän
asunnossanne, Jabaster. Te saitte hyvän majan."
"Kyllä. Minä toivon, ettemme kauan viivy täällä. Suuri päämäärä ei ole
vielä saavutettu."
"Kuinka pitkältä on tästä pyhään kaupunkiin?" kysyi Scherirah.
"Kuukauden matka", Jabaster vastasi.
"Ja kun olette ehtineet sinne?" kysyi Ithamar.
"Te saatte taistella Frankkeja vastaan", arveli Asriel.
"Jabaster, kuinka iso Jerusalem on?" kysyi Ithamar.
"Onko tosi, niinkuin minä toisinaan olen kuullut, ettei se ole laveampi
kuin tämä seralji puutarhoinensa päivinensä?"
"Sen kunnia on kadonnut", vastasi ylimmäinen pappi; "tiilikivet ovat
pudonneet pois, mutta me rakennamme marmorilla jälleen; ja Sion, joka
nyt on ulkopuolella kristittyjen muureja, on vielä hohtava niinkuin
muinoin palatseista ja paviljongeista."
Torvet kajahtivat, ovet avattiin ja Alroy astui sisään käyden Bagdadin
lähettilään käsivaralla.
"Urhoolliset päälliköt", lausui Alroy kummastuneille läsnä-olijoille,
tässä jalossa vieraassa te näette semmoisen miehen, johon minä
täydellisesti luotan niinkuin teihinkin. Jabaster, katso, veljesi!"
"Honain! Oletko _sinä_ Honain?" huudahti ylimmäinen pappi, kavahtaen
seisaalle. "Minä olen pannut tuhansia sinua etsimään." Konsa vaaleten
hämmästyksestä, konsa rakkaudesta punehtuen Jabaster syleili veljeänsä
ja liikutuksensa vointeessa painoi kasvonsa hänen olkapäätänsä vastaan.
"Herra", lausui vihdoin ylimmäinen pappi matalalla ja vapisevalla
äänellä, "minun tulee pyytää anteeksi teiltä, että olen hetkeksikään
nykyisessä virassani vierähtänyt muihin ajatuksiin kuin semmoisiin,
jotka koskevat teidän etuanne. Se on ohitse; ja te, jotka tiedätte
kaikki, suotte varmaan minulle anteeksi."
"Kaikki, mikä tarkoittaa Jabasteria, koskee minun etuani. Hän on
valtakuntani tuki"; ja ojentaen kättänsä Jabasterille Alroy asetti
ylimmäisen papin oikealle puolellensa. "Scherirah, te lähdette tänä
iltana."
Tuima päällikkö kumarsi äänetönnä.
"Mikä tämä on?" Alroy jatkoi, kun Jabaster antoi hänelle paperikääryn.
"Ah! teidän kertomuksenne. 'Sukukuntien järjestys' -- 'Leviittain
tehtävät' -- 'Kansan päämiehet' -- 'Israelin vanhimmat!' Se aika tulee,
jolloin nämät pantanee toimeen. Tätä nykyä, Jabaster, meidän täytyy
olla kohtuullisia ja tyytyä semmoisiin sääntöihin, jotka takaavat, että
järjestys pysyy voimassa, toisten omaisuus jätetään kajoamatta ja
oikeutta harjoitetaan. Onko totta, että muuan joukko on ryöstänyt
jonkun moskean?"
"Herrani! siitä minun juuri oli aikomus puhua. He eivät ole ryöstäjiä,
vaan miehiä, ehkäpä liian kiivaita, jotka ovat lukeneet ja jotka ovat
muistaneet, että 'teidän tulee kokonaan kukistaa kaikki paikat, jossa
ne kansakunnat, jotka voitatte, palvelivat jumaliansa korkeilla vuorilla
ja kunnailla ja jokaisen vihantavan puun alla. Ja teidän tulee kaataa
kumoon heidän alttarinsa, ja' --"
"Jabaster, onko tämä mikään synagoga? Tulenko minä kunnollisten
valtiomiesten vai uneksivien rabbinein neuvotteluun? Tuhansia vuosia me
olemme tuoneet esiin lauseita semmoisista laeista, joita emme tohtineet
käyttää. Semmoisellako keinolla valloitimme Nishaburin ja astuimme
Tigrin poikki? Kunnollinen, viisas Jabaster, sinä olet mahdollinen
parempiin ja pystyt kaikkiin. Minä pyydän sinua, vaadi viimeinen kerta
tämmöisiä seikkoja. Ovatko nuot konnat vangitut?"
"He olivat, vaan minä vapautin heidät."
"Vapautit heidät! Hirtä ne! Hirtä ne kaikkein julkisimpaan vehmastoon.
Tälläkö tapaa Mahomettilaisia hyviksi alamaisiksi saadaan? Jabaster,
Israel kunnioittaa sinua; ja minä, sen etevin, minä tiedän, ettei
ketään uskollisempaa, ei ketään oivallisempaa eikä oppineempaa seiso
lippumme luona; mutta minä näen, etteivät Kaukason onkalot hallitsioita
kasvata."
"Herra, minä luulin nöyrästi, että Moseksen laki kasvatti
hallitsioita."
"Kyllä! nyky-aikoihin sovitettuna."
"Muuttuneeko, mikä jumalallista on, miksikään?"
"Olenko minä yhtä pitkä kuin Adam? Jos aika on muuttanut ihmisen, koko
tämän ihanan luonnon kukan ja kaunistuksen, jumalallisimman kaikista
jumalallisista keksinnöistä, jos aika on muuttanut tämänkin, joka
kaikista Jumalan käsialoista on paras, miksi se säästäisi semmoista
lakia, joka ainoastaan määrää hänen käytöstänsä? Hyvä Jabaster, meidän
tulee asettaa Israelin valta entisellensä -- se on minun tehtäväni,
vaan mitä keinoihin koskee ja mihin paikkaan -- siitä ei ole lukua.
Asriel, mitä uutisia Medadista?"
"Kaikki on rauhassa Tigrin ja Eufrateen välillä. Olisi parempi, jos
kutsuisimme takaisin hänen osastonsa, jota on suuresti rasitettu. Minä
olen ajatellut, että Abidan lähetettäisiin hänen sijaansa."
"Niin minäkin ajattelen. Meidän sopii varsin hyvin pitää Abidania
ulkopuolella kaupunkia. Jos totuus ilmi saataisiin, minä panen vetoa,
että hänen joukkolaisensa moskean ryöstivät. Meidän täytyy julkaista
käsky tämän johdosta. Hyvä Jabaster, puhutaan kahden kesken näistä
asioista. Minä jätän teidät nyt veljenne kanssa. Scherirah,
aterioitkaat tänä iltana minun tykönäni. Ennenkuin erkanette
Asrielista, tulkaat minun luokseni huoneeseni."