Siinä vuorenharjanteessa, joka ulottuu Öljyvuorelta Jordanin virtaan
saakka, löytyy Genthesman suuri luola, avara onelma, jonka luonnon
ja taiteen yhdistyneet voimat ennen muinoin ovat aikaan saaneet.
Sillä korkeihin basaltipatsaisin on leikattu outoja kirjaimia ja
kummallisia kuvia, ja useissa kohden kuvanveistäjän käsi on muuttanut
alkuperäiset koristukset säännöllisiksi orsistoiksi ja eriskummaisiksi
pylväänlatvoiksi -- jonka työn muka vangitut Divit ja voitetut Afritit
ovat tehneet suurta kuningasta varten.
Oli sydän-yö; kylmä täysikuu vuodatti valoansa soukkaan laaksoon, jota
synkät ja autiot vaarat joka haaralta saarsivat. Yksityinen olento
seisoi luolan aukolla.
Se oli Alroy. Rohkeana ja luja-aikeisena oli hän, hautakammion henkiä
kuunneltuansa, päättänyt saada selkoa Genthesman salaisuuksista. Hän
otti vyöstänsä limsiön ja tuliraudan, joitten avulla hän sytytti
soittonsa ja astui sitten sisään.
Luola kapeni sitä myöten kuin hän varovaisesti liikkui edelleen, ja
ennen pitkää hän saapui semmoisen käytävän suuhun, joka ilmeisesti oli
ihmiskäden tekemä. Parvi yölepakoita lennähti esiin ja sammutti hänen
soittonsa. Hän kumartui alas sitä jälleen sytyttääkseen ja huomasi nyt,
että hän seisoi kivisellä permannolla.
Käytävä oli väljä ja vähitellen kaltava. Kauan aikaa oli siitä kuutama
näkyvissä, mutta kun Alroy nyt katsoi ympärillensä, hän huomasi, että
ylänne hänen takanansa esti kaikki ulkopuolelta näkymästä. Käytävän
seinät olivat täynnä kummallisia veistokuvia.
Vankeuden Ruhtinas astui miltei kaksi tuntia pitkin tätä käytävää.
Melkein koko ajan oli kaukainen putoavan veden kohina kuulunut. Tämä
eneni hänen lähetessään, ja likeisestä ankarasta pauhusta ja loiskeesta
hän nyt tiesi, että hän oli jonkun kosken kupeella. Hänen sydämensä
vapisi. Hän koetteli maata allansa, ennenkuin hän rohkeni mennä
edemmäksi. Yhtäkkiä vesi purskahti ylös ja sammutti hänen soittonsa.
Uhkaava vaara kauhistutti häntä, ja hän vetäytyi muutamia askelia
takaperin, turhaan koettaen jälleen sytyttää soittoansa, joka oli
kokonaan kastunut.
Hänen rohkeutensa katosi. Mielen jäntevyys ja voimien ponnistus
näyttivät hyödyttömiltä. Hän oli juuri epätoivoon heittäymällänsä, kun
joku valo, joka laveni vallitsevassa pimeydessä, veti hänen huomionsa
puoleensa.
Vähäinen, heleänpunainen pilvi näytti vierivän häntä kohden. Se aukeni,
se laski povestansa hopeisen tähden ja hajosi taas pimeyteen. Mutta
tähti jäi jälelle, hopeinen tähti, ja loi pitkän, väreilevän valojuovan
isolle ja riehuvalle koskelle, joka nyt vinheänä ja vaahtoisena
kokonaan ilmestyi Alroy'n silmien eteen.
Tämä ihana, etuisa välitys elähytti jälleen uskaliasta pilgrimiä.
Musta, etupuolelta likenevä varjo, joka katkaisi sen valojuovan, jonka
tähti oli piirtänyt veteen, kiinnitti nyt Alroy'n huomiota. Hän astui
eteenpäin, saavutti jälleen äskeisen asemansa ja rupesi tyystemmin sitä
tarkastamaan. Siinä oli pursi, ja purressa istui äänetönnä ja
liikkumatonna yksi noista kookkaista, eriskummallisista ja kauheista
olennoista, joita hän oli nähnyt kuvattuina käytävän seinille.
Jättäen kohtalonsa Israelin Jumalan haltuun, David Alroy hypähti
venheesen.