Liehuvat liput, kaikkuvat torvet, hirnuvat ratsut ja kiiltävät peitset!
Kaukana taivaan rannalla ne välkkyvät, ikäänkuin aamu, kun yön varjot
väreillen väistyvät kirkkaan valon edestä.
Kuule! vainojain astunta, ikäänkuin valtameren vuoksi, joka vierii
vierimistään yhä eteenpäin ja valloittaa rannan. Vuorten harjoilta,
ikäänkuin syöksevä virta, vyöryvä kolonni leviää lakealle.
Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette Herran puolesta! Se
maa, jossa isänne itkivät ja virittivät vaikeroivia kanteleitansa; se
ylpeä kaupunki, jossa vanhempanne surivat kylmäksi jääneitä, kaukaisia
kotojaan; teidän ratsunne hyppivät sen edustalla, ja te täytätte ennen
pitkää sen palatsit. Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette
Herran puolesta!
Astu eteenpäin, astu, urhoollinen kansa, hetki on tullut, hetki on
tullut! Kaikki vuosisatojen lupaukset, kaikki pyhien viisaitten
ennustukset, yhtyvät tänä ihastuttavana hetkenä. Missä nyt sortajain
sotavaunut, missä tyrannein purpuravaipat? Hevonen ja isäntä ovat
molemmat kaadetut maahan, hevonen ja isäntä ovat molemmat kaadetut
maahan!
Nouse, Rachel, erämaasta, nouse, äläkä itke enään. Ei yksinäisen
palmupuusi varjon enään tarvitse peittää salaista suruasi. Herra on
kuullut lesken huokaukset, Herra on seisauttanut lesken kyynelet.
Lohduta mieltäsi, lohduta mieltäsi, lapsesi elävät jälleen!
Niin! niin! lainehtivalla tanterella innokas Asriel loistaa niinkuin
tähti, ja rohkea Scherirah pudistaa keihästänsä ankaran Jabasterin
käyräsapelin vieressä. Ja hän on tuossa, tuo valittu, jota
profeetalliset harput ylistävät, jonka elämä on niinkuin aamukaste
Sionin pyhällä kunnaalla: tuo valittu, tuo valittu, joka johdattaa
kansansa voittoon. Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette
Herran puolesta!
He tulevat, he tulevat, he tulevat!
Kaupungin valleilla liikkui viljalta kansaa, virralla vilskui kymmeniä
tuhansia venheitä, basaarit olivat suljetut, kadut väkeä täynnä, ja
kartanoin katot mustina katselioista. Ithamar oli aamulla tuonut
osastonsa kaupunkiin, sen linnoituksia haltuunsa ottaakseen. Ja nyt
Hebrealaisten etujoukko, joka oli kauan loittoa näkynyt, lähestyi
muureja. Suuri parvi ratsuväkeä erosi pääjoukosta ja ajoi täyttä havia
esiin. Komean upseeriston seuratessa ratsasti Alroy maidonkarvaisella
hevosellaan kesken lukemattoman kansan huutoja portteja kohden.
Ithamar ja lähetyskunnan jäsenet vastaan-ottivat hänen, mutta Honain ei
ollut läsnä. Päälliköt ja melkoinen osa Pyhästä Vartiakunnasta seurasi
Alroy'ta, kun häntä kaupungin etevämpiä katuja myöten johdatettiin
seraljin eli kalifin palatsin pääportille. Summattoman suuri käytävä
saatti lavealle, neliskulmaiselle pihalle, jossa hän astui ratsahilta
ja eunukkien päällikkö tervehti häntä. Korkeimpain kenraaleinsa ja
lähimmäisten palveliainsa kanssa Alroy vietiin useitten huoneitten
läpitse, jotka muistuttivat häntä hänen siellä käynnistänsä Honainin
kanssa, siksi kuin hän tuli kalifein suureen neuvoshuoneesen.
Valloittaja heittäysi oikea-uskoisten hallitsiain muhkealle divanille.
"Mukava istuin pitkien marssien perästä", lausui Alroy, kun hän
huulillansa kosketti sitä kahvia, jota pää-eunukki tarjosi hänelle
kuultavalla kupilla, joka oli valettu neilikanvärisestä porsliinista ja
helmillä kaunistettu. "Ithamar, aloittakaat nyt kertomuksenne.
Mimmoinen mieli-ala vallitsee kaupungissa? missä Rumin sultani on?"
"Kaupunki, herrani, on levollinen ja luullakseni tyytyväinen. Sultani
ja kalifi liikkuvat vielä tämän maakunnan rajoilla."
"Sitä minäkin ajattelin. Kyllä Scherirah masentaa heidät. Asettakaat
sotajoukot leiriin ulkopuolelle muureja; kaupungin vartioväki, kymmenen
tuhatta miestä, vaihetetaan joka kuukausi. Ithamar, te olette kaupungin
kuvernöri. Asriel komentaa armeijaa. Arvoisa Jabaster, tehkäät kertomus
kaupungin yhteiskunnallisesta tilasta. Teidän asuntonne on dervissein
virkahuoneessa. Urhoollinen Scherirah, minä en voi sallia teille pitkää
lepoa. Se on tarpeellista, että te jo kolmen päivän perästä olette
menneet virran poikki osastonne kanssa. Te saatte helpon työn. Minua
aavistaa, että he eivät taistele. Tulkaat kaikki huomenna puolipäivän
aikana tänne neuvotteluun. Jääkäät hyvästi!"
Päälliköt vetäytyivät pois, ylimmäinen pappi jäi jälelle.
"Jos lienee soveliasta, herrani, minä pyytäisin päästä hetkeksi teidän
puheillenne."
"Oma Jabasterini, teidän ei tarvitse kuin puhua."
"Herrani, minun oli aikomus puhua Abidanista, joka on yhtä urhoollinen
soturi kuin kukaan muu meidän armeijassamme. Minua pahoittaa, että
jostakin sattumuksesta hänen ansionsa aina näyttävät jääneen teiltä
huomaamatta."
"Abidan! Minä tunnen hänen hyvästi -- kelvollinen mies, mutta uneksija,
uneksija."
"Uneksija, herrani! Luottakaat minuun, hän on todellinen Israelin
lapsi, ja hänen uskonsa on syvä."
"Hyvä, Jabaster, me olemme kaikki todellisia Israelin lapsia. Antakaat
minun kuitenkin pitää semmoisia miehiä ympärilläni, jotka eivät näe
unia keskellä päivää. Meidän tulee karttaa semmoisia."
"Unet ovat Jumalan orakeli-lauseita."
"Kun Jumala ne lähettää. Aivan oikein, Jabaster. Mutta tänä Abidan ja
ne, joitten kanssa hän seurustelee, ovat täynnä ylpeitä käsityksiä,
jotka ovat saadut vanhoista muinaistarinoista, ja jotka, jos niitten
mukaan menettelisi, saattaisivat hallitsemisen mahdottomaksi -- sanalla
sanoen, he ovat vaarallisia miehiä."
"Israelin ihanin kukka! Joku on myrkyttänyt teidän pyhän korvanne
heidän suhteensa."
"Ei kukaan, arvoisa Jabaster. Minulla ei ole ketään muuta
neuvon-antajaa kuin te itse. He olkoot Israelin kukka, mutta he eivät
ole sen hedelmiä. Hyviä sotureita -- huonoja alamaisia: erinomaisia
välikappaleita, joitten avulla voimme saavuttaa suuria tarkoitusperiä.
Minun ei tee mieli antaa mitään valtaa uneksijoille. Minun täytyy koota
käytöllisiä miehiä ympärilleni -- käytöllisiä miehiä. Katsokaat, kuinka
Abner, Asriel, Ithamar, Medad -- katsokaat, kuinka nämät mukaantuvat
kaikkiin, mitä tapahtuu, ja kuitenkin ovat voittamattomia päälliköitä,
voittamattomia päälliköitä. Mutta he ovatkin käytöllisiä miehiä,
Jabaster; heillä on silmät ja he käyttävät niitä. He osaavat eroittaa
aikoja ja oloja. Mutta tällä Abidanilla ei ole kuin yksi ajatus --
temppelin rakentaminen: ahdasmielinen uskonkiihkolainen, joka olisi
valmis panemaan kaikki altiiksi muodon tähden. Kohoava temppeli
kukistuisi pian jälleen tuommoisilta rakentajilta. No, mitä tästä
pidätte -- juuri sama Abidan saarnasi leirissä, ettei minun tulisi
lähteä 'Babeliin', joksi tämä viisasteleva fantasti nimittelee tätä
kaupunkia, koska hän oli muka nähnyt jonkun näyn!"
"Oli semmoinenkin aika, jolloin teidän majesteettinne ei halveksinut
näkyjä."
"Olenko minä Abidan? Tuleeko muitten ihmisten muodostaa käytöstänsä
taikka ajatuksiansa minun mukaani? Minä seison yksinäni tässä
maailmassa, toisenlaisena olentona kuin te, semmoisena, jota ette
itsekään käsitä. Ollaan tästä puhumatta. Minä en tahdo kuulla mitään
enää, minä olen jo kuullut liian paljon. Ja huomenna tavataan
neuvottelussa."
Ylimmäinen pappi lähti ääneti pois.
"Hän on mennyt -- vihdoin minä olen yksinäni. Minä en kärsi noitten
miesten läsnä-oloa, paitsi kun tekoja kysytään. Heidän sanansa, yksin
heidän katseensakin häiritsevät minun miettivän ajatukseni hiljaisia
luomia. Minä olen taas kerta yksinäni, ja yksinäisyys on ollut valtani
kätkyt. Nyt minä tunnen itseni innostuneeksi. Ei nyt tarvitse ihmeitten
synnyttämiseksi mitään kujenäytelmiä."
"Salomonin valtikka! Olkoon niin. Entä sitten? Se on nyt Alroy'n
valtikka. Mitä se ilman hänen nerottansa on? Legenda sanoi, ettei
kukaan muu vapauttaisi kansaamme kuin se, jolla oli Salomonin valtikka.
Legenda tiesi, ettei kukaan muu saisi tätä valtikkaa, paitsi semmoinen,
jonka väkevän tahdon edessä maailmat niinkuin kohtalokin kumartaisivat.
Minä saavutin sen; minä katselin kasvoista kasvoihin aaveruhtinaita
heidän hautakammioissaan; ja sama käsi, joka tarttui heidän
haamuvaltikkaansa, on voittanut mahtavien kalifien diademin heidän
kuninkaallisen virtansa rientävillä vesillä."
"Maailma on minun: ja tuleeko minun luopua saaliista, kaikkia
sisältävästä ja sankarillisesta saaliista, toteuttaakseni jonkun
uneksivan papin typerää muinaistarinaa ja joutuakseni jonkun legendan
lemmikiksi? Hän valloitti Aasian, ja hän rakensi temppelin jälleen.
Näinkö minusta aikakirjat kertoisivat? Onko tämä äkkiä ilmi-leimahtunut
valta vaipuva jonkunlaiseksi hiiltyväksi ja himmeäksi hallinnoksi
jonkun mitättömän maakunnan yli, jonkun paimenperheen siivoksi
isännyydeksi? Onko Sotalaumojen Herra niin halpa Jumala, että meidän
tulee supistaa hänen voimaansa ja määrätä Jordan ja Libanon
Kaikkivaltiaan rajoiksi? Niin ei ole kirjoitettu; ja jos olisikin niin,
minä panen oman innostukseni esi-isieni ennustusten verroille. Minäkin
olen profeetta, ja Bagdad on oleva minun Sionini. Äänen tytär! No niin,
minä olen selvästi kutsuttu. Minä olen Herran palvelia eikä Jabasterin.
Olkoon minun sallittu tehdä hänen palveluksensa yhtä yleiseksi kuin
hänen voimansa; ja missä se pappi on, joka rohkenee väittää minun
uskoani valheeksi sen vuoksi, että hänen alttarinsa suitsevat toisilta
kunnailta kuin Judan?"
"Minun täytyy tavata Honainia. Sillä miehellä on suuri äly. Hän yksin
voi ymmärtää minun tarkoitukseni. Maailman vallan ei tule perustua
uskonlahkolaisten turhiin luuloihin ja yksin-omaisiin oikeuksiin.
Jabaster olisi valmis surmaamaan Mahomettilaiset niinkuin Amalekin;
Mahomettilaiset, alamaisten suuren enemmistön ja parhaan osan. Hän
olisi valmis kokonaan hävittämään kansan pois valtakunnastani, ettei
kävisi sanominen, että Ismael sai osan Israelin perinnöstä. Semmoinen
uskonkiihkolainen! Minä lähetän hänet Judaa valloittamaan. Meidän tulee
olla sovinnollisia. Meidän tulee tehdä jotakin taivuttaaksemme
voitettua voittajan asiaan. Tuo rohkea Rumin sultani -- olisin suonut,
että Abner olisi asettunut hänen tiellensä. Kun rientää pois haremin
kanssa! Minua melkein haluttaa itse ruveta takaa-ajajien johdattajaksi
ja -- rakkaus ja valtioviisaus yhdistyneinä -- ja kuitenkin -- Honain
on siihen omansa -- minä panen hänet lähettilääksi. Jahka vaan
sopisimme keskenämme. Liiton hieromiset inhottavat minua. Ajatukseni
lentävät pois kaikista muista esineistä. Minun täytyy tavata häntä.
Jospa vaan voisin kertoa hänelle kaikki, mitä minä ajattelen!! Tämä ovi
-- minne se vie? Haa! Minusta tuntuu, kuin muistaisin tuon komean
käytävän! Ei mitään palveliaa näy. Palatsimme järjestys on vähäisen
laimea. Soturini eivät ole mitään hovimiehiä. Mikä mainio linnanhaltia
Honainista tulisi! Äänettömyyttä kaikkialla. Niin! se on hyvä. Näitten
salien läpitse minä olen varmaan ennen astunut. Jospa vaan kenenkään
näkemättä ja tuntematta pääsisin tuon yksinäisen portin luo virran
rannalla. Se ei ole mahdotonta. Tässä on useita vaate-asuja.
Minä pukeun toiseksi. Uskollinen käyräsapeli, sinä olet tehnyt
velvollisuutesi, levähdä vähä aika. Hyvä onni, että olen parraton. Minä
rupean eunukiksi. Näin! varsin kaunis vaippa. Tikari, jos pulaan
joutuisi, helmillä koristetut varvaskengät, kultakankainen kauhtana,
kashmirivyö ja sopelin-nahkainen turkki. Katsahdus peiliin. Hyvä! Minä
rupean näyttämään maailman valloittajalta!"