Mutta taistelu oli jo lopussa. Sen saivat Alboin ja prefekti kuulla
hämmästyksekseen saapuessaan takaisin Taginaen luo.
Kun prefekti oli saapunut pohjoispuoleiseen pinjametsikköön ja aikoi
lähteä seuraamaan kuninkaan jälkiä, saavutti hänet Liberiuksen lähetti,
joka vaati häntä palaamaan heti. Narses kuului olevan tiedottomana ja
suuri vaara vaativan pikaista päätöksen tekoa.
Narses tiedottomana -- Liberius neuvottomana, varmaksi luultu voitto
vaaranalainen. Se oli tärkeämpää kuin mahdollisuus antaa kuolinisku
puolikuolleelle kuninkaalle.
Cethegus ajoi täyttä karkua Taginaehen samaa tietä kuin oli tullutkin.
Täällä Liberius tuli häntä vastaan ja sanoi:
"Liian myöhään. Olen jo järjestänyt asian yksin myöntyen vaatimukseen.
Aselepo on päätetty ja goottien jäännökset peräytyvät."
"Mitä", huusi Cethegus, joka olisi mielellään tuhonnut kaikki gootit
rakkaansa hautajaisiksi, "aselepoko? Peräytyvätkö gootit?
"Missä on Narses?"
"Hän makaa tajuttomana kantotuolissaan saatuaan ankaran vetotaudin. Hän
säikähtyi ja hämmästyi eikä ihmekään."
"Mitä täällä on tapahtunut? Kerro, ihminen."
Liberius kertoi lyhyesti, että he olivat suurin uhrauksin -- sillä nuo
keihäsgootit seisoivat kuin muuri -- tunkeutuneet Taginaehen, joka
heidän täytyi valloittaa talo talolta, huone huoneelta.
"Tuuma tuumalta", päätti Liberius kertomuksensa, "täytyi meidän hakata
palasiksi heidän johtajansa, joka tapettuaan Anzalaan asettui
ensimmäiseen muurinaukkoon. Me emme päässeetkään siitä paikasta
kaupunkiin."
"Mikä hänen nimensä oli", kysyi Cethegus, "toivoakseni kreivi Teja."
"Ei, kreivi Torismut. -- Kun olimme puolitiessä verityötämme ja Narses
aikoi juuri kannattaa itsensä kaupunkiin, kohtasi hänet Taginaen
portilla haavoittunut Zeuxippos, joka saapui lähettiläänä vasemmalta
siiveltämme -- sitä ei enää ole olemassakaan -- goottien saattamana."
"Kuka oli --?"
"Hän, jonka äsken mainitsit -- kreivi Teja. Hän oli nähnyt tai saanut
tietää, että heidän keskusrintamaansa uhattiin ja että kuningas oli
haavoittunut.
"Silloin hän -- huomattuaan, ettei hän enää mitenkään ehdi muuttamaan
ratkaisua Taginaen luona -- teki rohkean, epätoivoisen päätöksen.
"Hän luopui äkkiä lujasti varustetusta asemastaan vuorilla ja hyökkäsi
häntä vastaan olevan vasemman siipemme kimppuun, joka hitaasti lähestyi
vuorta ylöspäin hänen joukkoaan vastaan.
"Hän voitti sivustamme heti ensi yrityksellä, ajoi pakenevia takaa
leiriin saakka ja otti siellä vangiksi kymmenentuhatta miestä sekä
päällikkömme Oresteen ja Zeuxippoksen.
"Hän lähetti Zeuxippoksen sidottuna goottien mukana Narseksen luo
todistamaan tapahtumasta ja vaati neljänkymmenenkahdeksan tunnin
aselepoa."
"Mahdotonta", huusi Cethegus.
"Muussa tapauksessa hän tappaisi kaikki kymmenentuhatta vankia
päällikköineen. Hän oli vannonut sen."
"Entä sitten", sanoi Cethegus.
"Sinusta mahtaa asia olla samantekevää, roomalainen. Mitäpä sinä
välität kymmenestätuhannesta meikäläisestä. Mutta Narses välittää.
Pelästyttävä uutinen, vaikean päätöksen tekeminen lannistivat hänet.
Hän sai ankaran taudinkohtauksen.
"Kaatuessaan hän ojensi päällikönsauvan minulle ja minä tietysti
suostuin heti vaatimukseen --."
"Tietysti.
"Pylades tahtoi pelastaa Oresteen", huudahti Cethegus kiukuissaan.
"Ja samalla kymmenentuhatta miestä keisarillista sotaväkeä."
"Minua ei tuo sopimus sido", huusi Cethegus, "minä käyn heidän
kimppuunsa."
"Sitä et saa tehdä. Teja on ottanut mukaansa panttivankeina suurimman
osan miehistöä ja kaikki päälliköt. Hän surmaa ne heti, kun ensimmäinen
nuoli lentää heitä vastaan."
"Surmatkoon vain. Käyn sittenkin heidän kimppuunsa."
"Saathan nähdä, seuraavatko bysanttilaiset sinua. Ilmoitin heti
sinunkin joukollesi Narseksen käskyn, sillä minä olen nyt Narses."
"Sinä olet kuoleman oma, kun Narses tulee tajuihinsa."
Mutta Cethegus huomasi, ettei hän olisi voinut yksistään
palkkasotureineen mitään gooteille, jotka olivat koonneet joukkojensa
jäännökset -- molemmat siivet -- varustettuun paikkaan.
Teja oli vetäytynyt vankeineen luostari- ja kappelikukkuloiden yli Via
Flaminialle, jonne Hildebrandinkin sivusta oli päässyt verraten eheänä.
Johanneksen kiertoliikettä olivat ensin hidastuttaneet molemmat joet ja
sen teki kokonaan tyhjäksi aselepo.
Kostonhimoisena Cethegus odotti Narseksen toipumista, sillä hän toivoi,
ettei tämä hyväksyisi edustajansa tekemää sopimusta.