Isännän käynnin jälkeen Eenokki mietti ja harkitsi testamentti-asiaa
viikon päivät. Saatuaan viimein suunnitelmansa valmiiksi hän meni
Tikanderin luokse Viinamäen ullakkokamariin, kolme vierastamiestä
mukanansa, ja esitti kirjurille asiansa:
»Kun tässä on tullut elää kituutettua tätä maailmaa jo lähemmä sata
vuotta eikä ole tietoa, minä päivänä tuo henkiriepu, jota minussa ei
olekaan enää juuri muualla kuin hivene nenänpäässä, lähtenee, niin
olisin pyytänyt herrassöötinkiä — te kun olette semmoinen kirjamies —
kirjoittamaan testamenttini eli viimeisen tahtoni.»
Kun kirjurilla ei ollut mitään pyyntöä vastaan, kirjoitti hän Eenokin
sanelun mukaan, muotoa tosin mukaillen, seuraavan testamentin:
»Minun viimeinen tahtoni on:
1) että kun minusta Eenokki Aataminpojasta aika jättää, on
leposijakseni hankittava arkku, arvoltaan vähintään sadan (100) markan
hintainen, ja on sen kansi kiinnitettävä puunauloilla;
2) että peijaisiani eli maahanpanijaisiani on vietettävä kolme (3)
vuorokautta keskeytymättä, ja on niihin kutsuttava paitsi ulompana
asuvia sukulaisiani kaikki tämän Honkavaaran kyläkunnan asukkaat,
ikään, säätyyn, varallisuuteen tai muuhun katsomatta, sekä kaikki
pitäjän arvohenkilöt. Kuokkavieraat ovat pidettävät kutsuvieraitten
veroisina, ja kaikille on annettava ruokaa ja viinaa niin paljon kuin
kunkin maha ja pää vetää;
3) että kaikkein köyhimmille sukulaisilleni on hautajaisiani varten
teetettävä ja ikuiseksi omaisuudeksi annettava vaatteet, miehille
mustasta verasta, naisille mustasta vihtoriinista, sekä hyvät kengät;
4) että säilyisin jälkimaailman muistossa, on haudalleni pystyttävä
kivinen, kaikilta puolin sileäksi kiilloitettu hautapatsas, jonka
tulee olla kaksitoista (12) jalkaa korkea, kuusi (6) jalkaa leveä ja
kolme (3) jalkaa paksu.
Tämän jälkeen seurasi pitkä, yksityiskohtainen selonteko patsaaseen
hakattavista kirjoituksista ja kuvista, jalkakivistä, patsasta
ympäröivästä kullatusta malmiaidasta y. m.
5) että minun jälkeenjäänyttä omaisuuttani ei saa liikuttaa, minulle
kuuluvien lukittujen huoneitten: aitan ja n.s. Möyrylän ovia ei saa
avata eikä perinnönjakoa pitää, ennenkun hautajaiseni on pidetty ja
edellisessä kohdassa mainittu kivi haudalleni pystytetty;
6) että Herrastuomari Kaarl Hesekielinpoika Kotkan määrään
tämän testamenttini toimeenpanijaksi, ja saa hän, toimitettuaan
tarkalleen edellä mainitut määräykseni, ottaa kuluttamansa varat
ja vaivanpalkkionsa jälkeenjääneestä keksinnöstäni sen myötyänsä.
Ylijäämä keksinnön hinnasta ja muu jäljellejäänyt omaisuuteni on
jaettava perillisteni kesken kunkin perintöosuuden mukaan sovussa ja
rakkaudessa.
Honkavaaran kylässä syyskuun 13 päivänä 18—.
Eenokki Aataminpoika.
Eläkevanhus Honkavaaran kylässä.
(Puumerkki).
Me allekirjoitetut samalla kertaa läsnäolleet vieraatmiehet todistamme
täten, että Eläkevanhus Eenokki Aataminpoika täydellä ymmärryksellä ja
vapaasta tahdosta on tehnyt edellä olevan testamentin ja ilmoittanut
meille sen olevan viimeisen tahtonsa.
Paikka ja aika kuin yllä.
Gustaf Tikander. Antti Antinpoika. Kirjoitti Sama. (Puumerkki).
Heikki Hurskanen. Ulla viteen (Puumerkki). omakä Si.»
Tikanderin kirjoitettua Eenokin pyynnöstä vielä jäljennöksen
testamentin toimeenpanijalle tämä pisti asiakirjat taskuunsa
ja korvaukseksi vaivoista ja paperista pyysi kirjurin tulemaan
hautajaisiinsa.
Eenokin annettua isännälle testamentin jäljennöksen tämä oli sen
määräyksiin tyytymätön. Hänen mielestänsä hautakivi ensinnäkin oli
kohtuuttoman suuri ja koko hautajaiskomento liiallista. Toiseksi
hänen tarkoituksensa oli ollut testamentin määräyksen kautta saada
yksin periä sedän omaisuus. Mutta kun Eenokki esitti ajatuksen: mitä
minä kirjoitin, sen minä kirjoitin, ja oli taipumaton muuttamaan
valmista asiakirjaa, isäntä ei uskaltanut jännittää jousta kovin
kireälle, peläten yksipäisen ukon suuttuvan ja mahdollisesti määräävän
suuret rikkautensa jollekin ventovieraalle. Hän lupautui testamentin
toimeenpanijaksi, varsinkin kun muut perijät olivat niin väärän koivun
takaisia, että heidän osuutensa tulisi suhteellisesti hyvin pieneksi.