"Kuninkaan otsa oli synkkä", lausui Ithamar Asrielille, kun he
neuvottelusta tullen astuivat komeaan purteensa.
"Ajatuksista; hänellä on niin paljon mietittävää; kummallista, kuinka
hän jaksaa kantaa kaikki!"
"Minä olen nähnyt hänet iloisena taistelon aattona, ja vilkkaana vaikka
levollisena, kun tärkeämmät asiat kuin nämät ovat häntä rasittaneet.
Hänen otsansa oli synkkä, mutta ei, niin minusta näytti, _ajatuksista_;
ennemmin sopisi sanoa _äreydestä_. Huomasitteko, kuinka hän tiuski
Jabasteria?"
"Aika lailla! Vakava pappi väänneksi tuskissansa ja kun hän kirjoitti
nimensä tuon käskyn alle, vapisi hänen ruokonsa vihasta. Minä en
koskaan nähnyt ihmistä niin vaaleana."
"Eikä niin äänettömänä. Hän oli muodoltaan niinkuin ilmeinen myrsky.
Minä sanon teille jotakin, Asriel, tämä vakava pappi ei suosi meitä."
"Vastako sen salaisuuden nyt olette huomanneet, Ithamar? Me emme ole
hänen poikiansa. Eikä, totta puhuen, meidän hallitsiammekaan. Minä olen
iloinen, että kuningas on niin luja Abidanin suhteen. Jos tämä olisi
neuvoskunnassa, hän puollustaisi Jabasteria."
"No! hän on suorastaan Jabasterin kätyri. Mitä te luulette
Scherirah'sta?"
"Minä en luottaisi häneen. Niin kauan kuin soditaan, hän ei huoli
mistään muusta; vaan, muistakaat sanani, Ithamar: kun rauha tulee, hän
auttaa pappia."
"Medad pääsnee neuvoskuntaan. Hän on meidän puolellamme."
"Kaikesta sydämestänsä. Olisi hyvä, jos teidän veljenne olisi täällä,
Asriel: hän on ainoa, joka pitää Jabasterille. Alroy rakastaa teidän
veljeänne niinkuin itseänsä. Lieneekö siinä perää, että hän aikoo naida
Miriamin?"
"Niin kuningas soisi. Varsin sievä avioliitto Abnerille.
"Koko maailma on tarjona meille. Saa nähdä, kuka pääsee Syrian
varakuninkaaksi?"
"Kun olemme valloittaneet sen. Ei suinkaan Scherirah. Muistakaat
sanani, Ithamar: hänestä ei tule koskaan mitään hallitsiata. Pikemmin
teistä taikka minusta. Itse puolestani jäisin mieluisammin siksi kuin
olen."
"Teillä onkin hyvä virka; kaikkein paras."
"Samoin kuin kaupungin hallintokin. Siinä tarvitaan vaan vahdinpito."
"No, auttakaat te siis minua, että saan Syrian, niin teidän sopii
pyytää minun virkaani."
"Olkoon menneeksi. Jabaster tahtoisi, että hebrealaisessa valtakunnassa
ylimmäinen pappi olisi todella suuri-visiri."
"Alroy rupeaa kaiketi omaksi ministeriksensä."
"Siitä minä en ole varma. Hän ehkä mieluisammin lähtee itse
johdattamaan Syrian sotaretkeä; hänen täytyy jättää joku päällikkö
Bagdadiin. Jabaster ei ole mikään kenraali."
"Ei, ei ollenkaan. Alroy on epäilemättä mielissään, kun hän saa jättää
Jabasterin kotiin. Rumin sultani ei liene aina niin armelias."
"Ha! ha! se vasta oli pako!"
"Taivasten kautta! Minä luulin, että kaikki oli hukassa. Teidän
päällekarkauksenne oli todella komea."
"Minä en koskaan unhota sitä. Minä olin vähällä ratsastaa Jabasterin
kumoon."
"Hyvä, kun olisitte niin tehneet!"