Päivä koitti -- vahva kolonni Hebrealaisia hyökkäsi, Scherirah'n
komennolla, kalifin armeijan keskirintaa vastaan. Toinen kolonni
karkasi, Jabasterin johdolla, kohti vasenta siipeä, jonka päällikkönä
Rumin sultani oli. Tuskin oli Alroy huomannut, että Scherirah'n oli
onnistunut tunkea Turkkilaisten keskirinnan läpi, kun hän jo asettui
Pyhän Vartiakunnan etupäähän ja vastustamattomalla ryntäyksellä saatti
heidät täydelliseen epäjärjestykseen ja hämminkiin. Syrian sultanin
osasto ja suuri osa keskirinnasta karkoitettiin kokonaan ja ajettiin
virtaan, ja Malekin osaston jäännökset eroitettiin kauas hänen
vasemasta siivestänsä.
Mutta sillä välin kuin Alroy jo piti voittoa varmana, odottivat peräti
toiset onnen vaiheet Jabasterin osastoa. Rumin sultani, joka oli
sioittunut hyvin etuisalle paikalle ja komensi sotureita, jotka
olivat tottuneet Konstantinopolin Kreikkalaisten sotajärjestykseen,
vastaan-otti Jabasterin hyömäyksen horjumatta eikä ainoastaan
peruuttanut hänen töyväystänsä, vaan syöksähti viimein itsekin heihin
käsiksi, seuhtoen ja hajottaen Hebrealaisten kolonneja tykkönänsä.
Turhaan koetti Jabaster järjestää sotureitansa, turhaan hän toimitti
erinomaisia urhouden töitä, turhaan kaatoi hän itse sultanin
lipunkantajan maahan, vieläpä kerran tunkeusi monarkin teltaan saakka.
hänen osastonsa kukistettiin perinjuurin. Se into, jolla Rumin sultani
ahdisti vastustajiansa, esti häntä Turkkilaisten keskirinnan
avutonta tilaa huomaamasta. Jos hän vaan olisi, Jabasterin osaston
masennettuansa, tyytynyt käymään takaapäin Alroy'n kimppuun, olisi tämä
päivä ehkä päättynyt ihan toisella lailla. Mutta nyt Alroy'n terävä
silmä pian havaitsi hänen erhetyksensä, ja hän käytti toisen
varomattomuutta edukseen. Hän jätti Ithamarin pitämään keskirintaa
alallansa, kiiruhti itse Pyhällä Vartiakunnalla Rumin sultania vastaan
ja antoi Jabasterille tilaisuutta koota osan omasta joukostaan. Rumin
sultani, joka oivalsi, että kaikki oli hukassa toisten päällikköjen
taitamattoman käytöksen tähden, käski soturinsa pois, peräytyi
nopeasti, vaikka hyvässä järjestyksessä Bagdadiin, vei muassaan
kalifin, hänen hareminsa ja osan hänen aarteistansa, ja pakeni Syriaan.
Sillä välin jälelle jääneen turkkilaisen armeijan tappio kävi
täydelliseksi. Tigrin vedet muuttuivat ruskeiksi verestä, ja ne
kaupungit, joitten läpitse se juoksi, saivat tiedon Alroy'n voitosta
hänen vihollistensa uiskentelevien ruumiitten kautta. Kolmekymmentä
tuhatta Turkkilaista surmattiin tässä tappelussa: näitten joukossa
Bagdadin ja Syrian sultanit ja suuri paljous atabekejä, emirejä ja
muita päälliköitä. Kokonainen osasto, joka huomasi itsensä saarretuksi,
heittäysi voittajien armoihin ja luopuivat aseistaan. Kolmen sultanin
leirit ja aarteet anastettiin niinikään, ja pakeniat olivat niin
hajalle ajetut, etteivät yrittäneetkään kokoontumaan, vaan joukostansa
eksyneinä ja toivottomina levisivät läheisiin maakuntiin ja ryöstivät
niitä. Jabasterin osaston väenhukka oli myöskin iso, mutta muu armeija
ei kärsinyt suurta vahinkoa. Alroy itse oli vähäisen haavoitettu.
Taisteloa kesti vaan kolme tuntia. Sen seuraukset olivat äärettomät.
David Alroy oli nyt Idän hallitsia.