Cethegus hypähti vuoteeltaan, heitti kirjeen kädestään ja rupesi
kävelemään.
"Prokopius on narri.
"Ja narri on Cetheguskin, joka niin pahastuu menetetystä sielusta.
"Olithan kadottanut Juliuksen jo ennen kuin tapoit hänet?
"Ja sinä elät ja taistelet sittenkin vielä.
"Onkohan tuo Narses, jota kaikki pelkäävät ikäänkuin hän olisi samalla
kertaa isä Jumala ja piru, niin vaarallinen?
"Mahdotonta.
"Onhan hän sokeasti antanut Rooman minun ja miesteni haltuun.
"Hänen ansiotaan ei suinkaan ole, etten tällä hetkellä hänen
saavuttamattomissaan hallitse Roomaa Kapitoliumista käsin ja uhmaile
häntä ja hänen joukkoaan.
"Mitä vielä.
"En suinkaan enää vanhoilla päivilläni opi pelkäämään.
"Luotan tähteeni.
"Onko tämä mieletöntä rohkeutta? Vai levollista viisautta.
"En tiedä. Sen vain tiedän, että sama luottamus vei Caesarin voitosta
voittoon.
"Tuskin kuitenkaan voin saada enemmän tietoja Narseksen
kylpykeskustelusta kuin tästä sanarikkaasta kirjeestä."
Ja hän repi kirjeen palasiksi.
"Minä lähden liikkeelle -- vielä tänään. Vaikkakaan Syphax ei tällä
hetkellä voine kuulla mitään, kun on juuri kylpyhetki!"
Samassa isaurilaiset ilmoittivat arkontti Johanneksen, ja Cetheguksen
viittauksesta laskettiin hänet sisään.
"Rooman prefekti", puhui Johannes, "minulla on vanhoja loukkauksia
sinulta anteeksi pyydettävänä. Veljeni Perseuksen kuolema tuotti
minulle tuskaa ja teki minut epäluuloiseksi."
"Jättäkäämme se asia", sanoi Cethegus, "se on unohdettu".
"Mutta en voi koskaan unohtaa sinun uljasta, sankarillista
urhoollisuuttasi", jatkoi arkontti, "kunnioittaakseni ja käyttääkseni
sitä olen tullut tekemään sinulle erään ehdotuksen.
"Minä ja toverini -- tottuneina Belisariuksen voimakkaaseen etenemiseen
-- tunnemme suuren Narseksen varovaisuuden kovin hankalaksi.
"Olemme jo melkein kaksi kuukautta olleet tämän solan edustalla ja
menettäneet väkeä. Tuskinpa siitä saavutamme mitään kunniaa.
"Ylipäällikkö tahtoo nälällä tappaa barbaarit!
"Ken tietää, kuinka kauan tätä vielä voi kestää?
"Ja lopuksi tulee siitä kaunis verilöyly, kun he epätoivon ajamina
hyökkäävät luolastaan. He tulevat kalliisti myymään joka ainoan
veripisaransa.
"Se on päivän selvää, että jos meillä olisi vain kirotun solan
suu -- --"
"Niin, _jos_!" sanoi Cethegus hymyillen. "Sitä vartioi jokseenkin hyvin
kuningas Teja."
"Juuri siksi hänen täytyy kaatua.
"Hän se tietenkin yksin pitää koossa heidän hauraan peitsikimppunsa.
"Sentähden olen tehnyt liiton joukkueen kanssa -- jokin määrä yli
tusinan -- leirin parhaita miekkoja. Tahdomme joka kerta, kun kuninkaan
vahtivuoro tulee, taistella häntä vastaan yksi toisensa jälkeen, kun
tie on niin kapea, että vain yksi kerrallaan voi lähestyä häntä. Arpa
ratkaisee, ken on ensimmäinen. Toiset pysyttelevät mahdollisimman
lähellä esitaistelijaa, pelastaen hänet, jos hän haavoittuu, astuen
hänen tilalleen, jos hän kaatuu, tai gootin kaaduttua tunkeutuen
voittajan kanssa solaan.
"Paitsi minua kuuluu liittoomme longobardit Alboin, Gisulf ja Autaris,
herulit Rodulf ja Suartua, gepidi Ardarik, burgundilainen Gundebad,
frankit Chlotakar ja Bertchram, alamannit Vadomar ja Epurulf, Garizo,
pitkä bajuvari, persialainen Kabades, armenialainen Althios ja
illyrialainen Taulantius.
"Olisimme mielellämme tahtoneet sinun pelätyn miekkasi joukkoomme.
"Tahdotko olla mukana liitossa, Cethegus?
"Sinä vihaat mustakiharaista sankaria."
"Mielelläni", vastasi Cethegus, "niinkauan kuin olen vielä täällä.
"Mutta aion kohta muuttaa leiristä Kapitoliumille."
Kummallinen, ivallinen hymyily väikkyi äkkiä arkontin kasvoilla. Se ei
jäänyt Cethegukselta huomaamatta.
Mutta hän ei käsittänyt sen oikeaa tarkoitusta.
"Minun rohkeuttani et voine epäillä sen mukaan, mitä itse sanoit",
sanoi hän.
"Minulla on tärkeämpiäkin tehtäviä, kuin polkea viimeisiä goottisodan
hehkuvia hiiliä sammuksiin.
"Hyljätty kaupunki kaipaa prefektiänsä. Kapitolium kutsuu minua."
"Kapitolium", toisti Johannes.
"Minä luulin, Cethegus, että ihana sankarikuolema olisi jonkin
arvoinen."
"Kyllä, sitten kun elämän päämäärä on saavutettu."
"Ei yksikään meistä, Cethegus, tiedä kuinka lähellä hän on tätä
päämääräänsä.
"Mutta vielä yksi asia.
"Minusta tuntuu kuin jotakin olisi tekeillä barbaarien kesken heidän
kirotulla tulivuorellaan.
"Kukkulalta, joka on minun puolellani leiriä, voi hiukan eräästä
halkeamasta nähdä laavahuippujen yli.
"Tahtoisin, että suuntaisit tottuneen katseesi sinnepäin.
"Silloin ainakaan he eivät voisi yllättää meitä hyökkäyksellään.
"Seuraa minua sinne!
"Älä ilmoita liitostamme Narsekselle -- hän ei pitäisi sellaisesta --
sen vuoksi valitsin hänen kylpyaikansa käyntiäni varten."
"Minä seuraan sinua", vastasi Cethegus, täydentäen asevarustustaan ja
meni, kysyttyään ensin isaurilaiselta ovivahdiltaan turhaan Syphaxia,
Johanneksen kanssa läpi oman leirinsä, senjälkeen Narseksen välileirin
läpi ja kääntyi lopuksi sisäleiristä äärimmäisenä oikealla sijaitsevaan
leiriin, joka kuului Johannekselle.
Johanneksen mainitsemalla kukkulalla seisoi jo useita päälliköitä,
jotka innokkaasti katselivat pienen laavaseinässä olevan notkelman
kautta goottileiriä.
Kun Cethegus oli katsellut sinne hetkisen, huudahti hän: "Ei
epäilystäkään! He tyhjentävät leirinsä itäpuolen, he hajoittavat
vaunukasojaan ja vetävät ne pitemmälle länteen. Se voi myöskin merkitä
kiinteämpää yhteistoimintaa, kukaties uloshyökkäystä."
"Mitä sinä luulet", kysyi Johannekselta nuori, varmaankin aivan
äskettäin Bysantista saapunut päällikkö, jota Cethegus ei tuntenut --
"mitä luulet sinä? Eivätköhän ne uudet pommit voisi kantaa barbaareihin
saakka tuolta kallionkielekkeeltä? Sinä tiedät, Martinuksen viimeisen
keksinnön -- jonka veljeni piti tuoda Roomaan."
"_Roomaan_", huudahti Cethegus ja loi leimuavan katseen sekä kysyjään
että Johannekseen.
Hänen aivonsa olivat silmänräpäyksen ajan hehkuvan kuumat ja jäätävän
kylmät säikähdyksestä, ja hän tunsi suuremman täristyksen luissaan ja
ytimissään kuin saadessaan tiedon Belisariuksen maallenoususta, Totilan
korottamisesta, Totilan kääntymisestä Roomaa vastaan Pons padin luona,
Totilan tunkeutumisesta Tiberiin, tai Narseksen tulosta Italiaan.
Hänestä tuntui kuin murskaava käsi olisi puristanut hänen sydäntään ja
aivojaan.
Hän huomasi heti, että Johannes vihaisella kulmien rypistyksellä antoi
nuorelle päällikölle vaikenemismerkin.
"_Roomaan_", toisti Cethegus soinnuttomalla äänellä katsellen terävästi
milloin vierasta milloin Johannesta.
"Aivan oikein, Roomaan!" huudahti viimein Johannes. "Zenon, tämä mies
on Cethegus, Rooman prefekti."
Nuori bysanttilainen kumarsi kasvoillaan samanlainen ilme kuin
ihmisellä, joka katselee laajalle kuuluisaksi tullutta hirviötä.
"Cethegus, arkontti Zenon, joka tähän asti on taistellut Eufratin
luona, saapui vasta eilen illalla persialaisten jousimiesten kanssa
Bysantista."
"Ja onko hänen veljensä", kysyi Cethegus häneltä, "mennyt _Roomaan_!"
"Veljeni Megas", vastasi bysanttilainen, joka oli tointunut
hämmästyksestään, "on saanut tehtäväkseen asettaa äsken keksityt
kaksoisballistit Rooman prefektin käytettäväksi" -- tässä hän kumarsi
vielä kerran -- "Rooman muurien suojelemiseksi,
"Hän lähti merille paljon ennen minua, luulin että hän oli saapunut
tänne jo ennen minua ja mennyt kanssasi Roomaan.
"Hänen kuormansa oli raskas.
"Ja olen iloinen, että olen tullut tuntemaan länsimaiden mahtavimman
miehen, Hadrianuksen haudan kunniakkaan puolustajan."
Mutta Cethegus heitti vielä kerran terävän katseen Johannekseen ja
kääntyi sitten lyhyesti tervehdittyään läsnäolevia, menemään.
Kuljettuaan muutamia askeleita hän kääntyi äkkiä takaisin ja huomasi
silloin, miten Johannes uhaten molemmilla nyrkeillään haukkui nuorta,
äsken Eufratista tullutta puheliasta arkonttia.
Kylmät väreet puistattivat prefektiä.
Hän aikoi mennä lyhintä tietä takaisin teltalleen ja viipymättä,
odottamatta Syphaxia ja hänen tekemiään huomioita, nousta hevosen
selkään ja jäähyväisittä rientää Roomaan.
Päästäkseen lyhimmälle tielle, hän aikoi mennä Johanneksen leiristä
suoraa päätä suuren leiripuoliympyrän halkaisijaa pitkin omalle
teltalleen.
Hänen edellään ratsasti leiristä muutamia persialaisia jousimiehiä sekä
muutamia talonpoikia, jotka olivat myyneet viiniä. Nämä vahti päästi
esteettömästä kulkemaan.
Vahdinpidon täällä, niinkuin kaikilla muillakin leiriporteilla, oli
Narses uskonut longobardeille.
He pysähdyttivät hänet laskemalla keihäänsä hänen eteensä, kun hän
aikoi seurata talonpoikia.
Hän tarttui vihaisena keihäisiin ja sysäsi ne pois tieltään.
Silloin eräs longobardeista puhalsi torveensa. Toiset läsnäolijat
asettuivat uhkaavan näköisinä puoliympyrään hänen eteensä.
"Narseksen käskystä", sanoi joukon päällikkö Autaris Cethegukselle.
"Entä nuo", kysyi Cethegus osoittaen talonpoikia ja persialaisia.
"Ne eivät ole sinä", vastasi longobardi.
Joukko leirin vartijoita oli saapunut torven kutsumana paikalle.
He jännittivät jousensa.
Cethegus käänsi heille selkänsä ja palasi teltalleen samaa tietä, jota
Johannes oli hänet saattanut leiriinsä.
Kenties hänen äkkiä herännyt epäluulonsa vaikutti sen, että hän luuli
näkevänsä kaikkien, bysanttilaisten ja longobardien, joiden ohi hän
kulki, hymyilevän hänelle puoleksi ivallisesti, puoleksi surkutellen.
Teltalleen saavuttuaan hän kysyi isaurilaisilta teltanvartijoilta:
"Onko Syphax tullut jo?"
"On, herra, kauan sitten. Hän odottaa sinua teltassa. Hän on
haavoittunut."
Cethegus siirsi nopeasti oviverhot syrjään ja meni telttaan.
Silloin Syphax, jonka pronssipinnan läpikin näkyi kalpeus, riensi häntä
vastaan, syleili hänen polviaan ja kuiskasi liikutettuna:
"Oi herrani, suuri jalopeurani. Sinä olet nyt verkossa -- hukassa. Ei
mikään voi sinua enää pelastaa."
"Hillitse itseäsi, orja", käski Cethegus. "Sinustahan vuotaa verta --"
"Ei se tee mitään. Ne eivät aikoneet laskea minua takaisin leiriisi --
ne alkoivat muka leikillään telmiä kanssani, mutta heidän
puukonpistonsa olivat karvasta totuutta --"
"Ketkä? Kenen puukonpistot?"
"Longobardien, herra, jotka hetkinen sitten asettivat kaikille leirisi
porteille kaksinkertaiset vartijat."
"Minä kysyn Narsekselta syytä tuohon menettelyyn", uhkaili Cethegus.
"Syynä tai pikemmin tekosyynä on -- kuten Kabades ilmoitti hänen
puolestaan -- että pelätään goottien hyökkäävän.
"Mutta, oi jalopeurani -- kotkani -- palmupuuni -- lähteensilmäni --
aamutähti -- sinä olet ehdottomasti hukassa."
Numidialainen heittäytyi taas kasvoilleen herransa eteen ja suuteli
itkien hänen jalkojaan.
"Kerro nyt tapahtumat -- järjestyksessä", virkkoi Cethegus nojaten
teltan keskipaaluun kädet selän takana ristissä ja pää uljaasti
pystyssä. Hän ei katsellut Syphaxin epätoivon raatelemiin kasvoihin,
vaan kauas etäisyyteen.
"Oi, herra -- en kai osaa kertoa niitä täydellisessä järjestyksessä. --
Siis -- minä pääsin piilopaikkaani kaislikossa -- minun ei tarvinnut
sukeltaakaan -- kaislikko peitti minut täydellisesti -- kylpykoju on
viime myrskyn jälkeen uudestaan rakennettu ohuista laudoista ja
pellavakankaasta. -- Narses saapui venheessään mukanaan Alboin,
Basiliskos ja kolme longobardeiksi puettua miestä, jotka kuitenkin
tunsin. -- Ne olivat Scaevola, Albinus --"
"Vaarattomia", tuumi Cethegus.
"Ja -- Anicius."
"Etköhän erehtynyt?"
"Herra, tunnen hänen kasvonsa ja äänensä.
"En ymmärtänyt keskustelusta kaikkia sanoja -- mutta suunnan
tajusin --"
"Jospa osaisit kertoa sen minulle sananmukaisesti."
"He puhuivat kreikkaa, herra. En ymmärrä sitä niin hyvin kuin sinun
kieltäsi. Aallot kahisuttivat kaislaa ja tuuli oli hiukan epäsuotuisa."
"No, mitä he sanoivat?"
"Nuo kolme mainitsemaani ovat vasta eilen illalla saapuneet Bysantista
-- he vaativat heti sinun henkeäsi.
"Mutta Narses sanoi:
"'Ei murhaa, vaan tuomarin päätös oikeudessa ja hänen tuomitsemansa
rangaistus.'
"'Milloin', kyseli Anicius.
"'Aikanaan.'
"'Entä Rooma', uteli Basiliskos.
"'Hän ei näe enää Roomaa.'
"'Pysähdy', huudahti Cethegus, 'pysähdy! Silmänräpäykseksi! Minun on
saatava tästä selko.'"
Hän kirjoitti pari sanaa vahataululle.
"Onko Narses jo palannut kylpymatkaltaan?"
"Aikoja sitten."
"Hyvä on."
Hän antoi vahataulun eräälle telttaa vartioivalle isaurilaiselle.
"Tuo vastaus heti.
"Mene!"
Mutta Cethegus ei voinut enää seisoa hiljaa paikallaan -- hän käveli
kiivaasti edestakaisin teltassa.
"Oi herra, Roomassa on varmaankin tapahtunut jotakin kamalaa, mutta en
saanut selville mitä.
"Anicius kysyi jotakin ja mainitsi samalla sinun isaurilaisiasi.
"'Niiden johtaja Sandil on poissa tieltäni,' sanoi Narses. 'Ja
isaurilaisten jäännökset ovat täältä siirtyneet Roomaan kätyrieni
Auluksen ja Mocer-veljesten avulla,' lisäsi hän nauraen.
"Mainitsiko hän nuo nimet," kysyi Cethegus totisena, "käyttikö hän
noita sanoja?"
"Käytti, herra.
"Sitten sanoi Alboin: 'Oli hyvä, että nuoret tribuunit menivät myöskin
isaurilaisten mukana. He olisivat nostaneet aika metelin.'
"Narses virkkoi: 'Parempi vielä oli, että kaikki isaurilaiset saatiin
pois. Omassa leirissämme olisi muutoin saattanut syntyä verinen
taistelu, johon kuningas Teja olisi tietysti sekautunut.'
"Oi herra, minä pelkään, että he ovat houkutelleet uskollisimmat pois
luotasi."
"Niin luulen minäkin", sanoi Cethegus synkkänä.
"Mutta he puhuivat Roomasta?"
"Alboin kysyi erästä päällikköä, jonka nimeä en ole koskaan kuullut."
"Oliko se Megas?"
"Oli, Megas oli päällikön nimi. -- Mistä sen tiesit?"
"Se on saman tekevä! Jatka kertomustasi! Mitä Megaksella oli
tekemistä?"
"Alboin kysyi, miten kauan Megas on jo ollut Roomassa.
"'Joka tapauksessa', sanoi Narses, 'on hän saapunut sinne kyllin paljon
aikaisemmin kuin roomalaiset tribuunit ja isaurilaiset.'"
Silloin pääsi Cetheguksen sisimmästä rinnasta äänekäs, tuskallinen
huokaus.
"'Mutta Rooman porvarithan pitivät tuota tyrannia ja hänen nuoria
tribuunejaan puolijumalina', huomautti Scaevola.
"'Niin, ennen muinoin. Mutta nyt he eivät vihaa eivätkä pelkää ketään
niin kuin tätä miestä, joka aikoi väkisin tehdä heistä sankareita ja
roomalaisia.'
"'Entä jos he taas liittyisivät häneen. Hänen nimensä on taikasauva',
sanoi Albinus.
"'Kaksikymmentäviisituhatta armenialaista Kapitoliumilla ja
Hadrianuksen haudalla pitää roomalaisia vielä paremmin kurissa
kuin --'"
Cethegus iski vasemmalla kädellään voimakkaasti otsaansa.
"'Vielä paremmin kurissa kuin paavi Pelagius sekä heidän sopimuksensa
ja valansa.'
"'Heidän sopimuksensa ja valansa', sanoi Scaevola. 'Niin, he ovat
valallisesti vahvistaneet sopimuksen, jonka mukaan he avaavat kaupungin
portit vain Rooman prefektille.'
"'Entä sitten', huudahti Anicius. 'Entä sitten. He tietävät ja tiesivät
jo silloin, että viimeiset kolme kuukautta on Rooman prefektin nimi
ollut -- Narses.'
"'He _vannoivat valansa minulle eikä hänelle_.'"
Silloin Cethegus heittäytyi ääneti vuoteelleen ja peitti päänsä
purppurasaumaisella vaipallaan.
Ei valituksen ääntäkään kuulunut enää hänen rinnastaan.
"Oi kallis sankarini -- se tappaa sinut. -- Mutta en ole vielä kertonut
kaikkea. -- Sinun on saatava tietää kaikki -- että epätoivo antaisi
sinulle lisävoimia, kuten jalopeuralle, joka piiritettynä tekee
ihmeitä."
Cethegus nousi ylös.
"Puhu loppuun", sanoi hän. "Nyt on jo samantekevää, mitä sinulla on
vielä kerrottavaa. Se ei enää voi koskea Roomaa."
"Mutta sinua itseäsi se koskee."
"'Eilen', jatkoi Narses vähän ajan perästä -- muutamia puheenvuoroja en
kuullut kahinan vuoksi -- 'samalla kertaa, kun saapui kauan odotettu
tieto Roomasta --'"
"Mikä tieto", kysyi Cethegus.
"Hän ei sanonut sitä. -- 'Samalla kertaa toi Zenon minulle luvan avata
keisarin sinetillä suljettu määräys, sillä viimeisten kertomusteni
mukaan voi Justinianus syystä olettaa, että gootit saattoivat kukistua
minä päivänä tahansa.'
"'Minä avasin ja' -- oi herra -- se on hirveätä.
"Puhu."
"'Suuren Justinianuksen pikkumaisuus tuli taas näkyviin', sanoi Narses.
"'Hän antaisi luultavasti mieluummin Cethegukselle anteeksi sen, että
tämä oli saattaa hänet, oikeamielisen keisarin, tuomitsemaan liian
uskollisen Belisariuksen sokaistavaksi kuin sen, että Cethegus Teodoran
liittolaisena ja Teodoran viettelijänä -- kamala anakron' -- loppua en
ymmärtänyt. --"
"Anakronisum", täydensi Cethegus levollisena.
"'Petti keisarin.'
"'Sama kohtalo, jonka alaiseksi hän aikoi saattaa Belisariuksen, tulee
hänen osakseen.'
"'Sokaiseminen.'"
"Todellakin", virkahti Cethegus hymyillen, mutta tarttuen tikariinsa.
"'Ja sama rangaistus, jonka hän jumalattomasti Kristuksen kuolemaa
pilkaten ja Konstantinuksen asetusta rikkoen otti taas käytäntöön
Roomassa --'
"Mitä hän sillä tarkoittaa", kyseli Syphax peloissaan.
"Ristiinnaulitsemista", vastasi Cethegus kätkien tikarin poveensa.
"Oi, herra."
"Mitä vielä. En vielä roiku ilmassa, vaan poljen maata, joka kasvattaa
sankareita. Kerro loppuun."
"'Mutta minä olen', jatkoi Narses, 'sotapäällikkö enkä Justinianuksen
pyövelin renki. Hän tyytyköön siihen, että lähetän tuon urhoollisen
miehen pään Bysanttiin.'
"Mutta sitä hän ei saa tehdä -- ei sitä, herra -- kun me kuolemme."
"Me", virkkoi Cethegus hymyillen täysin levollisena. "Ethän _sinä_ ole
Teodoran kanssa pettänyt roomalaisten suurta keisaria. Eihän sinua
uhkaa mikään vaara."
Mutta Syphax jatkoi:
"Etkö sinä tiedä -- usko minua ainakin tässä asiassa -- koko Afrikka
sen tietää -- jos ruumiista puuttuu pää, niin täytyy sielun
vuosituhansia rypeä liejussa ja liassa epäpuhtaana olentona. Älä anna
erottaa päätäsi ruumiista."
"Se on vielä lujasti niskassani.
"Hiljaa -- joku tulee."
Isaurilainen, jonka hän oli lähettänyt Narseksen luo, toi seuraavan
vastauksen:
"Cethegus Caesariukselle Magister militum Narses.
"En tänäänkään vastusta Roomaan lähdön aikomustasi."
"Alan ymmärtää", sanoi Cethegus.
"Leirin vartijat ovat saaneet käskyn päästää sinut lähtemään.
"Jos vielä pysyt lähtöpäätöksessäsi, niin saat matkaseuraksesi Alboinin
ja tuhat longobardia.
"Tiet eivät ole täysin turvallisia rosvoilevien goottien vuoksi.
"Kun gootit kaiken todennäköisyyden mukaan tekevät tänään tai huomenna
rajun hyökkäyksen ja kun leiristä poistuminen on vaarallista sekä
päälliköille että pienemmille joukkueille, ei kukaan enää saa minun
luvattani lähteä leiristä.
"Sitä paitsi olen asettanut kaikkialle, muun muassa telttojen
vartijoiksi, uskollisia longobardejani."
Cethegus riensi telttansa ovelle ja sysäsi oviverhon syrjään.
Hänen neljää isaurilaistaan kuljetettiin parhaillaan pois ja teltan
edustalle asettui kaksikymmentä longobardia Autariksen johdolla.
"Ajattelin paeta jo ensi yönä", sanoi hän Syphaxille.
"Tie on katkaistu.
"Samapa se, parempikin on näin. Mieluummin otan goottikeihään rintaani
kuin kreikkalaisnuolen niskaani.
"Mutta lukekaamme Narseksen kirje loppuun.
"'Teltassani saat tietää toimenpiteet, joihin on ryhdytty barbaarien
hyökkäyksestä aiheutuvan, mahdollisesti ankaran taistelun varalta.'
"'Mutta minulla on vielä sinulle ilmoitettavana eräs ikävä uutinen.'
"'Eilisiltana meritietä Roomasta saapuneet sanansaattajat tiesivät
kertoa, että tribuunisi ja suurin osa isaurilaisiasi ovat --'
"Haa, Licinius, Piso, Julianus", huusi prefekti tuskaisesti unohtaen
hetkeksi jäisen, kuolemaa halveksivan levollisuutensa.
"'Tapetut Roomassa.'
"'Heidät laskettiin vapaaehtoisesti sisään' -- haa, häpeällisesti
houkuteltiin, 'mutta he kieltäytyivät vannomasta keisarille
kuuliaisuuden valaa. He aikoivat ryhtyä väkivaltaan vastoin
sopimustaan. Lucius Licinius aikoi valloittaa Kapitoliumin, Salvius
Julianus Hadrianuksen haudan ja Piso Porta latinan. -- He kaatuivat
päämääränsä luona. -- Palkkasoturien jäännökset ovat vankeina.'
"Toinen Juliukseni seurasi ensimmäistä", virkkoi Cethegus.
"No, en tarvitsekaan perillistä, sillä Rooma ei tule omakseni enkä voi
sitä perinnöksi jättää.
"Kaikki on mennyttä.
"Suuri taistelu Roomasta on lopussa.
"Sokea ylivoima ja pikkumainen nokkeluus ovat voittaneet sekä goottien
miehet että Cetheguksen älyn.
"Oi roomalaiset -- roomalaiset, _tekin poikani_! Niin te olitte minun
Brutukseni.
"Tule, Syphax, sinä olet vapaa.
"Minä menen kuolemaan -- palaa sinä takaisin vapaalle aavikollesi."
"Oi, herra", huusi Syphax nyyhkien ja syleillen isäntänsä polvia, "älä
sysää minua pois luotasi. Minä tahdon olla yhtä uskollinen kuin Aspakin
hallitsijattarelleen. Salli minun kuolla kanssasi."
"Tapahtukoon tahtosi", sanoi Cethegus levollisesti laskien kätensä
Syphaxin pään päälle.
"Minä olen rakastanut sinua -- pantterini -- hyppää sitten kanssani
kuoloon.
"Anna minulle kypäräni, kilpeni, miekkani ja keihääni."
"Minne?"
"Ensin Narseksen luo?"
"Ja sitten?"
"Vesuviukselle."