Vielä kerta omien seiniemme suojassa, Kaleb. Tämä on ihmeitä täynnä.
Minusta tuntuu kuin olisin nuori jälleen. Tämä on koti; vaan kuitenkin
minä olen vanki. Sinä sanoit, että armeija kokoontui; hänellä ei
suinkaan liene mitään menestyksen toivoa. Luuletko sinä, Kaleb, että
hänellä on mitään toivoa? Minä soisin, että hän kuolisi. Minä en
tahtoisi, että hän joutuisi vangiksi. Minä pelkään meidän
kidutuksiansa. Me kuolemme myöskin; me kuolemme kaikki. Nyt minä olen
ulkopuolella vankihuonetta, minusta tuntuu kuin voisin vaikka
taistella. Onko se tosi, että hän on ruvennut rosvojen seuraan?"
"Minä näin sanansaattajan ja kuulin, että hän ensiksi meni muutamien
rosvojen luo erämaan raunioihin. Hän oli tutustunut niitten kanssa
pilgrimiretkellänsä. Sanotaan, että heidän johdattajansa on meidän
kansalaisiamme."
"Se ilahuttaa minua. Hänen sopii siis syödä niitten kanssa. Minä en
soisi, että hän söisi saastaisia aineita Ismaeliitain luona."
"Herra! kansamme kokoontuu hänen ympärillensä kaikilta suunnilta.
Kerrotaan, että Jabaster, tuo suuri kabbalista, on tuonut hänelle
kymmenen tuhatta miestä vuorilta."
"Tuo suuri Jabasterko! siinä tapauksessa on joku toivo. Minä tunnen
Jabasterin hyvin. Hän on liian viisas rupeamaan mihinkään järjettömään
yritykseen. Oletko varma, että se oli Jabaster? Se on suuri nimi,
varsin mahtava henki. Minä olen kuullut semmoisia asioita tästä
Jabasterista, että sinä ällistelisit niinkuin Saul haamun edessä!
Ajattele vaan, että meidän Davidimme, Kaleb, nostaa tämmöistä melua!
Minä olen toivoa täynnä. Minä en ole mielestäni enää mikään vanki. Hän
voitti haremin vartioväen, ja kun hän nyt on saanut Jabasterin
luokseen, hän kukistaa heidät kaikki."
"Sanansaattaja kertoi minulle, että hän vangitsi haremin ainoastaan
vapauttaakseen heimolaistansa ja sisartansa."
"Hän rakasti aina minua; minä olen tehnyt velvollisuuteni häntä
kohtaan; minä luulen tehneeni. Jabaster! no, ystävä, siinä nimessä on
joku taikavoima! Löytyy miehiä Bagdadissa, jotka nousisivat keskellä
yötä vuoteeltaan Jabasteriin yhtyäksensä. Minä toivon, että David
noudattaa hänen neuvojansa kaikissa asioissa. Minun olisi pitänyt
tavata hänen palveliansa, minä olisin voinut lähettää sanan hänelle."
"Herra! Ruhtinas Alroy ei kaipaa suuresti neuvonantajia, sen minä
voin kertoa teille. Jutellaan, että hänellä on suuren Salomonin
valtikka, jota hän itse on käynyt ottamassa noista tuntemattomista
hautakammioista Palestinassa."
"Salomonin valtikka! -- jospa vaan voisin uskoa sitä! Tämä on ihmeitten
aikakausi. Missä me olemme? Kutsu Miriam tänne, minä kerron hänelle
nämät. Ajattele vaan, että David -- joka on vaan lapsi -- meidän
Davidimme pitää Salomonin valtikkaa! Entä Jabaster! Minulla on luja
usko. Herra hämmentäköön vihollisensa!"