Oli hämärä: vähäinen ja yksinäinen venhe, jota vaan yksi mies sousi,
kulki Tigrin virtaa alas ja seisahtui erään kartanon holvikäytävän luo,
joka ulottui jokeen asti. Se seisahtui, soutomies veti pois
varjostimet, hänen ainoa matkustajansa nousi maalle ja astui
holvikäytävän portaita ylös.
Portaitten päähän päästyänsä vieras aukaisi kultaisen ristikon, eteni
jotakin käytävää myöten ja saapui kauniisen saliin, joka oli rakennettu
valkoisesta ja viheriäisestä marmorista ja johdatti puutarhoihin. Tässä
huoneessa ei ketään näkynyt; vieras heittäysi hopeiselle sohvalle, joka
oli asetettu permannon keskeltä kohoavan ja porphyrisäiliöön lankeavan
suihkulähteen reunalle. Hiljainen kuiskaus herätti vieraan hänen
unelmistaan, hiljainen kuiskaus, joka lausui sanan "Honain." Vieras
katsahti ylös, yksi haamu, verhottuna maahan ulottuvalla hunnulla,
lähestyi puutarhojen puolelta.
"Honain!" sanoi likenevä haamu, heittäen pois huntunsa, "Honain! Ah!
tuo kaunis mykkä on palannut!"
Tyttö, armaampi kuin ruusuinen aamu, näki odottamattoman vieraan. He
seisoivat, tyttö ja vieras, ääneti katsellen toisiaan. Mies, kynttilä
kädessä, ilmestyi salin päässä. Hän sulki oven huolellisesti, hän astui
vitkalleen eteenpäin hiljaisin askelin; hän lähestyi naista ja
vierasta.
"Alroy!" lausui Honain hämmästyneenä, ja kynttilä putosi hänen
kädestään.
"Alroy!" huudahti nainen säikähtyneellä muodolla: hän vaaleni ja
nojausi pylvästä vastaan.
"Kalifin tytär!" lausui Israelin johdattaja; ja hän likeni ja lankesi
polvillensa ja tarttui hänen liikkumattomaan käteensä, "minä olen
todella se Alroy, jolle sallimus on antanut sinun isäsi valtakunnan;
mutta prinsessa Schirenen ei tarvitse pelätä sitä, joka pitää tätä
hänen suosionsa muistoa kalliimpana kuin kaikkia voittojaan;" ja hän
otti povestaan smaragdeista ja helmistä liitetyn rukousnauhan ja,
nousten verkalleen, painoi sen hänen vapisevaan käteensä.
Prinsessa kääntyi pois ja kätki kasvonsa käsivarteensa, jota hän piti
pylvästä vastaan.
"Hyvä Honain", Alroy lausui, "te luulitte, että minä olin unhottanut
kaikki menneet -- te luulitte minua kiittämättömäksi. Minun läsnä-oloni
täällä osoittaa, ettei niin ole laita. Minä tulin teidän toiveitanne
kuulustelemaan. Minä tulin niitä noudattamaan ja täyttämään, jos vaan
siihen kykenen."
"Herra", vastasi Honain, joka oli tointunut siitä mielenliikutuksesta,
joka ei usein saanut valtaa hänessä, ja siitä hämmästyksestä, johon hän
harvoin joutui, "herra, minä en pyydä suuria. Te näette edessänne
hallitsiani tyttären. Yhtymys semmoinen, jota, luullakseni, tämä nainen
ei helposti anna minulle anteeksi, on jossakin määrässä ilmaissut
teille hänen tilansa ja tunteensa. Prinsessa Schirene käytti viimeisiä
mullistuksia päästäkseen semmoisesta elämästä, jota hän ei millään
lailla voinut kärsiä, ja semmoisesta kohtalosta, joka kammotti häntä.
Minä olin hänen ainoa neuvon-antajansa, vieläpä, hän olkoon vakuutettu
siitä, uskollinenkin, vaikka ehkä vähäisen varomaton. Kaupungin
asukasten vastustamaton tahto, että minä menisin lähettiläänä
valloittajan luo, esti meitä pakenemasta, niinkuin olimme aikoneet.
Sen jälkeen minä sotaväen liikuntoihin katsoen olen luullut
viisaammaksi toistaiseksi jäädä tänne, vaikka minä olen levittänyt sen
huhun, että olen lähtenyt pois. Puutarhani kioskissa prinsessa nyt on
vapaa-ehtoisena vankina. Hämärässä hän salaisesti tulee etsimään halpaa
virvoitusta minun seurassani ja kuuntelemaan niitä uutisia, joita minä
päivällä valhepuvussani ongin. Kertomukseni, herra, on lyhyt ja
yksinkertainen. Me olemme teidän vallassanne; minä en koeta luovuttaa
teidän välitystänne, vaan sen sijaan anon teiltä turvaa."
"Kallis Honain, se on tarpeetonta. Prinsessa Schirenen ei tarvitse kuin
lausua tahtonsa ja se täytetään. Minä tulin puhumaan tärkeistä
asioista, Honain, mutta minä vetäydyn pois, sillä minä olen nyt
liika-vieras. Huomenna, jos suvaitsette, minä palaan tänne samaan
aikaan ja samassa valhepuvussa. Sillä välin prinsessa ehkä lausunee
teille toiveitaan, ja te laaditte ne minulle. Joko saattoväki muihin
maihin taikka palatsi taikka maakunta hallittavaksi taikka asuttavaksi
-- mutta minä en tahdo tarjota semmoiselle, jonka tulisi käskeä.
Jääkäät hyvästi! jalo nainen. Antakaat entiset anteeksi! Huomenna, hyvä
Honain! yhtykäämme. Hyvästi!"