Sillä välin Teja ja Hildebrand olivat saapuneet kumpikin sivustaltaan
Numan hautakummulle, jonne haavoittunut kuningas oli viety.
He eivät tienneet viimeisiä tapahtumia.
He laativat kukkulan juurella yhteisen suunnitelman, jonka aikoivat
esittää kuninkaalle. Heidän mielestään oli nopeasti peräydyttävä
aselevon turvin etelää kohti.
Mutta kun he saapuivat kukkulalle, kohtasi heitä surullinen näky.
Ääneen itkien Adalgot riensi Tejaa vastaan ja talutti hänet Numan
sarkofagille, jota muratti ympäröi.
Siinä kuningas Totila lepäsi kilvellään. Kuoleman vakava majesteetti
oli luonut jaloille kasvoille pyhyyden sädekehän, joka oli vielä paljon
kauniimpi sitä iloista hohdetta, joka aina elon aikana oli näillä
kasvoilla säteillyt.
Hänen vasemmalla puolellaan lepäsi kaarevassa kansilevyssä, joka oli
aikoja sitten nostettu sarkofagin päältä, Julius.
Molempien dioskurien yhdennäköisyys ilmeni entistä enemmän nyt, kun
kuolema oli laskenut varjonsa molempiin.
Ystävysten välille Goto ja Liuta olivat peittäneet kolmannen
ihmisolennon.
Matalalla multakummulla lepäsi, jalo pää näkyvissä, roomalaisnainen
Valeria.
Hänet oli kutsuttu läheisestä luostarista Numan kukkulalle ottamaan
vastaan haavoittunutta sulhastaan.
Kun Adalgot ja Aligern kantoivat hitaasti leveälle kilvelle lasketun
kuninkaan kukkulalle, hän oli huokaisematta, itkemättä heittäytynyt
kilvelle.
Ennenkuin kumpikaan ehti sanoa mitään, huudahti hän:
"Minä tiedän -- hän on kuollut."
Hän oli vielä auttanutkin heitä ruumiin asettamisessa Numan
sarkofagiin.
Sitten hän oli hiljaisella äänellä, kyynelettömin silmin lausunut:
"Etkö sä nää, miten kaunis on, miten ylväs Akilleus?
Siksipä häntä nyt vartoo kuolo ja sallimus synkkä.
Taistelun pauhussa nyt hänet turmion isku jos kohtais,
Keihäs heitetty tai läpi ilman kiitävä nuoli."
Tämän jälkeen hän veti levollisesti, kiirehtimättä vyöstään tikarin ja
lausui:
"Ota nyt sieluni, kristittyjen ankara Jumala. Näin minä täytän
lupaukseni."
Sitten roomalaisneito painoi terävän tikarin sydämeensä.
Cassiodorus kulki rukoillen, syvästi liikutettuna -- kyyneleet valuivat
pitkin hänen arvokkaannäköisiä kasvojaan valkoiselle parralle --
ruumiin luota toisen luo. Kädessä hänellä oli siunatusta seetripuusta
tehty pieni risti.
Luostarin hurskaat naiset, jotka olivat seuranneet Valeriaa, veisasivat
juhlallisen, yksinkertaisen virren. Vähitellen koko kukkula täyttyi
sotilailla, jotka aselevon vuoksi olivat voineet lähteä päällikköjensä
mukana.
Päällikköjen joukossa olivat myöskin kreivi Visand ja Markja.
Ääneti Teja oli kuunnellut itkevän Adalgotin kertomusta.
Sitten hän meni kuninkaan ruumiin luo.
Ääneti, kuivin silmin hän laski panssaroidun oikean kätensä kuninkaan
haavalle, kumartui ja kuiskasi kuolleelle:
"Minä tahdon täydentää työsi."
Sitten hän meni eräälle maatuneella haudalla kasvavan korkean puun
juurelle ja lausui pienelle joukolle, joka liikutettuna ja ääneti
seisoi vainajien ympärillä:
"Goottisankarit. Taistelu on menetetty. Valtakunta on hukassa.
"Jos joku teistä tahtoo mennä Narseksen luo ja myöntyä keisarin
alamaiseksi, niin menköön. En pidätä ketään.
"Minä puolestani aion jatkaa taistelua loppuun saakka.
"En taistele voittaakseni, vaan saadakseni sankarikuoleman.
"Se, joka aikoo menetellä samoin kuin minä, jääköön tänne.
"Te jäätte kaikki. Hyvä on."
Silloin Hildebrand lausui:
"Kuningas on kuollut.
"Gootit eivät osaa taistella ilman kuningasta, vaikka he kuolemaakin
etsivät.
"Atalarik -- Vitiges -- Totila -- Meillä on vain yksi mies, joka sopii
neljänneksi näiden jälkeen -- Teja, viimeinen, suurin sankarimme."
"Minä rupean kuninkaaksenne", sanoi Teja.
"Te ette saavuta minun johdollani elämän iloja, vaan kunniakkaan
kuoleman.
"Hiljaa! Älkää tervehtikö minua iloisilla huudoilla eikä aseiden
kalskeella.
"Se, joka tahtoo minua kuninkaakseen, tehköön samoin kuin minä."
Hän taittoi puusta, jonka alla hän seisoi, oksan ja kiersi sen
kypäränsä ympärille.
Ääneti muut seurasivat hänen esimerkkiään.
Adalgot, joka seisoi häntä lähinnä, kuiskasi:
"Oi, kuningas Teja. Sinä otit sypressin oksan. Sillähän seppelöidään
uhreiksi tuomitut."
"Niin, Adalgot. Sinä sanoit totuuden. Kuolemaan vihin täten itseni",
lausui kuningas pyörähdyttäen miekkaansa päänsä ympäri.