"Jo on toinen vahtimuutos, herrani."
"Näin pian? Olenko minä nukkunut? Minä olen hilpeä kuin kotka. Käske
Scherirah tänne, poikani."
"Se on omituista, etten minä koskaan enää näe unta. Ennen pakoani
nukuntani aina häirittyi. Sanokoot mitä tahansa, mies on syntynyt
toimintaa varten. Elämäni on nyt sointuisa, ja uni on muuttunut, miksi
luonto sitä aikoi, lohdutukseksi eikä taisteloksi. Ennen se oli
kamppaus mustien intohimojen ja kirkkaitten unelmien välillä, joitten
tuotteliaissa kuvauksissa ja valoisissa näyissä etsin turvaa
jokapäiväisen todellisuuden synkästä kurjuudesta."
"Minun tekee mieli vetää syrjille teltani varjostimet. Majesteetillinen
näky! Minäkö todella olen nostanut tämän armeijan! Aavalla lakealla,
niin pitkältä kuin silmäni näkee, lumivalkoiset teltat kaunistavat
purpuranväristä maisemaa, ja sotarintaan asetetut legionat kokoontuvat
lippujensa ympärille taistelemaan minun puolestani. Tämä on Aasian
kuolemantuska."
"Vuosi takaperin minä juuri tässä paikassa laskeusin alas kuolemaan
tuntemattomana olentona taikka tunnettuna ja tunnustettuna ainoastaan
ylenkatseella, ja nyt maailman sultanit rientävät minua vastustamaan.
Minussa ei ole mitään pelkoa. Minun osani ei ole vielä säätty. Ja
mimmoiseksi se kääntynee? Sen ratkaiskoon se voima; joka on tähän asti
muodostanut koko minun elämäni."
"Jerusalem, Jerusalem -- aina hän jahkii Jerusalemia. Vaikka hän on
oppinut, on hän ahdasmielinen uskonkiihkolainen, jonka uneksiva muisti
mielellään saattaisi tulevaisuuden entisyyden kaltaiseksi. Voi Bagdad,
Bagdad, sinun hohtavissa saleissasi on sulo, suurempi kuin kaikki hänen
salaiset oppinsa!"
"Haa! Scherirah! Päivä valkenee kohta; tähdet loistavat vielä. Ilma on
varsin mieluisa. Huomispäivä on suuri päivä, Scherirah, Israelille ja
teille. Te johdatatte päällekarkausta. Tulkaat hetkeksi teltaani,
urhoollinen Scherirah'ni."