Kuningas Totila oli palannut Roomaan laivastoineen ja sotajoukkoineen.
Valloitettuihin kaupunkeihin oli jätetty vain pienet vartioväet, kun
keisari oli hänen vaatimuksiinsa suostuen ryhtynyt rauhankeskusteluihin
ja pyytänyt kuuden kuukauden aselevon.
Ennen sen päättymistä piti lähettiläitä saapua Bysantista Roomaan
lopullisesti päättämään rauhasta.
Totilan onni ja hänen valtansa loisto olivat nyt korkeimmillaan.
Voitokas hyökkäys Bysantin valtakuntaan oli antanut hänen nimelleen
laajalle leviävän hohteen.
Italiassakin sen vaikutukset tuntuivat.
Bysanttilaisten hallussa oli Italiassa enää kaksi linnoitusta,
nimittäin Tusciassa Perusia ja voittamaton Ravenna.
Perusia antautui urhoollisesti puolustauduttuaan kreivi Grippalle ja
Ravennasta oli tärkein osa -- satamakaupunki Clossis vihdoin joutunut
Hildebrand-vanhuksen käsiin, joka oli jo kahdeksantoista kuukautta
piirittänyt kaupunkia.
Kun ruuan tuonti kaupunkiin katkaistiin nyt merenkin puolelta, --
kuningas oli nimittäin määrännyt, että kaikkien eri tahoilla
risteilevien laivastojen oli kokouduttava yhteen Anconan luona ja
suljettava Classiksen satamansuu -- voitiin odottaa kaupungin pikaista
antautumista elintarpeiden loppumisen vuoksi.
Nyt oli siis enää vain yksi askel otettava sen lupauksen täyttämiseksi,
jonka Totila oli kerran antanut Valerian kuolevalle isälle.
Bysanttilaisia ei ollut enää muualla Italian mantereella kuin Ravennan
päälinnoituksissa. Muutaman viikon perästä toivottiin kaupungin
antautuvan ja silloin ei enää mikään estäisi goottikuninkaan ja Italian
kauneimman tyttären naimisiin menoa.
Totila päätti sillä välin viettää julkiset, juhlalliset kihlajaiset
morsiamensa kanssa sen komean voittojuhlan yhteydessä, joka retken
muistoksi aiottiin panna toimeen. Täten hän saisi morsiamensa luostarin
-- hänen mielestään vahingollisesta -- vaikutuspiiristä ja voisi
näyttää tulevan kuningattaren hoville ja valtakunnalle. Tähän saakka
vain kreivi Teja ja muut Totilan lähimmät ystävät olivat morsiamen
tunteneet.
Cassiodorus ja Julius olivat ottaneet huolekseen kuninkaan kihlatun
saattamisen Taginaesta Roomaan.
Nykyisestä Monte Testacciosta lounaaseen, missä Tiber eroaa kaupungin
piiristä, sijaitsi siihen aikaan kauniilla kukkulalla Antoninusten
ajoilta säilynyt vanha keisarillinen huvila.
Totila rakasti tätä paikkaa, josta oli laaja näköala joelle ja
Campanialle. Joella liikkui taas lukemattomia pieniä kauppalaivoja,
jotka kuljettivat tavaroita Portuksen satamasta kaupunkiin. Kauniita
maataloja oli jälleen noussut Campanialle kahden piirityksen tuhosta ja
hävityksestä.
Vähällä vaivalla kuningas oli saanut vanhan keisarien palatsin
uudestaan asuttavaan kuntoon.
Huvilan komealla, leveällä terassilla, joka muodosti jokeen saakka
ulottuvien marmoriportaiden pään ja kaunistuksen, aiottiin komeaksi
suunniteltu juhla viettää.
Totila oli kutsuttanut Napolista vanhan kuvanveistäjän Xenarkoksen,
joka oli ensin vienyt yhteen molemmat Dioskurit. Hän oli saanut
toimekseen valita kauneimmat kuvapatsaat mitä Roomassa tai sen
ympäristössä oli saatavissa ja asettaa ne marmoriportaiden molemmilla
puolilla oleville tyhjille jalustoille.
Vanhus oli ryhtynyt työhönsä mielihyvällä ja innolla. Pian kokonaiset
rivit jumalia, jumalattaria ja sankareita kohosikin marmoriportaiden
viereen.
Terassin katoksi oli levitetty suunnaton purppurateltta -- samoin kuin
amfiteatterissa -- suojaksi auringonsäteiltä.
Joelta tulevat virkistävät tuulet pääsivät sen sijaan vapaasti
puhaltamaan telttaan.
Terassin takaosassa oli pylväiden kannattama huvilan eteinen.
Kuninkaan teltta, portaat, eteinen ja koko huvila olivat lukemattomien
köynnösten peitossa. Köynnökset olivat punotut ikivihreistä lehdistä,
jotka kesät talvet koristavat Italian puutarhoja.
Totilan uusi, komea lippu, jonka Valeria oli yhdessä seuralaistensa
kanssa ommellut Taginaessa kullalla ja hopealla vaaleansiniselle
silkkikankaalle, aaltoili ylpeänä kuninkaan teltan huipulta.
Lippu kuvasi kultaista joutsenta, joka levitetyin siivin kiitää
sinistä, hopeaisten tähtien koristamaa taivasta kohti.
Vielä korkeammalla, tämän lipun oikealla puolella oli vanha, kuuluisa
amelungien lippu, Didrik berniläisen lippu kultaisine jalopeuroineen.
Alempana vasemmalla oli eräs voitonmerkki, Belisariuksen lippu, jonka
Totila oli valloittanut Tiburtiuksen portin ulkopuolella. Koska se oli
voiton merkki, oli se asetettu kaltevaan asentoon.