"Kuningas Pirgandicus astui niihin", lausui rabbini Maimon, "mutta ei
kukaan hänen jälkeensä."
"Ja milloin hän eli?" Alroy kysyi.
"Hänen hallituksestansa on kerrottu Talmudissa", vastasi rabbini Zimri,
"mutta Talmudissa ei ole mitään vuosilukuja."
"Onko siitä kauankin?" kysyi Alroy.
"Vankeuden jälkeen", vastasi rabbini Maimon.
"Minä epäilen sitä", lausui rabbini Zimri, "taikka miksi häntä
kuninkaaksi nimitettäisiin?"
"Oliko hän Davidin huonekunnasta?" sanoi Alroy.
"Kaiketi", lausui rabbini Maimon; "hän oli meidän suurimpia kuninkaita
ja voitti Julius Caesarin."
"Hänen valtakuntansa oli Afrikan pohjoisimmissa osissa", lisäsi rabbini
Zimri, "ja on vielä tänäkin päivänä, jos vaan voisimme löytää sen."
"Niin, tosiaan", jatkoi rabbini Maimon, "valtikka ei ole koskaan
joutunut pois Judan suvusta; ja hän ratsasti aina valkoisella
elefantilla."
"Joka eli peitetty kultakankailla", sanoi rabbini Zimri.
"Ja hän kävi kuninkaitten hautakammioissa?" kysyi Alroy.
"Epäilemättä", vastasi rabbini Maimon. "Koko kertomus löytyy
Talmudista."
"Eikä vaan voi löytää niitä?"
"Ei kukaan", lausui rabbini Zimri; "mutta tuon oppineen Moses Hallevyn
mukaan ne ovat jossakin Libanonin vuoren laaksossa, jonka yli-enkeli
Mikael sinetillänsä lukitsi."
"Kuuluisa Babelin oppinut Abarbanel", sanoi rabbini Maimon, "tuopi
esiin satakaksikymmentä todistusta Gemaran selityksissänsä, että ne
vaipuivat maan sisään, kun temppeli rahoitettiin."
"Eivät mitkään todistukset ole niin tukevat kuin Babelin Abarbanelin",
arveli rabbini Zimri.
"Suuri Pundebitan rabbini Akiba on kumonnut ne kaikki", lausui rabbini
Maimon, "ja arvelee, että ne otettiin ylös taivaasen."
"Ja kumpi oikeassa on?" kysyi rabbini Zimri.
"Ei kumpikaan", vastasi rabbini Maimon.
"Satakaksikymmentä todistusta painaa paljon", sanoi rabbini Zimri.
"Hyvin oppinut ja mainio Granadan Aaron Mendola", jatkoi rabbini
Maimon, "on näyttänyt todeksi, että kuninkaitten hautakammiot ovat
etsittävät eteläisessä Espanjassa."
"Kaikki, mitä Mendola kirjoittaa, ansaitsee huomiota", lisäsi rabbini
Zimri.
"Samarian rabbini Hillel käy aina kahdesta Mendolasta", sanoi rabbini
Maimon.
"Hän on varsin oppinut", lausui rabbini Zimri, "ja mitä hän arvelee?"
"Hillel osoittaa, että löytyy kaksi kuninkaitten hautaa", virkki
rabbini Maimon, "mutta ettei kumpikaan niistä ole oikea."
"Kuinka oppinut!" huudahti rabbini Zimri.
"Ja kuinka valaiseva!" muistutti Alroy.
"Nämät ovat korkeita aineita", jatkoi Maimon, ja hänen himmeät silmänsä
sädehtivät ilosta. "Teidän vieraanne, rabbini Zimri, tarvitsee lukea
Damaskon oppineen Schimei'n esitys: 'vaikuttavista mahdottomuuksista.'"
"Se vasta teos on!" huudahti Zimri.
"Minä en koskaan nukkunut hiukkaakaan kolmeen yöhön, kun olin lukenut
tämän teoksen", sanoi rabbini Maimon. "Se sisältää kaksitoista tuhatta
viisi sataa ja kolmekymmentä seitsemästi otetta Pentateukista eikä
yhtäkään ainoata omantakeista muistutusta."
"Siihen aikaan oli jättiläisiä", arveli Zimri; "me olemme lapsia nyt."
"Ensimäisellä luvulla on aivan sama vaikutus, joko sen luki alusta
loppuun tai takaperin lopusta alkuun", jatkoi rabbini Maimon.
"Ischabod!" huudahti rabbini Zimri.
"Ja ensimäinen kirjain joka osastossa on kabbalistillinen vertauskuva
jostakin Judan kuninkaasta!"
"Temppeli rakennetaan jälleen", sanoi rabbini Zimri.
"Kyllä, kyllä! tämä tiedettä on!" huudahti rabbini Maimon; "mutta mitä
tämä suuri esitys 'vaikuttavista mahdottomuuksista' on verraten tuohon
syvään, ihmeteltävään ja --"
"Hurskas rabbini!" lausui joku nuori synagogan pappi, joka nyt astui
sisään; "tunti on käsillä."
"Älkäät sanoko niin! oppinut Maimon, minun täytyy mennä synagogaan.
Olisi hupaista istua koko päivä teitä kuuntelemassa. Tulkaat, David,
kansa odottaa meitä."
Zimri ja Alroy jättivät kartanon ja astuivat pitkin kapeita,
epätasaisia katuja Hebrealaisten päätemppelin luo.
"Kunnian-arvoisa Maimon on kovasti pahoillaan, kun hän ei voi yhtyä
meihin", lausui rabbini Zimri. "Te olette epäilemättä kuulleet hänestä
Bagdadissa; hyvin oppinut rabbini."
Alroy kumarsi äänettömänä.
"Hän on varsin vilkas vuosiensa suhteen. Tuskinpa uskoisitte, että hän
oli minun opettajani."
"Minä huomaan, että olette perineet paljon hänen opistansa."
"Te olette sangen ystävällinen. Jos rabbini Maimon elää yhden vuoden
vielä, hän on ensi pääsiäisinä satakymmenen vuoden vanha."
"Minä en epäile sitä."
"Kun hän on mennyt isiensä luo, on suuri nero sammunut Israelissa. Te
halasitte kuulla jotakin kuninkaitten hautakammioista; sanoinhan minä
teille, että hän oli tähän omainen. Kuinka täynnä ajatuksia hän oli!
Hänen järkensä on niinkuin muna."
"Vähän vanhanpuolinen. Minä varon, että hänen johdatuksensa tuskin
tuottanee minulle kuningas Pirgandicon kadehdittavaa onnea."
"Kun kahden kesken, hyvä David, puhumme kuningas Pirgandicota, minä en
voi olla luulematta, että oppineelle Maimonille tuli pikkuinen erehdys.
Minun päättääkseni Pirgandicus oli ainoastaan ruhtinas. Se oli
vankeuden perästä, eikä minun tietääkseni löydy yhtään todistusta, että
joku hallitsijoistamme olisi kukistuksen jälkeen ottanut itselleen
korkeampaa nimeä. Varmaan ruhtinas, vai kuinka? Mutta, vaikka en
sanoisi sitä kellekään muulle kuin teille, minä luulen, että arvokas
ystävämme käy vähäisen vanhaksi. Meidän tulee muistaa hänen ikäänsä.
Satakymmenen vuoden vanha ensi pääsiäisinä. Siinä on raskas taakka."
"Kyllä! jos siihen lisää hänen tietonsa, se on todella hirveä taakka!"
"Te olette olleet viikkokauden päivät Jerusalemissa ettekä vielä ole
käyneet synagogassamme. Se ei ole seeteristä ja norsunluusta, mutta
temppeli se kuitenkin on. Tätä tietä. Viikkokaudenko vaan olette
oleskelleet täällä? No, te näytätte jo aivan toisenlaiselta! Minä en
koskaan unhota ensi yhtymistämme. Se oli mainiota, eikö niin? Ja kun
minä ilmoitin teille, että olin päärabbini Zimri, kuinka te muutuitte?
Teidän ruokahalunne on kokonaan palannut. Oi! hauska on saada kerta
vielä yhtyä omiin kansalaisiin. Vasemmalle päin. Niin! meidän
täytyy astua alaspäin vähäisen. Me pidämme kokouksiamme vanhalla
hautausmaalla. Teillä on komeampi temppeli, onpa varmaan, Bagdadissa.
Jerusalem ei ole Bagdad. Mutta tälläkin on etunsa. Se on turvallinen;
me emme ole erittäin rikkaita emmekä tahdo semmoisilta näyttää."