"Mitä", huudahti munkki, "kiellätkö sinä, synkkä mies, rakkauden
Jumalan samoin kuin Cethegus.
"Kiellätkö sinä Jumalan, joka kaikkiviisaana, kaikkivaltiaana ja
rakastavana johtaa ihmisen tiet taivaasta käsin?"
"Kiellän", huudahti Teja tarttuen miekan kahvaan, "minä kiellän hänet.
"Ja jos tuolla ylhäällä olisi elävä olento, joka tietää mitä hän tekee
ja mitä hän sallii tapahtua, niin täytyisi meidän tarun jättiläisen
tavoin latoa vuoret vuorten ja kalliot kallioiden päälle ja valloittaa
hänen taivaansa.
"Ennen ei pitäisi levätä, ennenkuin tuo pirullisen julma aave olisi
kukistettu veriseltä pääkallonvaltaistuimeltaan tai ryntääjät
tuhoutuneet hänen salamoistaan."
Kauhistuneena Julius hypähti paikaltaan.
"Onko jumalankieltämisen, jumalanpilkkaamisen henki tarttunut maailman
voimakkaimpiin miehiin? En jaksa kuunnella sellaista puhetta."
Hämmästyneenä kuningaskin katseli tavallisissa oloissa niin vaiteliasta
ystäväänsä, jonka tarkoin suljetusta rinnasta kauan polttanut, kamala
tuska äkkiä leimahti esille.
"Te hämmästytte", jatkoi Teja, "nähdessänne haudanhiljaisen Tejan näin
äkkiä leimahtavan kuin tuleen.
"Minä itsekin ihmettelen sitä.
"Mutta huomenna on kesäpäivänseisaus, huomenna on se päivä, jolloin
kerran onneni aurinko kääntyi minusta.
"Joka kerta sen päivän palatessa vanhat, tuskaiset haavat aukenevat."
"Käsitän nyt synkkämielisyytesi, kamala mies", sanoi Julius.
"Mutta en käsitä, miten sinä voit elää. Minä en voisi hengittääkään --
ilman Jumalaa."
"Kuka sinulle on sanonut, munkki, ettei Tejalla ole jumalaa.
"Oletat sen siitä, etten kuvittele häntä samanlaiseksi kuin sinä, etten
kuvittele häntä ihmismäisenä, vihan, rakkauden ja mustasukkaisuuden
vääristelemänä.
"En voi kuvitella, että hän -- tuo kaikki edeltä päin tietävä -- loisi
olentoja, jotka tuottavat vain tuskia muille ja itselleen, jotka hän
tuomitsee ja jotka hän sitten ihmeen kautta, jaloimman, viattoman veren
kautta vapahtaa.
"En voi kuvitella häntä taitamattomaksi puusepäksi, joka on huonosti
laatinut talonsa ja joka nyt sitä tuon tuostakin paikkailee ihmeitä
tekevällä kädellään.
"Sanon sinulle: minun Jumalani majesteetti on niin peloittava, että
sinun raukkamainen enkelikuninkaasi häviää hänen suuruutensa ja hänen
järkähtämättömän peloittavuutensa edessä, kuten kirkkojesi kupu
maailmankaikkeuden kaarikattoon verraten.
"Ei, jos pilvissä olisi todellakin Kaikkeuden isä ja jollei hän voisi
hallita kohtalon kamalaa kulkua, niin hänen itsensäkin täytyisi
kauhistua.
"Hänen pitäisi kärsiä kamalasti lastensa tuskista, kuten lempeä
Jeesuksenne kärsi, -- se kertomus on aina syvästi liikuttanut minua --
kun hän Öljymäellä kärsi koko ihmiskunnan syntien tähden.
"Ja kun olen luvannut sinulle, Totila, vielä kerran antaa näytteen
harpunsoitto- ja laulutaidostani -- niin kuule nyt lauluni, jonka olen
asettanut Kaikkeuden-isän Odinin suuhun."
Hän tarttui pieneen harppuunsa, joka oli hänen vieressään yhdessä
aseiden kanssa, ja lauloi sen säestyksellä kauniilla äänellään:
_Kaikkeuden-isän laulun_.
"Minun sieluni huokaa sanomattomasta tuskasta, tuskan suvun, ihmissuvun
kohtalosta.
"Sillä kaikkeen tuskaan, mitä kukin rinta tuntee, täytyy minun
ottaa osaa -- kaikkeen, kaikkeen, kaikkeen -- sillä minähän olen
'Kaikkeuden-isäksi' kutsuttu.
"Milloin voittaa paha mies paremman, jalon, silloin polttavasti puree
sieluun, kun urho uljas kauheissa kuolontuskissa kohtaloa kiroo.
"Milloin rakastavainen kuolettavissa tuskissaan tyhjää ilmaa tapaa
asemasta armaan. Silloin kuolematon, kalvava kaiho iät kaiket raukkaa
raastaa.
"Ja lesken tuskanhuudot, orpoin itkut, sammuvan sielun turha toivo --
kaikki kurjuus, laaja, loppumaton, Kaikkeuden-isään kovin koskee.
"Hiukan tuottavat vain huojennusta harvat auvon, onnen osat, jotka
riistettyjen ruusunlehtien tavoin tuskan määrättömän meren aavoilla
aalloilla ajelehtivat.
"Surijalla yksi vain on lauha lohtu. Loppu lienee tuimilla tuskilla,
rauha annettaneen raastetulle.
"Päivää siunaan, jona tulinen Surtur armossaan viimeisen ihmisen maan
kera murtaa, jona vihdoin tuiman tuskan loppumaton lähde, viimeinen
inehmon sydän sykkämästä lakkaa.
"Tervetulleeksi toivotan sen päivän ja -- jos viisaat olisivat --
tulisemmin toivoisivat inehmot itse sitä."
"Sellaisiksi ennen kuvailin hyväntahtoisen Jumalan tunteet.
"Mutta sittemmin -- kauan mietittyäni -- olen löytänyt toisen jumalan
-- kamalan jumalani.
"Mutta onneksi tämän minun jumalani löytää vain kuolemantuskissa
sykkivä sydän."