"Hän pyrki keisarin puheille ja Belisariuksen vastustajana tietysti
heti paasikin.
"Hän puhui Justinianukselle:
"'Belisarius ei voi olla petturi.'
"'Hänen sokea uskollisuutensa sinua kiittämätöntä kohtaan on hänen
ainoa vikansa.'
"Justinianus pysyi kuurona.
"Silloin Narses laski päällikönsauvansa keisarin eteen ja sanoi:
"'Hyvä on.'
"'Joko sinä kumoat tuomarien julistaman päätöksen ja suostut ottamaan
jutun uudestaan esille tahi menetät samana päivänä _molemmat_
sotapäällikkösi.'
"'Sillä Narses lähtee maanpakoon samana päivänä kuin Belisariuskin.'
"'Kuka sitten suojelee valtakuntaasi gootteja, persialaisia ja
saraseeneja vastaan?'
"Tämä sai keisarin horjumaan. Hän pyysi kolme päivää ajatusaikaa.
"Sillä aikaa Narses saisi tarkastaa kaikki jutun asiakirjat ja
puhutella Antoninaa ja kaikkia syytettyjä.
"Huomasin heti asiakirjoista, että pahimpana todistuksena Belisariusta
vastaan -- sillä Photiuksen huostasta löydetyn vahataulun toivoin
voivani selittää toisin kuin tuomarit -- olivat Aniciuksen salaiset
öiset käynnit hänen talossaan sekä se, että Belisarius, Antonina ja
Anicius itsekin kielsivät ne vastoin inhimillistä järkeä.
"Kun pääsin epätoivoisen Antoninan puheille, sanoin minä:
"'Nuo käynnit ja niiden kieltäminen kääntyvät hänen turmiokseen.'
"'Siinä tapauksessa', huudahti hän loistavin silmin, 'uhraan itseni
Belisariuksen pelastamiseksi.'
"'Belisarius ei todellakaan tiennyt mitään näistä käynneistä, sillä
Anicius ei ollut hänen luonaan, vaan minun luonani.'
"'Koko maailma saakoon sen tietää -- Belisariuskin. -- Hän tappaa
tietysti minut, mutta hän pelastuu.'
"Hän antoi minulle joukon Aniciuksen kirjeitä, jotka tosin selittivät
keisarille asian täydellisesti, mutta samalla -- olivat kamala syytös
keisarinnaa vastaan.
"Ja keisari luotti niin ehdottomasti Teodoraan.
"Vein kirjeet Narsekselle.
"Luettuaan ne sanoi hän:
"'Hyvä on.'
"'Nyt ei ole kysymyksessä ainoastaan Belisariuksen perikato. Nyt joko
me kaikki kukistumme tai tuo kaunis paholainen kaatuu.'
"'Nyt alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. Lähde mukanani Antoninan
luo.'
"Me noudimme Antoninan, jota saattamaan lähti joukko vartijoita, ja
riensimme sitten vankilassa kituvan Aniciuksen luo."
Cethegus polki jalkaansa.
"Sitten me kaikki neljä riensimme Justinianuksen puheille.
"Jalosydäminen syntinen, ihana Antonina lankesi keisarin jalkojen
juureen ja tunnusti öisen seurustelunsa Aniciuksen kanssa, mutta
ilmoitti samalla, että sen tarkoituksena oli pelastaa nuorukainen
keisarinnan pauloista.
"Hän antoi keisarille Aniciuksen kirjeet, jotka kertoivat tämän
viettelijättärestä, tämän osaksi tulleista suosionosoituksista,
salaisesta käytävästä keisarinnan makuuhuoneeseen ja siirrettävästä
Justinianuksen patsaasta.
"Justinianus-parka aivan raivostui.
"Hän aikoi heti paikalla vangituttaa meidät kaikki
majesteettirikoksesta ja ennenkuulumattomasta solvauksesta.
"Mutta Narses sanoi:
"'Tee se -- huomenna.'
"'Mutta salli Aniciuksen ja minun kuljettaa sinut tänä iltana Teodoran
nukkuessa siirrettävän Justinianuksen läpi hänen makuuhuoneeseensa.'
"'Ota haltuusi hänen kirjeensä, kuulustele häntä Aniciuksen ja
Antoninan läsnäollessa, pane Galatea-noita piinapenkkiin ja tarkasta
sitten tuloksia.'
"'Kenties saat silloin tietää enemmän kuin luultavasti haluaisitkaan.'
"'Jos olemme erehtyneet, niin rankaise meitä huomenna niin kuin
tahdot.'
"Siirrettävä Justinianus -- se kuului niin kouraantuntuvalta
todistukselta.
"Aniciuksen vakuutukset, että hän oli hyvin usein kulkenut tuota
salaista tietä, tuntuivat niin uskottavilta, ettei niitä voinut
epäilläkään.
"Justinianus suostui ehdotukseemme.
"Yöllä Anicius opasti keisarin ja meidät muut Teodoran puutarhaan.
"Ontto plataanipuu kätki maanalaisen käytävän suun. Toisessa päässä oli
käytävän peittona Teodoran makuuhuoneen eteisessä oleva marmorilevy.
"Tähän saakka Justinianus oli vielä luottanut puolisonsa
uskollisuuteen.
"Mutta kun Anicius todella siirsi syrjään marmorilevyn ja avasi
asunnostaan noutamallaan avaimella erään salaisen lukon, jolloin
keisarin kuvapatsas tuli näkyviin -- silloin keisari kaatui puoleksi
taintuneena syliini.
"Mutta äkkiä hän hypähti pystyyn ja riensi yksin patsaan ohi
huoneeseen.
"Siellä oli puolihämärää.
"Himmeästi valaiseva lamppu loi valonsa Teodoran kasvoille.
"Hiljaa, horjuvin askelin petetty puoliso riensi vuoteen viereen.
"Siellä Teodora makasi täysissä pukimissa ja keisarillisissa koruissa.
"Justinianuksen kimeä kiljaisu sai meidät kaikki hänen luokseen.
"Etuhuoneesta riensi sisään Galateakin, jonka otin vangiksi.
"Justinianus osoitti, jäykkänä kauhistuksesta, lepäävää keisarinnaa.
"Me menimme lähemmäksi.
"Hän oli kuollut.
"Galatea, joka hämmästyi tästä yhtä paljon kuin mekin, sai vetotaudin
kohtauksen.
"Me tarkastelimme huonetta ja huomasimme kultaisella kolmijalalla
suuren tuhkaläjän, joka oli syntynyt papyruskääröjen polttamisesta.
"Antonina huusi orjattaria tuomaan valoa.
"Silloin Galatea tointui ja kertoi käsiään väännellen, että keisarinna
oli iltapäivällä -- nähtävästi meidän keisarin luona ollessamme --
lähtenyt puutarhapalatsistaan ilman seuraa tapaamaan keisaria tämän
kirjoitushuoneessa, kuten useasti ennenkin.
"Hän palasi jokseenkin pian takaisin -- levollisena, mutta hyvin
kalpeana.
"Hän oli käskenyt täyttää kolmijalan hehkuvilla hiilillä ia sulkeutunut
sitten huoneeseensa.
"Galatean kolkutukseen illalla hän oli vastannut menneensä levolle eikä
enää tarvitsevansa mitään.
"Silloin keisari heittäytyi rakastettunsa ruumiin ääreen.
"Nyt kynttiläin valossa huomasi hän, että käärmesormuksesta, joka oli
muinoin ollut Kleopatran oma ja jota keisarinna aina piti
pikkusormessaan, oli rubiini siirretty syrjään ja sormuksen ontto
sisällys tyhjennetty. Siellä oli ollut kuolettavaa myrkkyä.
"Keisarinna oli tappanut itsensä.
"Vuoteen vieressä pöydällä oli pergamenttipalanen, jolle oli
kirjoitettu hänen vanha tunnuslauseensa: 'Elämä on kauneuden avulla
hallitsemista.'
"Me ihmettelimme, mikä hänet oli pakottanut tähän epätoivoiseen tekoon,
sairaudet, tuskatko vai uhkaavan perikadon ilmitulo.
"Asia selvisi pian.
"Kun tieto keisarinnan kuolemasta oli levinnyt palatsiin, riensi
keisarin ovenvartija Theophilos epätoivoisena keisarinnan huoneeseen ja
lankesi Justinianuksen jalkojen juureen.
"Hän sanoi arvaavansa asiain yhteyden.
"Jo monta vuotta hän oli salaisesti keisarinnan palkkaama.
"Hän ilmoitti aina tälle edeltäkäsin, milloin keisarilla oli sellainen
vastaanotto, ettei keisarinnaa olisi laskettu sinne, vaikka hän olisi
pyrkinytkin. -- Keisarinna oli sellaisissa tapauksissa melkein aina
saapunut paikalle ja kuunnellut salaisimmatkin keskustelut viereisestä
huoneesta.
"Samoin hän oli tehnyt eilenkin, sillä me olimme nimenomaan anoneet,
ettei keisarinnaa saisi laskea sisään.
"Keisarinna oli saapunut heti paikalle, mutta hän oli tuskin kuullut
muutaman sanan Aniciuksen ja Antoninan suusta, kun hän hiljaa
kiljahtaen kaatui.
"Hän nousi pian pystyyn ja lähti pois kehoittaen Theophilosta olemaan
vaiti. -- -- --
"Narses vaati, että keisari kyselisi Galatealta piinapenkin uhalla
vainajan muita salaisuuksia, mutta Justinianus sanoi:
"'En tahdo tietää enempää.'
"Monta yötä ja päivää hän viipyi yksinään vieläkin rakastamansa
vainajan ruumiin ääressä.
"Keisarinna haudattiin komein keisarillisin juhlamenoin Sofian
kirkkoon.
"Virallisesti ilmoitettiin, että keisarinna oli nukkuessaan kuollut
hiilihäkään. Kolmijalka hiilineen oli yleisön nähtävänä.
"Mutta Justinianuksesta oli tuona yönä tullut vanha ukko.
"Kun uudelleen tutkittiin Antoninaa, Aniciusta, Belisariusta,
Photiusta, Antoninan orjattaria, kantajia, jotka olivat hiukan ennen
Belisariuksen vangitsemista vieneet sinut hänen taloonsa, kävi heidän
yhtäpitävistä lausunnoistaan selvästi ilmi, että sinä olit keisarinnan
liittolaisena saanut Antoninan välityksellä Belisariuksen näön vuoksi
asettumaan salaliittolaisten päälliköksi.
"Minä puolestani vannoin, että Belisarius oli jo useita viikkoja
aikaisemmin lausunut julki pyhän vihansa Photiuksen hullutuksista.
"Justinianus riensi Belisariuksen vankilaan, syleili häntä itkien ja
pyysi anteeksi itselleen -- ja Antoninalle, joka katuvaisena tunnusti
viattomat lemmenseikkailunsa ja sai anteeksi.
"Keisari tarjosi Belisariukselle sovinnon merkiksi Italian
ylipäällikkyyden.
"Mutta Belisarius sanoi:
"'Ei, Justinianus, minun työni maan päällä on jo päättynyt.'
"'Minä lähden Antoninan kanssa kaukaisimpaan Mesopotamian huvilaani ja
hautaan sinne itseni ja menneisyyteni.'
"'Minä olen täydellisesti parantunut sairaalloisesta halustani palvella
sinua.'
"'Jos tahdot osoittaa minulle viimeisen armon, niin anna suurelle
ystävälleni ja pelastajalleni Narsekselle Italian ylipäällikkyys. Hän
kostaa puolestani gooteille ja tuolle saatanalle, jonka nimi on
Cethegus.'
"Entiset viholliset syleilivät toisiaan meidän läsnä ollessamme.
"Kaikki tämä on pidetty huolellisesti salassa keisarinnan muiston
säästämiseksi.
"Sillä Justinianus rakastaa vielä häntä.
"Virallisesti ilmoitettiin, että Narses, Tribonianus ja minä olimme
uudestaan asiaa tutkittuamme saaneet selville Belisariuksen
syyttömyyden.
"Justinianus armahti kaikki asiaan sekautuneet, muun muassa Scaevolan
ja Albinuksen, jotka sinä olit tuhonnut.
"Mutta minä kirjoitan sinulle totuuden varoittaakseni sinua ja
pelastaakseni sinut.
"Tiedän varmasti, että Justinianus on vannonut tuhoavansa sinut, vaikka
en tiedäkään miten se tapahtuu. Sen täytäntöönpano on jätetty
Narsekselle.
"Pakene -- pelasta itsesi.
"Päämääräsi: vapaa, uudistunut, sinun yksin hallitsemasi Rooma oli
hullutusta.
"Sinä olet uhrannut sille kaiken -- vieläpä ihanan ystävyytemmekin.
"Minä lähden Belisariuksen ja Antoninan mukana ja koetan heidän
läheisyydessään, katsellessani täydellisesti sopineiden puolisoiden
onnea, unhoittaa kammoni, epäluuloni ja vihani koko ihmiskuntaa
kohtaan."