Päivä valkeni sillä välin kuin Jabaster vielä mietiskeli yksinään
kallioillansa. Luolassa Alroy jatkoi rukouksiaan.
Usein ja levottomasti kabbalista loi silmänsä kumppaniinsa ja vaipui
sitten jälleen unelmiinsa.
"Se aika on tullut, jolloin minun täytyy tälle nuorukaiselle ilmaista
aikaisemman elämäni salaisuudet. Paljon kunniaa, paljon häpeää hän saa
kuulia. Ei minun käy mitään salaaminen eikä mitään kaunistaminen."
"Minun on kertominen, kuinka minä Tigrisjoen tasangoilla nostin valitun
sukukuntamme pyhän lipun ja kutsuin heitä vankeudestansa; kuinka minä
luottamatta hänen isiinsä, noihin uskostansa luopuneisin, ja ainoastaan
inhimillisen voiman nojassa tavoitin sitä suurta virkaa, joka oli vaan
hänen pyhälle suvullensa aiottu. Suo, isieni Jumala, että vastedes
sinulle tarjottu hartaus, särjetyn sielun nöyrä hartaus, tulevassa
kunniassamme sovittaa entisen rohkeuden!"
"Mutta suuret vastukset uhkaavat häntä. Ankarasti koetetaan se vihitty,
joka mielii vapauttaa kansansa. Herra on uskollinen lupauksessaan,
mutta Herra tahtoo valita aikansa ja välikappaleensa. Miehuus ja usko
ja syvä itsensä alentaminen ja luja kestäväisyys ja valvova sielu, jota
kiusaukset eivät voi saastuttaa -- nämät ovat ne hedelmät, joita me
asetamme hänen alttarillensa ja nöyrästi katselemme, tahtoisiko joku
alas laskeuva liekki vastaan-ottaa ja julkisesti siunata niitä."
"On kirjoitettu meidän mystillisen oppimme pyhissä kirjoissa, ettei
ainoastaan Vapahtaja ole syntyvä ruhtinaittemme suvusta, vaan myöskin,
ettei kukaan ole nouseva meitä vapauttamaan, ennenkuin hän, yksinänsä
ja avutonna, on voittanut sen valtikan, jota Salomon muinoin käytti
seteripalatseissansa."
"Tuo valtikka hänen täytyy saavuttaa. Tämä hento nuorukainen, kokematon
ja heikko, joka ei tiedä mitään tämän kummallisen maailman menoista,
jossa joka askel on vaara -- kuinka paljon vaivoja, kuinka monta
tukalaa kohtaa, mitkä mieltä masentavat pettyneet toiveet, mikä
pitkällöinen alakuloisuus, mitkä synkät huolet, mitkä alinomaiset
viettelykset nyt väijyyvät tätä hentoa poikaa! Oi! kansalaiseni, tämäkö
teidän toivonne on? Ja minä, joka olen niin oppinut, niin rohkea ja
niin tarkoin tunnen ihmiset; onneton Israel, miks'en minä ole sinun
Ruhtinaasi?"
"Minä tukahutan tämän Jumalaa häväisevän ajatuksen. Eikö hänen suuri
esi-isänsä, yhtä nuorena ja yhtä kokematonna, parratonna poikana,
ainoastaan pikkuisella limsiöllä, vähäisellä, sileällä kivellä,
kaatanut maahan harniskoittua jättiläistä ja pelastanut kansaansa?"
"Hän on ilmeisesti kutsuttu. Herra on hänen kanssansa. Olkoon hän
Herran kanssa, ja me menestymme."