"Mutta jo kahta viikkoa ennen häitä vihattu Lykos saapui.
"Hän oli myynyt minut orjaksi ja aikoi nyt ryöstää rakkaanikin.
"Vihasin häntä tulisesti.
"Jaksoin tuskin hillitä itseäni, kun hän saapui Dresoksen ja
häävierasten kanssa pajaan ja kun minun oli näytettävä heille
taitavuuttani. Mieleni teki tappaa hänet vasaralla.
"Minä hillitsin itseni -- Myrtian vuoksi.
"Tämä valitti minulle, että vihattu sulhanen joudutti yhä innokkaammin
häiden viettämistä.
"Töin tuskin hän oli saanut holhoojansa pysymään alkuaan määrätyssä
hääpäivässä.
"Hänen vapauttaan rajoitettiin, hänen tekojaan vartioitiin yhä
ankarammin.
"Me valitsimme pakoyöksi kesäpäivänseisahduksen, jolloin huvilassa --
kuten edeltäpäin jo tiesimme -- miehet aikoivat viettää valon juhlaa
suurilla juomingeilla.
"Toivoimme pääsevämme varmimmin pakoon, kun juopot nukkuivat sikeästi.
"Kun tähdet osoittivat puoliyötä, oli minun noudettava Myrtia
huoneestaan.
"Tuona päivänä Lykos tuli taas Dresoksen kanssa pajaan ja osti kalliin
kultakoristeen, jota parhaallaan tein.
"'Tiedätkö, orja, kenelle minä sen ostan', kysyi hän nauraen.
"'Vaimolleni Myrtialle!'
"'Sen sanon sinulle, goottikoira, että jos vielä katselet häntä yhtä
häpeämättömän innokkaasti kuin eilen hänen tänne tullessaan, -- te ette
nähneet minua taksuspensaston takaa, mutta minä näin sinut -- niin minä
pyydän, että Dresos lahjoittaa sinut minulle ja sitten --'
"Hän löi minua keihäänsä varrella kasvoihin.
"Minä kiljahdin ja tartuin raskaaseen moukariin -- mutta serkkuni
Aligern, joka oli mukanani vankeudessa, tarttui käsivarteeni.
"Kiroten trierarkki syöksähti ulos.
"Vihasta vavisten katselin hänen jälkeensä, hänen töyhtöistä
kypäräänsä, jonka harjana oli hopeainen susi, ja hänen keltaista
vaippaansa.
"Vihdoin tuli yö ja pimeä.
"Me kuulimme pajaamme saakka huvilassa juopottelevain miesten huudot.
Me näimme valojuhlan tulien välkkyvän.
"Nähtävästi Dresos, Lykos ja muut vieraat olivat hyvällä juomatuulella.
"Ei ollut aivan keskiyö.
"Mutta minä olin jo vapauttanut toverini.
"He olivat jo menneet puutarhan oikeata puolta laivalle.
"Villin joutsenen huuto, Aligernin kanssa sopimani merkki, oli jo
kaikunut kolmesti.
"Minä itsekin lähdin hiljaa pajasta ja riensin vasemmalle naisten
huoneeseen päin.
"Samassa kuulin selvästi huvilan ja puutarhan välisen rautaisen
ristikkoportin avautuvan.
"Seisahduin epäluuloisena ja asettauduin väijyksiin.
"Todellakin. Taksuspensasten välillä hiipi sotilaspukuinen mies
varovaisesti ja äänettömästi.
"Hän oli Lykos. -- Tunsin kuutamossa hänen kypäränsä hopeaisen suden ja
hänen keltaisen vaippansa. Keihäskin oli hänellä kädessä.
"Tuon tuostakin kuunnellen hän tuli lähemmäksi -- katsoi jälkeensäkin
nähdäkseen olevansa yksin ja lähti sitten pajaa kohti, jonka varjossa
seisoin.
"Ei ollut epäilystäkään. Hän oli epäillyt jotakin. Hän aikoi vartioida
minua tänä yönä. Pakosuunnitelma oli hukassa.
"Vihasta kiljaisten hyppäsin häntä kohti ja työnsin miekkani hänen
rintaansa.
"Samassa kuului kiljahdus -- minun nimeni -- se ei ollutkaan Lykos.
"Avasin kypärän silmikon -- kuoleva Myrtia makasi edessäni."
Hän vaikeni ja peitti kasvonsa vaipallaan.
"Onneton ystävä-parkani", sanoi Totila yrittäen tarttua hänen käteensä.
Julius virkkoi aivan hiljaa:
"Kosto on _minun_", sanoo Herra.
Teja kohotti päätään ja jatkoi:
"Minä pyörryin.
"Kun taas tulin tuntoihini, tunsin viileän meri-ilman hivelevän
kasvojani.
"Toverini, Aligern etupäässä, olivat hiipineet pajaan takaisin,
huolissaan minun viipymisestäni. He löysivät sieltä meidät.
"Ennen kuolemaansa rakkaani kertoi lyhyesti, että Dresos ja Lykos
olivat humalapäissään äkkiä päättäneet viettääkin häät jo sinä yönä.
"Vähän ennen puolta yötä vastusteleva Myrtia oli noudettu naisten
huoneesta ja puoliväkisin raahattu huvilan puolelle.
"Hääjuhlallisuudet oli heti pidetty. Dresos pani hänen vapisevan
kätensä Lykoksen käteen.
"Hänelle oli annettu vain niin paljon aikaa kuin Lykos tarvitsi
muuttaakseen pukua laivallaan jatkettavaa juhlaa varten ja antaakseen
tarpeelliset käskyt.
"Morsian jäi silloin vähäksi aikaa yksin.
"Hän riensi eteiseen, jossa Lykoksen kypärä ja vaippa olivat.
"Hän sieppasi ne ylleen, sulki silmikon, -- peitti naisenvaatteensa
pitkällä, keltaisella vaipalla ja riensi muutamien juopuneiden
vieraiden ohi suoraan pajaa kohti, sillä naisten puolella kaikki orjat
ja orjattaret olivat valveilla, joten sieltä oli mahdoton paeta.
"Viimeiseksi sanakseen hän siunasi minut.
"Toverini täytyi tarttua minuun kiinni -- aioin syöksyä mereen.
"Sain ankaran kuumeen.
"Tulin tajuihini vasta herttua Thulunin goottilaisella sotalaivalla,
joka oli korjannut meidät Kreetan kohdalla.
"Kun olimme päässeet laivaan, huomasi Aligern, että Lykoksen
kolmisoutu, joka oli lähetetty ajamaan meitä takaa, juuri kiersi
Kydonian niemeä.
"Huomattuaan goottilaisen sotalipun kreikkalainen nostatti kaikki
purjeensa päästäkseen pakoon, mutta herttua Thulun ja Aligern ajoivat
sitä takaa, ottivat sen kiinni, valtasivat sen sekä tappoivat Lykoksen,
Dresoksen ja kolmekymmentä laivamiestä.
"Kun heräsin, olin nykyinen Teja.
"En enää uskonut armon ja rakkauden jumalaan. Jokainen sana, jonka
hänestä kuulen, on minusta Myrtian muiston pilkkaamista.
"Mitä pahaa oli hän -- mitä pahaa minä olin tehnyt? Miksi Jumala, jos
sellainen on olemassa, salli tuon hirmutyön tapahtua?"