Kuolleet olivat ryöstetyt ja viskatut virtaan, Hebrealaisten leiri oli
valmis. Etevinten upseeriensa kanssa kävi Alroy haavoitettuja
katsomassa ja urhoollisia kiittämässä. Se häärinä, joka aina syntyy
voitetun taistelun perästä, lisääntyi tällä kertaa armeijan
levottomuudesta, kun se kiitollisuudessansa tahtoi tyystisti
vaarin-ottaa lähestyvää sabbatia.
Kun aurinko laski, sabbati oli alkava. Aaltoileva ilman ranta esti sitä
hetkeä tarkoin määräämästä, jolloin se katosi. Karmosiinipunainen
päivänkerä vieri purpuranväristen vuorten taa, ja uhkea, ruusuinen
hohto oli levinnyt taivaan ylitse. Silloin nähtiin, kuinka hartaat
uskonkiihkolaiset, ylpeillen Talmudin tiedostansa, pitivät valkoista
silkkivyhtiä käsissänsä ja ilmoittivat sabbatin tuloa sen muuttuvia
värejä myöten. Niin kauan kuin vyhti vielä paistoi kullalta, hilke yhä
kuului aseseppien pajasta, ruvankeittäjien valkea yhä lehotti,
hevosväki talutti ratsujansa virralle, ja uutterat jalkasoturit
sitoivat teltojansa ja veistivät paalustojaan. Silkkivyhti kävi
punaiseksi, asesepät takoivat enentyneellä innolla, ruvankeittäjät
puhalsivat ankarammin, hevosväki riensi pois virralta, jalkasoturit
katselivat huolestuneina tummentuvaa hämärää.
Silkkivyhti kävi siniseksi; himmeä, haudankaltainen, harmaa väri
samensi sen heleyttä. Sääskien hyrinä kuului, yön lepakot kiertelivät
teltojen ympäri, torvet raikkuivat kaikilta kulmilta, aurinko oli
laskenut, sabbati oli alkanut. Paja oli vaijennut, valkea sammunut,
hevosten korskunta ja miesten hyörinä herjennyt. Syvä, äkkinen,
kaikkialle leviävä äänettömyys painui mahtavaan armeijaan. Oli yö;
sabbatin pyhä lamppu paloi kaikissa leirin teltoissa, joka
hiljaisuutensa ja loistonsa puolesta kilpaili äänetönten ja hehkuvien
taivasten kanssa.
Aamu tuli; soturit kokoontuivat alttarien ja uhrien ympärille.
Ylimmäinen pappi ja häntä palvelevat leviitat julistivat Israelin
Jumalan ykseyttä ja kaikkivaltaa, ja hänen voittaneen ja valitun
kansansa samantunteiset vastaukset kajahtivat lakean ylitse. He
palasivat jälleen teltoihinsa lain selittämistä kuuntelemaan; ei saanut
kävelläkään sabbatina pidempää matkaa kuin sen, joka eroittaa
Jerusalemin Öljyvuoresta. Yhtä pitkä oli myöskin temppelin ja
tabernakelin väli; se oli tarkasti mitattu, ja jokainen Hebrealainen,
joka sinä päivänä lähti leiristä, havaittiin lukevan sabbatipäiväyksen
askelia. Vihdoin aurinko taas laski, ja yhtäkkiä valkeita leiskahti,
ääniä kuului, ihmiset liikkuivat sillä erinäisellä ja pikaisella
tavalla, josta edellisen illan hiljaisuus oli ollut omituinen. Naurun
hekotukset, soiton helinä ilmoittivat tulevan yön juhlallisuutta;
elatus-aineita tuli yltäkyllin läheisistä kylistä, ja ennen pitkää
hurskaat voittajat viettivät äskeistä triumfiansa iloisilla kemuilla.
Aamulla yksi Tatari saapui Ithamarin tyköä, kertoen Alroy'lle, että
Rumin sultani oli vetäynyt Syriaan, että Bagdad oli jätetty
puollustamatta, mutta että hän oli suostunut siihen asukkaitten
pyyntöön, että lähetyskunta saisi käydä Alroy'n luona, ennenkuin
soturit astuisivat kaupunkiin. Hän oli myöskin vakuuttanut heille
turvallista matkaa.