Seuraavana aamuna sanansaattajat ilmoittivat lähetyskunnan tulon. Koko
armeija oli aseissa. Alroy oli käskenyt, että armon-anojat vietäisiin
koko leirin läpitse, ennenkuin he laskettaisiin kuninkaalliseen
teltaan, jonka kummallekin puolelle Pyhä Vartiakunta oli sioitettu.
Teltan syrjälle vedetyt varjostimet asettivat näkyviin voittajan itse,
joka istui komealla divanilla. Hänen oikealla kädellänsä seisoi
Jabaster papillisessa puvussaan, vasemmalla Scherirah. Hänen takanansa
jättiläinen Elnebar piti pyhää valtikkaa. Joukko päälliköitä oli
järjestetty teltan molemmille puolille.
Symbalein ja verhottujen vaskirumpujen ääni kuului ja matalia torvien
toitotuksia; seurueen etumainen osa nähtiin teltoilla reunustetun
käytävän kaukaisessa päässä. Ensiksi tuli joukko kauniita nuorukaisia,
astuen kaksittain ja sirotellen kukkia, sitten sarja soittoniekkoja
väljissä, kultakankaisissa vaatteissa, vieretellen hopeatorvilla
vaikeroivia säveliä. Näitten perästä seurasi orjia kaikista
ilman-aloista, kantaen itsekukin jotakin oman maansa parasta ja
kalliinta tuotetta: neekerit elefantin hampaita, strutsinsulkia ja
kultahiekalla täytettyjä korulippaita; Syrialaiset harvinaisia
sota-asuja; Persialaiset atarguli-vaaseja, ja Intialaiset korittain
Ormuzin helmiä ja hienoja Kashmirin shaaleja. Lastensa keskellä,
joista joka toinen talutti valkoista, joka toinen vaaleanruskeata
metsäkaurista, Arabialainen puettuna siniseen vaippaansa johdatti
karmosiinipunaisesta silkkinuorasta korkeata, kaarneenkarvaista
giraffia. Viisikymmentä kookasta miestä kantoivat parittain
hopeakilpeä, joka oli täynnä kultarahoja, taikka kaiverrettuja,
timanteilla koristettuja pikareita.
Symbalein soitto ilmoitti kunniapukujen lähenemistä, jotka olivat
valitut oikea-uskoisten hallitsian vaatekammiosta; tässä nähtiin
Aleppon silkkejä ja Damaskon kullalla kirjailtuja kankaita,
päärmättyinä sopelin ja kärpin turkiksilla, untuvaa joutsenen rinnasta
ja valkoisen ketun nahkoja.
Näitten jälkeen tuli kaksi harmaata dromedaria hopeisin valjainensa, ja
useita satulavaipoilla varustettuja hevosia, joita jokaista pulskeasti
vaatetettu palvelia talutti. Viimeinen näistä oli lumivalkoinen oris,
jonka otsasta ikäänkuin rubinitähti pilkehti, semmoinen juoksia
Salomonin pyhästä hevossiittämöstä, jolla ainoastaan Profeetan
jälkeiset ratsastivat.
Verhotut vaskirummut esittelivät mustaa eunukkiparvea, jolla oli
tulipunaiset liivit ja norsunluiset sotatapparat. He ympäröivät ja
suojelivat yleisön näkyvistä neljäätoista ihanata Cirkassialaista
tyttöä, joitten kauniit kasvot ja soreat vartalot muutoinkin kätkyivät
pitkiin huntuihin ja uhkeihin, poimuisiin pukuihin.
Voittajaa liketessään komea seurue nöyrästi kumarsi Alroy'n edessä ja
asettui leveän käytävän kummallekin puolelle. Lähetyskunta astui esiin;
kaksitoista Bagdadin etevintä asukasta, käsivarret ristiin laskettuina,
silmät maassa ja vaatteet epäjärjestyksessä. Alavasti ja ääneti
jokainen koski kädellänsä maata ja suuteli sitä antaumisensa merkiksi,
ja sitten syrjäytyen antoi tietä lähetyskunnan johdattajalle ja
puhemiehelle Honainille!