'Rakas Wilson, lähettämäsi kirjeet salpasivat minulta melkein hengen.
Minä en voi enkä tahdokaan kertoa sinulle, millaisia tunteita ne
minussa herättivät.
Kertomasi hyvät uutiset täyttävät mieleni ilolla ja kun Ben kertoi
minulle, ettet menetäkään jalkaasi, vaan paranet, silmäni täyttyivät
kyynelistä ja sydämeni oli tukahduttaa minut ja kiitin Jumalaa, joka on
kuullut rukoukseni. Kaikkien sydäntuskien ja pelon jälkeen tuntuu niin
ihmeelliseltä, etteivät asiat olekaan niin huonosti kuin olen luullut.
Ah, miten kiitollinen olenkaan! Sinun pitää vain hoitaa itsesi hyvin,
maata kärsivällisesti ja odottaa ja totella Beniä, niin aika kuluu
nopeasti ja sitten olet terve jälleen. Ehkä jalastasi ei sittenkään
tule noin muodotonta. Ehkä voit ratsastaakin, ellet juuri niin
ihmeellisen sirosti kuin ennen, niin kuitenkin niin hyvin, että voit
ratsain tarkastaa isäsi karjaa. Sillä, Wilson rakkaani, sinun pitää
matkustaa kotiisi. Se on sinun velvollisuutesi. Isäsi on vannaankin jo
hyvin vanha ja kaipaa apuasi. Hän on antanut sinulle anteeksi, sinä
paha poika. Sinä olet kai nyt melko onnellinen. Ajatus, että poistut
White Slidesistä, tappaa melkein minut. Mutta sehän on vain
itsekkäisyyttä, ja minä koetankin oppia Ben Waden kaltaiseksi, sillä
hän ei ajattele milloinkaan itseään.
Saat olla aivan varma siitä, etten mene milloinkaan naimisiin Jack
Bellloundsin kanssa. Tuosta kauheasta lokakuun ensimmäisestä tuntuu jo
kuluneen vuosia. Annoin silloin sanani ja olisin sen pitänytkin, mutta
nyt olen muuttunut. Olen jo vanhempi ja näen asiat eri valossa.
Rakastan kuitenkin isää yhtä paljon ja säälin Jackia ja toivon voivani
auttaa häntä vieläkin. Uskon vieläkin velvollisuuteeni hänen isäänsä
kohtaan, mutta en voi mennä naimisiin hänen poikansa kanssa, sillä
silloin tekisin suuren synnin, koska minulla ei ole minkäänlaista
oikeutta mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa, jota en rakasta. Kun
ajattelen, että hän mahdollisesti koskisi likaisilla käsillään minuun,
vihaan häntä. Velvollisuuteni isää kohtaan on asia, josta en voi
luopua, mutta se ei suo naiselle minkäänlaista oikeutta luovuttamaan
itseään. Velvollisuuteni itseäni kohtaan voittaa sen. Tämän kertominen
sinulle tuntuu niin vaikealta enkä sitä itsekään oikein ymmärrä, mutta
rakkauteni sinuun on avannut silmäni. En kuitenkaan ajattele sitä, että
se tekee minut itsekkääksi. Olen vain uskollinen jollekin itsessäni,
josta en ennen tiennyt mitään. Voisin mennä naimisiin Jackin kanssa,
vaikka rakastankin sinua, ja siten uhrautua, jos se olisi oikein. Mutta
se olisi väärin, enkä tiennyt sitä, ennenkuin suutelit minua. Sen
jälkeen kaikki sellaiset ajatukset, jotka lähestyvät persoonallisia
suhteita, ja pieninkin vihjaus läheisestä tuttavuudesta Jackin kanssa,
inhoittavat minua.
En siis ole kihloissa Jack Bellloundsin kanssa enkä milloinkaan
suostukaan sellaiseen. Täällä tulee ilmestymään vaikeuksia. Tunnen sen
ja näen niiden tulevan. Isä ahdistaa minua alituisesti. Hän vanhenee.
En luule hänen vielä kuolevan, mutta hän on menettänyt muistinsa
melkein kokonaan ja sitten hän on lapsellisen itsepäisesti kiintynyt
tähän avioliittoon, jota hän niin kauan on suunnitellut. Hänen
rakkautensa Jackiin näyttää vain tulevan yhä suuremmaksi, sitä mukaa
kuin hän vähitellen oppii näkemään, ettei Jackiin voida luottaa.
Wilson, olen antanut sinulle sanani. Pelkään, että jos isä jolloinkin
saa selville yhtä hyvin kuin sinä ja minä, millainen Jack
todellisuudessa on, silloin tulee tapahtumaan jotakin hirveätä.
Huolimatta kaikesta isä vieläkin luottaa häneen. Sellainen on samalla
niin kaunista ja peloittavaa. Siinä on muudan syy, miksi haluan auttaa
Jackia, mutta siitä ei nyt tule mitään, sillä joka päivä ja tunti
erkanee Jack Belllounds minusta yhä enemmän. Hän ja isä koettavat
taivuttaa minua suostumaan tuohon avioliittoon. He pakottavatkin minua
ehkä vielä, mutta siinä tapauksessa olen yhtä kova ja kylmä kuin Old
White Slides. Ei milloinkaan! Ja voinhan muutenkin täyttää
velvollisuuteni isää kohtaan. Jään hänen luokseen. En voi mennä
naimisiin kanssasi, vaikka rakastankin sinua niin äärettömästi, enemmän
joka minuutin kuluttua... Älä senvuoksi puhu siitä enää, että viet
minut kotiisi, äläkä pyydä minua. Armahda minua, Wilson, sillä pyyntösi
järkytti minua sydänjuuria myöten. Ah, kuinka suloista olisikaan ruveta
vaimoksesi!... Mutta jos isä hylkää minut, niin -- En luule hänen sitä
kuitenkaan tekevän. Hän on kyllä niin omituinen ja raudanluja, silloin
kun Jack on kysymyksessä. Jos hän hylkää minut joskus, ei minulla ole
minkäänlaista kotia. Kuten tiedät, olen löytölapsi. Silloin -- siiloin,
Wilson... On hirveätä joutua tällaiseen tilanteeseen. En tahdo sanoa
enempää, sillä ymmärrät kai jo tästäkin, rakkaani?
Rakkautesi herätti minut ja Ben Wade on suojellut minua. Wilson,
rakastan häntä melkein kuin isää, mutta omituisemmasti. Uskon, että hän
oli jollakin tavoin syyllinen Jackin juopotteluun lokakuun ensimmäisenä
päivänä. En tarkoita sitä, että Ben olisi houkutellut hänet juomaan,
vaan sitä, että hän viekkaasti hankki Jackille sellaisen tilaisuuden.
Juominen on Jackin heikkous ja pelaaminen hänen intohimonsa. Tiedän
aineen, jota Ben on antanut paimenillekin, olleen jotakin hienoa vanhaa
rommia, ja nyt voi jokainen selvästi huomata, miten Jack karttaa Beniä.
Hän oikein vihaa häntä. Hän pelkää häntä ja on mustasukkainen
senvuoksi, että Ben on niin paljon kanssani. Olen kuullut Jackin
raivoavan siitä isälle. Mutta isä on puolueeton muita kohtaan, mutta ei
omaa poikaansa.
Ja sitten haluan sanoa sinulle, että Bent Wade on parantanut minut.
Sairastuttuani olen oppinut tuntemaan hänet paremmin. Hän on kuin
nainen, hän ymmärtää eikä minun milloinkaan tarvitse kertoa hänelle
mitään. Sinä, Wilson, olit joskus tyhmä ja itsepäinen (suo minulle
anteeksi) pieniin asioihin nähden, joita tytöt tuntevat, mutta eivät
voi selittää, mutta Ben tietää. Kerron tämän sinulle senvuoksi, että
ymmärtäisit, miksi ja miten häntä rakastan. Luulen rakastavani häntä
enimmän senvuoksi, että hän on ollut niin hyvä sinulle. Rakas
poikaseni, ellen olisi rakastanut sinua jo ennen Ben Waden tuloa,
olisin rakastunut sinuun sitten kuunnellessani tällaista, minkä vuoksi
rupean jälleen puhumaan Benistä. Hän on ystävämme, Wilson, kun
ajattelemme tuota hänessä piilevää hellyyttä, suloa ja ystävällisyyttä,
hänen sydäntään, joka pakottaa häntä rakastamaan meitä, niin meidän on
pakko verrata häntä naiseen. En tiedä ollenkaan, millaiselta äidin
myötätunto tuntuu, tiedän vain sen, että olen ollut paljon onnellisempi
uskottuani hänelle huoleni. Lem kertoi minulle, että Ben oli tarjonnut
Jackillekin ystävyyttään, mutta Jack oli solvannut häntä. Minulla on
omituinen tunne siitä, että silloin kun Jack teki sen, hän käänsi
selkänsä paremmalle elämälle.
Toistan vieläkin, että Ben Wade on ystävämme ja minulle jotakin enemmän
kuin osaan selittääkään. Kuultuasi tämän voit ehkä ajatella enemmän
häntä ja totella mieluummin hänen neuvojaan. Toivon ainakin niin. Onko
kukaan poika ja tyttö milloinkaan ennen ollut niin ystävän tarpeessa?
Kaipaan juuri sitä, jota hän vuodattaa mieleeni. Jos menettäisin sen,
olisin surkuteltava. Ja, Wilson, olen sellainen raukka ja niin hirveän
heikko. Menetän niin äkkiä rohkeuteni ja voimani häilyessäni monien
mahdollisuuksien välillä. Mutta minähän olenkin vain nainen! En kuole
kuitenkaan taistelutta. Tätä Ben Wade vuodattaa minuun. Niin kauan kuin
on elämää, tämä omituinen pieni mies ei milloinkaan luovu toivosta. Hän
herättää minussa sellaisia tunteita, että hän tietää paljon enemmän
kuin hän puhuu. Hänen avullaan saan voimia pysyä päätöksessäni olla
uskollinen itselleni ja sinulle.
Sinun iäti.
Columbine.'
'Joulukuun 3 p.
Rakkahin Columbine!
Viimeinen kirjeesi oli vain pieni lipare, ja minä sanoinkin Wadelle,
että jollei hän tuo seuraavalla kerralla enempää, syntyy tässä tuvassa
kiukkuinen rähinä, sitten hän toi kun toikin minulle oikean kirjeen.
Tunnen olevani aivan ylitsekuohuva (luullakseni se on oikea sana)
tänään. Olen ensimmäisen kerran pystyssä. Collie, minä voin todellakin
nousta, eläköön! Kävelen kainalosauvoilla enkä uskalla laskea toista
jalkaani maahan: Ei senvuoksi, että siihen koskee, vaan lääkärini
oikusta. Olen iloinen, että olet lopettanut ystävämme ylistämisen. Voin
vielä tukahduttaa mustasukkaisuuteni ja olla puoleksi tasapuolinen. Hän
on valkoisin mies, mitä milloinkaan olen tuntenut.
Kuuntelehan nyt, Collie, viimeisiä suunnitelmiani. Olen alkanut syödä
ja vahvistua ja voin mielestäni mainiosti. Tuskat ovat menneet.
Ajattelehan nyt, vannoin Wadelle, että annan anteeksi Jack
Bellloundsille ja etten milloinkaan vihaa enkä tapa häntä!... Se oli
kuin kissan vapauttamista säkistä ja se on tehty nyt. Mutta mitä sen on
väliä. Totuus on kuitenkin sellainen, etten milloinkaan voinut lakata
vihaamasta Jackia niin kauan kuin tuskat kestivät. Nyt voisin puristaa
hänen kättään ja hymyillä hänelle.
Niin, kuten sanoin, minulla on uusia suunnitelmia. Ne ovat vallan
suurenmoisia. Tartu satulannuppiin nyt, ettet putoa, sillä aion iskeä!
Kun paranen niin paljon, että voin kävellä ja ratsastaa, jonka Wade
sanoo tapahtuvan keväällä, pyydän isääni tuleman White Slidesiin. Hän
tulee kyllä. Silloin aion kertoa hänelle kaiken, ja ellen Benin kanssa
voi saada häntä puolelleni, voit sinä. Isä ei milloinkaan voisi
vastustaa sinua. Sitten kuin hän on rakastunut sinuun, johon ei
menekään pitkää aikaa, menemme vanhan Bill Bellloundsin luo ja
selitämme hänellekin asian. Oletko vielä satulassa, Collie?
Jos olet, tartu lujemmin kiinni, sillä nyt aion laskettaa laukkaa, Ben
Wade on hyväksynyt suunnitelmani. Hän sanoo, että Belllounds voidaan
kyllä palauttaa järkiinsä. Wade sanoo voivansa näyttää hänelle, miten
hän turmelee meidän kaikkien elämän, jos hän pakottaa sinut naimisiin
Jackin kanssa. Omituista, Collie, että hän yhdisti itsensäkin tuohon
ennustettuun häviöön, joka on kohtaava sinua, minua, vanhusta ja
Jackia. Wade on niin syvä kuin joku kanjooni. Joskus kun hän vaipuu
ajatuksiinsa, kammoan häntä, ja joskus taasen, kun hän sanoo minulle
tyynesti ja vakavasti, että kaikki on hyvin ja että saamme toisemme,
joudun jonkinlaiseen julmaan mielentilaan. Luotan häneen ja olen
onnellinen, vaikka minusta tuntuukin siltä, ettei ystävämme ole
sellainen nyt kuin hän on ollut ennen. Ja se häiritsee ajatuksiani ja
jäähdyttää mieleni. En ymmärrä sitä. Ymmärrän kyllä, millaiseksi sinä
luulet häntä, mutta en ymmärrä omia tunteitani. Katsohan, olen mies ja
olen ollut paimen jo toistakymmentä vuotta. Olen ollut mukana
muutamissa ikävissäkin tilanteissa ja olen työskennellyt yhdessä usean
raa'an miehen kanssa, paimenien, intiaanien, meksikolaisten,
kaivostyömiesten, kullanetsijöiden, karjanomistajien ja metsästäjien,
joista muutamat olivat hyvin ilkeitä ihmisiä. Olen senvuoksi oppinut
suhtautumaan miehiin eri tavalla kuin sinä. Ja Bent Wade on ollut
kaikkea, mitä ihminen ikinä voi olla. Hän on kuin kaikkien miesten
ilmenemys yhdessä ainoassa. Ja huolimatta hänen ystävyydestään,
hyvyydestään ja toivorikkaudestaan, minulla on kuitenkin sellainen
tunne, että hänessä on jotakin kuolettavaa, peloittavaa ja
kohtalokasta.
Sydämeni lakkaa melkein sykkimästä tietäessäni hänen olevan puolellani,
koska tunnen hänessä olevan niin paljon henkistä ja ruumiillista
ihmistä -- ah, en osaa sanoa sitä, mutta tarkoitan jotakin suurta, jota
ei voida voittaa. Mitä hän sanoo, se toteutuu!... Olen alkanut jo
haaveilla ja ajatella sinua vaimonani. Jos joskus tulet -- ei,
sittenkuin tulet vaimokseni, olen kiitollinen sinusta Bent Wadelle.
Onko kukaan ihminen antanut milloinkaan toiselle niin kallista lahjaa?
Mutta, Collie, en voi tukahduttaa pientä epämääräistä pelkoa -- en osaa
sanoa, mitä se on, ellei se ole jonkunlaista aavistusta Hell-Bent Waden
mahdollisuuksista... Kultaseni, en tahdo pahoittaa mieltäsi enkä
peloittaa sinua, mutta en voi oikein selittää hämäriä mielikuviani. Älä
ole milläsikään jaarittelustani. Sinun pitää vain todeta, että Wade on
suurin tekijä toivoissamme tulevaisuudestamme! Luottamukseni häneen on
niin luja, että se on vallan tyhmää. Rakastan häntä melkein yhtä paljon
kuin sinua, vaikkakin eri tavalla. Hän tuntuu minusta rakkaammalta kuin
omat vanhempani. Hän on opettanut minut suhtautumaan elämään eri
tavalla kuin ennen, ja samoin hän on vaikuttanut sinuunkin. Mutta sinä,
Columbine kultaseni, olet vain tuntehikas hento tyttö, hauras ja
suloinen kuin columbinet kukkuloilla, ja oman etusi vuoksi et saa
ummistaa silmiäsi siltä, mihin Wade kykenee. Jos vain rakastat ja
ihailet häntä huomaamatta sitä, joka on tehnyt hänestä suuren, se on,
näkemättä hänen traagillista puoltaan, silloin jos hän tekee jotakin
kauheata täällä meidän hyväksemme, se järkyttäisi sinua hirveästi.
Jumala tietää, etten epäile häntä, mutta olen varma, että hän sinun
vuoksesi on valmis kaikkeen. Hän rakastaa sinua yhtä paljon kuin
minäkin, mutta eri tavalla. Millainen vaikutusvalta tuollaisella
kalpealla suloisella tytöllä onkaan meidän miesten elämään!
Hyvästi nyt taas tällä kertaa!