Alroy astui noin sata askelta eteenpäin luonnon tekemän
basalti-pylvähistön läpitse, kunnes hän joutui avaralle, katottomalle
ja samasta kivilajista sukeuneelle pihalle, jota äkkinäinen helposti
olisi luullut ihmiskäden muodostaneen ja sievistäneen. Tämän
keskikohdalta kumpusi alati lähde, kylmä kuin jää; virtaileva vesi oli
kaivanut uran kiviseen tantereen ja näkyi jonkun aikaa polveilevan
kallioin keskitse siksi kuin se vihdoin syöksähti jyrkänteestä alas
johonkin kuiluun ja muuttui läikkiväksi vihmaksi. Pihan poikki
mentyänsä saapui Alroy laveaan luolaan.
Tämä luola oli melkein ympyriäinen ja sai valonsa laessa olevan aukon
kautta. Syrjäpuolisessa ja pimeässä nurkassa palava lamppu osotti
kuitenkin, ettei sen asukas luottanut yksistänsä elävän sulouden
luonnolliseen lähteesen. Luolan keskellä seisoi pyöreä vaskipöytä,
johon oli koverrettu kummallisia kirjaimia ja mystillisiä kuvia:
lähellä tätä oli sohva, jossa nähtiin muutamia kirjoja. Seinästä
riippui kilpi, joukko jousia ja nuolia ynnä muita aseita.
Kun Vankeuden Ruhtinas lankesi polvillensa ja suuteli tyhjää sohvaa,
yksi haamu astui luolan perimmäisestä päästä valoon. Tämä oli
keski-ikäinen, tavallista paljon pitempi mies; hänen ruumiinsa oli
vankka ja atletillinen, hänen muotonsa suuresti huomiota koskeva ja
majesteetillinen. Hänen musta partansa valui alas hänen rinnallensa
tumman punaisen kauhtanan yli; tätä ympäröitsi musta vyö, joka oli
koristettu samankaltaisilla, keltaisilla kirjaimilla kuin nuot
vaskipöytään piirretyt. Musta oli myöskin hänen turbaninsa ja mustat
hänen isot ja sädehtivät silmänsä.
Vieras lähestyi niin hiljaa, ettei Alroy sitä havainnutkaan, ennenkuin
hän jälleen oli noussut.
"Jabaster!" huudahti ruhtinas.
"Davidin pyhä siemen", vastasi kabbalista, "sinua on odotettu. Minä
olen viime yönä tähdistä lukenut sinua. Ne puhuivat murheesta."
"Murheesta tai voitonriemusta, aika on näyttävä kumpaisesta, suuri
mestari. Tätä nykyä minä olen pakolainen ja perin uupunut. Verikoirat
ajavat minua takaa, mutta minä luulen, että nyt olen välttänyt heidät.
Minä olen surmannut yhden Ismaeliitan."