IV.

"Syökäät, David", sanoi Scherirah.

"Minä tahdon syödä leipää", vastasi Alroy.

"Kuinka, onko sinulla nykyisin ollut niin paljon lihaa tarjona, että

halveksit tätä makusaa metsäkaurista, jonka tänä aamuna tapoin omalla

keihäälläni? Tämä ruoka kelpaisi kalifeille."

"Antakaat kuitenkin minulle leipää."

"No! kyllä, jos niin tahdot. Mutta ihmeellistä on, että joku voi katsoa

leipää paremmaksi kuin lihaa, vieläpä tämmöistä lihaa."

"Tuhannet kiitokset, kunnon Scherirah; mutta meidän kansaltamme on

metsäkauriin liha kielletty. Se on saastainen eläin. Sen on jalka

kaksisorkkainen."

"Minä olen kuullut näistä asioista", vastasi Scherirah miettivän

muodolla. Äitini oli Juutalainen ja isäni Kurdilainen. Olipa heistä

kumpi hyvänsä oikeassa, minä toivon, että pääsen autuaaksi."

"Löytyy vaan yksi Jumala ja Mahomet on hänen profeettansa!" huudahti

Kisloch; "vaikka minä juon viiniä. Saas tästä Hebrealainen."

"Niin minäkin luulen", lausui kolmas rosvo. "Minun isäni oli

Guebriläinen ja uhrasi omaisuutensa uskontonsa hyväksi; ja seuraus

siitä on se, että hänen poikansa ei saanut kumpaakaan."

"Mitä minuun tulee", sanoi neljäs rosvo, jolla oli kovin musta iho ja

erittäin pikkuiset, kirkkaat silmät, "minä olen Indialainen ja uskon

tuohon isoon kultaiseen rubinisilmäiseen kuvaan Delhin temppelissä."

"Minulla ei ole mitään uskontoa", tunnusti pitkä, punaisella turbanilla

varustettu neekeri, irvistellen valkoisia hampaitansa; "heillä ei ole

minun maassani mitään semmoista; mutta jos minä olisin ennen kuullut

sinun jumalastasi, Kalidas, olisin uskonut häneen."

"Melkeinpä soisin, että olisin ollut Juutalainen", huudahti Scherirah

ajatuksissaan. "äitini oli hyvä nainen."

"Juutalaiset ovat hyvin rikkaita", arveli kolmas rosvo.

"Kun tulet Jerusalemiin, David, saat nähdä kristityitä", jatkoi

Scherirah.

"Nuot kirotut giaurit", huudahti Kisloch, "me olemme kaikki heitä

vastaan."

"Valkein kasvoinensa", lausui neekeri.

"Ja sinisin silmineen", lisäsi Indialainen.

"Mitä sopii vaatia semmoisilta ihmisiltä, jotka elävät sellaisessa

maassa, jossa ei ole mitään aurinkoa", muistutti Guebriläinen.

Alroy: Romani · 第 25 / 106 题