"Kiellätkö kesän ja auringon, jos yksi ruusu katkeaa", sanoi Totila,
"ja luuletko sokean sattumuksen vallitsevan maailmaa?"
"En, mutta uskon välttämättömyyteen, joka sitoo ihmisten ja tähtien
kohtalot."
"Mutta onko tuo laki sokea, umpimähkäinen", kysyi Julius.
"Ei umpimähkäinen, mutta ei ainakaan onnemme ole sen päämääränä.
"Sen oma täyttymys on sen ainoa korkea, salaperäinen tarkoitus.
"Voi niitä hulluja, jotka uskovat, että heidän kyyneleensä lasketaan
pilvien toisella puolella.
"Tai kenties onnelliset hullut. He ovat onnellisia hulluudessaan."
"Sinun uskosi ei tee sinua onnelliseksi", sanoi Julius. "En voi
ymmärtää, minkätähden sinä elätkään, kun sinulla on tuollaiset
mielipiteet."
"Sen sanon sinulle, kristitty.
"Elämän arvoista on myöskin tehdä oikein, täyttää velvollisuuden ja
kunnian vaatimukset, laskematta tulevassa elämässä tuhatkertaista
korkoa jokaisesta hyvästä työstä. Rakastaa kansaa, isänmaata ja
ystäviään ja vahvistaa tämä rakkaus verellään. Polkea pahaa tomuun joka
paikassa -- pahaa ei tee vähemmän inhoittavaksi täytymys. Sinä tallaat
käärmeen ja nokkosen, vaikkeivät ne mitään voi sille, etteivät he ole
satakieli ja ruusu --. Kieltäytyä kaikesta onnesta, etsiä vain sitä
syvää rauhaa, joka on äärettömän totinen ja korkea kuin öinen taivas,
-- kimaltelevain tähtien tavoin nousevat ja laskevat siinä ylpeät
surulliset ajatukset, -- ja kuunnella maailmankin sykähdyksiä, jotka
tuntuvat omassa rinnassa ja tähtien kulussa. Eikö se ole elämän
arvoista, kristitty?"
"On", vastasi Totila, "mutta äärettömän vaikeata se on. Liian vaikeata
ihmisvoimille.
"Ei, Teja! Jollen minä saata joka kohdassa yhtyäkään hurskaan ystäväni
uskoon, joka vallitsee tätä aikaa, niin se ainakin on varma, että on
olemassa hyvänsuopa Jumala, joka rankaisee pahan ja suojelee hyvää.
"Tuon oikeudenmukaisen Jumalan käteen jätän kansani ja oman asiani.
"Tähän luottaen odotan huomenna voittoa.
"Oikeus on puolellani -- oikeus ei voi sortua."
"Oikeus sortuu usein vääryyden edessä: Vitiges Cetheguksen edessä."
"Niin, maan päällä", virkkoi Julius, "sillä tämä ei ole meidän oikea
kotimme. Se on haudan tuolla puolen. Siellä kaikki tuomitaan
oikeudenmukaisesti."
"Olkoon niin", sanoi Teja katkerasti hymyillen.
"Mutta sitä ei voi ajatella -- siitä voi vain uneksia.
"Olen tyytyväinen. En tahdo herätä uuteen elämään, kun keihäs kerran on
lävistänyt sydämeni."
Samassa kreivi Torismut saapui tarkastusmatkaltaan takaisin ja sanoi:
"Ole huoletta, herra kuningas, olen käynyt kaikki tutkimassa.
"Korsikalaisen ratsumiehet ovat jo oikealla paikallaan. Osa hänen
jäljelle jääneistä miehistäänkin on jo saapunut.
"Kolmesataa urhoollisinta on vielä tulossa. Hän pyytää, että
myöhästyttäisit taistelun alkua siksi, kunnes he saapuvat, sillä ne
kuuluvat olevan kaikkein hurjimmat."
"Ehkä voin sen tehdä ratsastustaitoani näyttämällä", vastasi Totila
iloisesti nauraen. "Ja nyt viimeinen pikari.
"Lähtekäämme leiriin.
"Suostutko, Teja, että huominen taistelu ratkaisee kiistamme?
"Se on oikea Jumalantuomio.
"Jumalan oma tuomio siitä, elääkö hän.
"Minä sanon: Jumala elää -- siksi voittaa hyvä asia."
"Vaietkaa", huusi Julius, "älkää pilkatko Jumalaa".
"Kuuletko", sanoi Teja heittäen kilven selkäänsä, "hän on peloissaan
Jumalansa puolesta".