Joukko säännötöntä ratsuväkeä puolusti heikosti Kerrundin vuorensolaa.
Scherirah'n etu-osasto valloitti sen ilman suurta tappiota, ja
pakolaiset veivät kalifin laumoille sanoman Hebrealaisten armeijan
tulosta.
Tigrin lakealla vihollinen asettui sotarintaan. Malek itse, Seldshukien
suurisultani, komensi keskustaa; oikeata siipeä, jota Syrian sultani
johdatti, suojeli virta; ja vasen, Rumin sultani etupäässä, oli saanut
itselleen etuisan aseman epätasaisella ja ylenevällä tanterella.
Ylpeänä joukkojensa luvusta, urhollisuudesta, sotajärjestyksestä ja
sijoituksesta Malek odotti Persian voittajaa.
Hebrealaistenkin välkkyvät kolonnit näkyivät nyt etenevän vuorten
välitse ja järjestyvän lakean toisessa päässä. Ennen yön tultua
päällekarkaajien leiri oli asetettu Malekin kuuluville. Teltojen
liikkuvat valkeat eroitettiin selvästi; ja tuon tuostakin vihollisten
sotatorvien uhkaava ääni kohtasi vastustajien korvia. Ei ollut kuin
lyhyt matka näitten mahtavain armeijain väliä. Huomispäivä oli
ratkaiseva ehkä vuosisatojen kohtalon. Kuinka kauhistava taistelon
aatto on!
Muutamien päällikköjen seuratessa Alroy itse kävi sotamiestensä
teltoissa, luvaten heille huomispäiväksi semmoista triumfia, jonka
rinnalla Nehavendin ja Nishaburin voitot vaipuisivat mitättömiksi.
Heidän vilkkaat ja innostuneet kasvonsa osoittivat samalla heidän
miehuullisuuttansa ja luottamustansa. Salomonin valtikka kannettiin
juhlallisesti leirin läpitse. Korkean kukkulan laella, joka kenties oli
jonkun muinaisen sankarin hautakumpu, lausui Ester, profetissa,
armeijan kiivas-uskoisimpien keskellä yllyttäviä ennustuksiansa. Mikä
komea näky! -- ihana, innostunut tyttö, vakavia, hartaita sotureita
ryhmittäin ympäri, vartiatulten punaiset liekit, jotka, yhtyen kuun
hopeisin varjoihin, valaisivat hänen seuralaistensa monivärisiä
turbaneja ja heiskuvia haarniskoita!
Alroy'n teltassa Jabaster neuvotteli oppilaansa kanssa huomispäivän
tuumista.
"Tämä on toisenlainen näkymö kuin Kaukason luola", sanoi Alroy, kun
ylimmäinen pappi aikoi lähteä.
"Niillä on suuri yhtäläisyys; isiemme Jumala on meidän kanssamme."
"Niin! Sotalaumojen Herra. Moses oli suuri mies. Ainoastaan
valloituksen elämä on jonkun-arvoinen."
"Te mietitte?"
"Entisyyttä. Nykyisyys on valmiina. Liiallinen ajatteleminen saattaa
pilata sitä."
"Entisyys on viisautta varten, nykyisyys toimintaa varten, vaan iloa
varten on tulevaisuus. Se tieto, että temppelin rakentaminen on
käsillä, että Herran voideltu kerran vielä on asuva Davidin huoneessa,
täyttää mieleni; ja kun minä ajattelen vastaista kunniaamme, minä
melkein unhotan hellässä innostuksessani sen arvokkaisuuden, joka on
sovelias pyhälle viralleni."
"Jerusalem -- minä olen nähnyt sen. Montako tuntia on päivän koittoon?"
"Noin kolme."
"Kumma kyllä, minä voisin nukkua. Muistaakseni olin aina levotonna
iltaa ennen taisteloa. Mikä syy siihen on, Jabaster?"
"Teidän uskonne, herrani, on syvä."
"Niin, minussa ei ole mitään pelkoa. Minun osani ei ole vielä säätty.
Hyvää yötä, Jabaster. Käy Asrielin luona urhoisa pappi. Pharez!"
"Herra!"
"Herätä minua toisella vahtimuutoksella. Hyvää yötä, poikani."
"Hyvää yötä, Herrani!"
"Pharez!"
"Herätä minua kaiken mokomin toisella vahtimuutoksella. Luuletko, että
vielä on kolme tuntia, ennenkuin päivä koittaa?"
"Niillä vaiheilla, herra."
"Hyvä! toisella vahtimuutoksella, muista; hyvää yötä!"