"Armas Rachel, minä pelkään, että vaivaan sinua; suloinen Beruna, minä
kiitän sinua huolenpidostasi. Minä voin nyt paremmin; isku oli ankara.
Nämät ovat kummallisia uutisia, tytär."
"Kyllä, rakas emäntä! Kuka olisi uskonut, että teidän veljenne olisi
ilmestynyt päällikkönä?"
"Minä luulin aina, että hän oli rauhallisin olento maanmassa", lausui
Beruna, "vaikka hän tappoi Alschirokin."
"Hänen suustansa ei saanut koskaan sanaakaan", väitti Rachel.
"Hän kävi aina uneksien itseksensä", jatkoi Beruna.
"Ja jos puhutteli häntä, hän aina kääntyi pois", sanoi Lea.
"Taikka punehtui", lisäsi Imra.
"No, minä puolestani", lausui ihana Batseba, "minä arvelin aina, että
ruhtinas David oli suuri nero. Hänellä oli niin kauniit silmät!"
"Minä toivon, että hän voittaa Hassan'in", sanoi Rachel.
"Niin minäkin", lausui Beruna.
"Olisi hupaista tietää, mitä hän on haremin tehnyt", sanoi Lea.
"Minun luullakseni hän ei tohdi puhutellakaan heitä", arveli Imra.
"Sinä erehdyt suuresti", intti Batseba.
"Kuulkaat!" sanoi Miriam.
"Se on Hassan", lausui Batseba; "jospa hän ei koskaan palaisi!"
Seldshukien julmat rummut räikkyivät, sitten sotatorven kimeä toitotus,
ja ennen pitkää hevoskavioin töminä. Huoneestansa varjostinten takaa
Miriam ja hänen neitsyensä näkivät sen loistavan joukon turbanipäisiä
ratsumiehiä, joka, kiiltäen kalliissa aseissa ja komeissa shaaleissa
ja uljaasti heiskaroiden tulisten ratsujensa selässä, nyt lähti
kukistamaan ja voittamaan Israelin ainoata toivoa. Nokimustalla
arabialaisella hevosellansa ratsasti ylpeä Hassan itse. Kun hän kulki
äskeisten vankiensa asunnon ohitse, häntä joko virkistytti tulevan
voiton iloinen ajatus taikka hän arvasi, että ristikon takaa kirkkaat
silmät ja ihanat kasvot katselivat hänen soreuttansa. Sen vuoksi kopea,
mutta kaunis Seldshuki heilutti käyräsapeliansa päänsä ympäri ja
pakoitti samalla hevostansa semmoisiin asemiin, että ratsastajan taito
tuli näkyviin.
"Hän on kauniimpi kuin Alschirok", lausui Rachel.
"Katso tuota shaalia!" sanoi Beruna.
"Hänen käyräsapelinsa välkkyi kuin salama", arveli Lea.
"Ja hänen ratsunsa oli musta kuin ukkosen pilvi", lisäsi Imra.
"Paha silmä sattukoon häneen!" sanoi Batseba.
"Herra", huudahti Miriam, "muista Davidia ja kaikkia hänen
kärsimistänsä!"