Niin nopeasti kuin hänen kamala tuhoamissuunnitelmansa salli, Narses
kulki Fossatumin luona pidetyn sotaneuvottelun jälkeen koko
sotajoukkoineen leveässä rintamassa etelään tukahduttaakseen loputkin
gootit tai heittääkseen heidät mereen.
Hän lähetti alipäällikkönsä Vitalianuksen ja heruli Vilmutin pienten
joukkojen avulla Tusciaan valtaamaan goottien käsissä olevat
linnoitukset sekä annonarisessa Tusciassa sijaitsevan Luccan.
Pohjoisemmaksi, vielä tähän saakka uljaasti puolustautuneen Veronan
piirittäjäksi hän lähetti Valerianuksen. Hän oli tällä välin vallannut
Petra pertusanan, joka hallitsi Via Flaminiaa Helvillumin
pohjoispuolella.
Veronan sitkeä vastarinta oli helpottanut goottien pakoa pohjoiseen
päin Atesis-laakson ja Passaran ohi.
Kaikki muut joukko-osastot Narses vei mukanaan etelää kohti. Hän itse
kulki pitkin Via Flaminiaa Roomaan. Johanneksen oli ajettava gootteja
pitkin Tyrhenian meren ja heruli Vulkariksen pitkin Jonian meren rantaa
etelään päin.
Mutta kumpainenkaan ei kohdannut matkallaan liiaksi työtä eikä
vastusta, sillä pohjoisessa oli heidän edellään kulkeva kuninkaan
sotajoukko koonnut kaikki goottiperheet. Se oli sitä paitsi ehtinyt jo
niin kauas, ettei Vulkaris sitä saavuttanut enää. Maan eteläosasta
gootit olivat niinikään peloissaan rientäneet Rooman ohi Napoliin,
jonne kuninkaan lähettiläät, nopeat sajonit, olivat kehoittaneet heitä
kokoutumaan.
"Mons Vesuvius" oli kaikkien goottipakolaisten kokoavana tunnussanana.
Narses oli antanut sivustoille määräyksen yhtyä pääjoukkoon Anagniassa.
Cethegus suostui mielellään Narseksen pyyntöön, että hän jäisi
pääjoukon mukaan. Sivustoilla ei nimittäin ollut erityisempiä
odotettavissa.
Narseskin kulki sitä paitsi Rooman kautta.
Hän oli siis saapuvilla, jos Narses koettaisi vastoin antamaansa
lupausta ohikulkiessaan ottaa valtaansa Rooman.
Mutta Narses piti lupauksensa, mikä seikka melkein ihmetytti prefektiä.
Hän kulki joukkoineen levollisesti Rooman ohi.
Hän vaati sitäpaitsi prefektiä todistajaksi keskustellessaan paavi
Pelagiuksen ja muiden Rooman vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa.
Keskustelu tapahtui vallien ulkopuolella flaminilaisen ja salarisen
portin välillä, jokseenkin Porta belisarian (picianan) kohdalla.
Paavi ja roomalaiset vakuuttivat vielä, -- vahvistaen vakuutuksensa
valalla pyhän Kosman ja pyhän Damianin luiden ääressä (nuo
kaksoisveljet olivat legendan mukaan arabialaisia lääkäreitä, jotka
kärsivät marttyyrikuoleman Diokletianuksen aikana), jotka olivat tuodut
valleille norsunluulaatikoissa ja hopearasioissa -- että he tuhottuaan
Hadrianuksen haudalle vetäytyneet gootit avaavat kaupungin portit
ehdottomasti vain Rooman prefektille. Sen sijaan he torjuivat
aseellisesti kaikki väkivaltaiset kaupunkiin tunkeutumisyritykset. He
eivät enää halunneet uusia taisteluita Roomasta.
Narses tarjosi heille avuksi parituhatta miestä Hadrianuksen haudan
valloitukseen. Roomalaiset kieltäytyivät kuitenkin kohteliaasti, mutta
varmasti ottamasta apua vastaan.
Tämä seikka ilahdutti prefektiä suuresti.
"He ovat sittenkin oppineet näinä vuosina kaksi seikkaa", sanoi hän
liikkeelle lähtiessään Lucius Liciniukselle, "nimittäin pitämään
'roomalaiset' kaukana itsestään ja liittämään Rooman kohtalon
Cethegukseen. Se on jo suuri edistys."
"Päällikköni", varoitteli Licinius, "en voi yhtyä iloosi enkä
luottamukseesi."
"En minäkään", lisäsi Salvius Julianus. "Minä pelkään ja epäilen
Narsesta."
"Te olette liian viisaita", ivaili Piso.
"Ihminen ei saa mennä liiallisuuksiin luottamuksessaan eikä
epäilyksessäänkään.
"Eivätkö asiat ole muuttuneet parhaaksemme suuremmassa määrässä kuin
olemme voineet toivoakaan tuon yön jälkeen, jolloin paimenpoika löi
Rooman parasta runoilijaa kuolemattomalle jambikädelle, jolloin Rooman
prefektiä kuljetettiin viljalaivaan kätkettynä Tiberiä alas, jolloin
Massurius Sabinus joutui kreivi Markjan vangiksi, kun hän aikoi
pujahtaa pakoon jalkavaimonsa kreikkalaisessa puvussa ja jolloin suuri
lainopin tuntija Salvius Julianus olisi hukkunut armotta Tiberin
liejuun, ellei herttua Guntaris olisi onkinut häntä ylös.
"Kuka olisi silloin voinut kuvitellakaan, että me nyt voimme
sormillamme laskea päivät, jolloin Italian mantereella on ainoatakaan
elävää goottia."
"Olet oikeassa, runoilija", virkkoi Cethegus hymyillen. "Noita molempia
vaivaa kova Narses-kuume, samoin kuin heidän sankariaan kaatumatauti.
Vihollistensa liian voimakkaana pitäminen on myöskin vika. Luut, joiden
ääressä papit vannoivat, ovat oikeat. Sellaisia valoja ei voida
rikkoa."
"Kunpa olisin", vastasi Licinius, "nähnyt valleilla pappien ja
käsityöläisten joukossa edes yhdenkään sinun ystävistäsi, meidän
ystävistämme. Mutta siellä oli vain vanuttajia, teurastajia ja
puuseppiä. Missä oli Rooman aateli? Missä katakombien miehet?"
"He ovat panttivankeina", vastasi Cethegus. "He saivat palkkansa. Hehän
palasivat Roomaan ja nöyrtyivät vaalean gootin edessä.
"Jos musta Teja nyt lyöttää heiltä päät, niin se on parahiksi heille.
"Älkää hätäilkö. Te olette liian synkkämielisiä. Narseksen kamala
ylivoima on aivan säikähdyttänyt teidät. Hän on suuri sotapäällikkö,
mutta valtiomiehenä hän on vaaraton. Sitä todistaa se seikka, että hän
on tehnyt tämän sopimuksen -- kokonaan minun hyväkseni -- ja että hän
on pysynyt sopimuksessaan.
"Hengittäkäämme taas Kapitoliumin ilmaa. Kaatumatautiset eivät sitä
siedä."
Kun prefektin nuoret päälliköt tulivat seuraavana aamuna noutamaan
häntä Roomasta lähtöä varten, tapasivat he hänet erittäin hyvällä
tuulella.
"No," sanoi hän, "kuka tuntee roomalaiset, te vai Rooman
kaupunginprefekti? Kuulkaa!
"Viime yönä eräs uudestaan järjestettyjen kaupunkilaiskohorttien
sadanpäämies, Publius Macer hiipi Roomasta telttaani. Paavi on uskonut
hänen haltuunsa Porta latinan ja hänen veljensä Markuksen haltuun
Kapitoliumin. Hän näytti molemmat valtakirjat. Ne olivat oikeat. Minä
tunnen Pelagiuksen käsialan. He ovat jo väsyneet pappien valtaan. He
toivovat saavansa pian nähdä minun, teidän ja isaurilaisteni palaavan
Aureliuksen ja prefektin muureille.
"Hän toi minulle serkkunsa Alluksen panttivangiksi. Tälle hän edeltä
päin sovitulla kirjeen sanamuodolla ilmoittaa yön, jona hän voi saattaa
Porta latinan ja Kapitoliumin meidän käsiimme.
"Narses ei voi sille mitään, että roomalaiset laskevat meidät
vapaaehtoisesti kaupunkiin. Mehän emme käytä väkivaltaa.
"No, Licinius ja Julianus! Kuka tuntee Rooman ja roomalaiset?"