"Niinkuin sinä ravitsit Elisan, olet myöskin ravinnut minut, isieni
Jumala!" ja Alroy nousi, otti turbaninsa, levitti sen maahan, lankesi
polvilleen ja rukoili. Sitten hän söi taateleita ja joi lähteestä ja
täynnänsä luottamusta Israelin Jumalaan Davidin jälkeinen jatkoi
pakoansa.
Hän alkoi nyt astua vuori-harjanteita ylöspäin, vaikea ja tuskalloinen
matka. Kun kaksi tuntia oli puolipäivästä kulunut, saapui hän
ensimäisen selänteen huipulle ja näki synkän ja sekasohroisen erämaan
täynnänsä jyrkänteitä ja vuoren-solia ja mustia pohjattomia syvänteitä.
Kuivettuneitten koskien kulku-uomat olivat kaikin päin uurtaneet
ympäröiviä kukkuloita, ja paikoin muutamat metsävuohet jyrsivät
satunnaisesti löydettyä laihaa ja karvasta laidunta. Tämä autiomaa
ulottui useita penikulmia joka taholle; rajana kävi korkeampi
vuorijakso, jonka takaa yleni sinistä taivasta kohden Elbursin
jaloimmat huiput, hohtaen teräväkärkisten jäätiköitten ikuisesta
lumesta.
Näkyi selvään, ettei Alroy ollut outo tälle pakonsa näkymölle. Hän ei
ollut koskaan epäillyt matkansa suuntaa, ja tuokion huipulla levättyään
astui hän nyt vasemmalle päin luontaista mutta mutkikasta polkua
myöten, kunnes musta onkalo esti häntä edemmäksi pääsemästä. Ainoastaan
muutamain kyynärien väli eroitti häntä vastapäisestä kalliosta, joka
tämän synnytti, mutta alta avautuva kuilu -- ei kukaan voinut katsoa
sen näkymättömään pohjaan kauhistumatta ja takaisin vetäymättä.
Ruhtinas notkistui alaspäin ja tutki suurella huolella ympäröivää
maata. Viimein hän nosti ylös vähäisen neliskulmaisen kiven, joka
peitti metallilaikan, ja ottaen povestaan karneoli-talismanin, johon
oli piirretty kummallisia kirjaimia, koputti hän sinetillä kolmesti
laikkaa. Kolea, juhlallinen kumina kuului ympäriltä. Heti kimmahti
laikka auki, ja Alroy veti esiin useita kyynäriä rautaketjuja, joita
hän heitti vastapäätä olevalle kalliolle. Ketjut puuttuivat helposti
kallioon ja kiintyivät nähtävästi jostakin magnetillisesta
vaikutuksesta. Tarttuen molemmin käsin ketjuihin ruhtinas nyt kiipesi
onkalon yli. Kun hän pääsi toiselle puolelle, irtaantuivat ketjut
kalliosta, katosivat nopeasti vastapäiseen aukkoon, joka sulkeutui
samalla kolealla, juhlallisella kuminalla kuin ennen.