YHDEKSÄS LUKU.

Seuraavana aamuna keisari Justinianus seisoi ajatuksiinsa vaipuneena

suuren kultaristin edessä huoneessaan.

Hänen katseensa kuvasti vakavuutta, mutta ei pelkoa eikä epätoivoa.

Hänen kasvonpiirteensä, jotka tavallisesti eivät olleet kauniit eivätkä

jalomuotoiset, ilmaisivat nyt sielun voimaa ja etevyyttä.

Hän rypisti otsaansa ja silmäten uhkaavasti kultaristiä lausui:

"Kovasti koettelet uskollista palvelijaasi, ristin Jumala!

"Olisin ansainnut sinulta parempaa kohtelua, Herra Kristus.

"Tiedäthän, että kaikki, mitä olen tehnyt, on tapahtunut sinun nimesi

kunniaksi.

"Miksi eivät iskusi kohtaa vihollisiasi, pakanoita ja kerettiläisiä?

Miksi ne kohtaavat minua?

"Mutta koska kerran niin tahdot, niin saat nähdä, että Justinianus osaa

tehdä muutakin kuin rakentaa kirkkoja."

Hän lähti kävelemään ja silmäili samalla pitkin seiniä jalustoille

asetettuja entisten keisarien kuvia.

"Suuri Konstantinus, Itä-Rooman perustaja, oikean uskon suojelija!

"Vapisetko valtakuntasi puolesta?

"Älä vapise. Ole levollinen. Sinä olet sen rakentanut ja Justinianus

suojelee sitä.

"Teidän muiden oli helppo olla suuria, saada aikaan suuria --

"Augustus -- Antoninukset -- Trajanus -- Hadrianus -- te kaikki olitte

nousupuolella tai kukkulalla.

"Mutta minun on koetettava pidättää pyörä, joka on alamäessä.

"Minä pidätän sen.

"Olen pidättänytkin.

"Olenpa suurella vaivalla saanut sen hyvän joukon peräytymäänkin.

"Katson rohkeasti teitä silmiin. Minun ei tarvitse hävetä.

"Missä on villien kerettiläisten vandaalien valtakunta?

"Pelätyn merikuninkaan Geiserikin jälkeläinen polvistui edessäni

hippodromissa.

"Saadaan nähdä, eikö Justinianus voita Roomaa kuten hän voitti

Kartagonkin.

"Barbaarit tahtovat väkisin rauhaa Italiaan. He saavatkin -- haudan

rauhaa."

Ovenvartija ilmoitti:

"Herra, senaatti on jo kokoontunut Jerusalemin saliin.

"Keisarinna nousee juuri jalopeuranportaita."

"Hyvä", sanoi Justinianus, "mene.

"Koettelemuksen hetki on tullut Teodoralle.

"Ja kaikille muillekin, jotka sanovat itseään neuvonantajikseni.

"He eivät koskaan hätäänny, kun on kysymys pikkuasioista.

"He ovat erittäin kekseliäitä ja tarkkanäköisiä, kun he, leväten

silkkipatjoillaan, tuomitsevat virkaveljiänsä maanpakoon ja riistävät

heiltä omaisuuden.

"Valtakunnan ja keisarin majesteetti on näiden orjahuulten a ja o.

"Katsokaamme, ajattelevatko he tänäänkin näin.

"Älä vain petä minua tänään, hallitsijan tärkein taito: läpinäkymätön,

syvällinen teeskentelytaito.

"Tänään koetetaan teidän voimianne, Bysantin valtiomiehet.

"Minä aavistan, miten he kestävät kokeen.

"Ja se ilahduttaa minua.

"Teidän kunnottomuutenne on valtaistuimeni paras turva.

"Ja samalla myöskin hallitustapani parhain puolustus.

"Teidän pelokkaat sydämenne saavat selvästi huomata, että te, pelkurit,

kunniattomat, neuvottomat orjat tarvitsette ankaran herran."

Kamariherrat tulivat sisään.

Justinianus vaihtoi aamupuvun keisarilliseen valtiopukuun.

Palvelijat auttoivat häntä polvistuneina.

Hän puki ylleen valkosilkkisen, polviin saakka ulottuvan tunikan, joka

oli molemmilta sivuilta koristeltu kullalla ja jota purppurainen vyö

kiinnitti. Ihonmyötäiset housutkin olivat silkkiä ja purppuraa.

Vaippaorja asetti hänen hartioilleen vaaleamman purppuravärisen,

komean, leveillä kultareunoilla koristellun keisarivaipan. Vaippaan oli

ommeltu punaisia ristejä sekä viheriäisellä silkillä symbolistisia

eläinten kuvia, etenkin lintuja. Mutta kuvat tuskin näkyivät yltympäri

neulottujen helmien ja jalokivien alta, jotka tekivät vaipan niin

raskaaksi, että laahuksen kantajien apu oli todella tervetullut.

Kummassakin käsivarressa oli kolme leveää kultarengasta.

Diadeemi oli puhdasta kultaa ja sen päällystän muodosti kaksi komeata

helmikaarta.

Vaippaa kiinnitti oikealla olkapäällä kallisarvoinen solki.

Valtikanvartija antoi hänelle käteen miestä pitemmän kultaisen

hallitsijansauvan, jonka yläpäätä koristi suuresta smaragdista tehty

maapallo. Pallon päällä oli kultainen risti.

Keisari tarttui lujasti sauvaan ja hypähti leposohvalta.

"Sandaalit puuttuvat, herra, koturnisandaalit", muistutti polvillaan

oleva kamariherra.

"Ei, tänään en tarvitse koturneja", vastasi Justinianus lähtien

huoneesta.

Keisari meni jalopeuraportaiden yli -- nämä olivat saaneet nimensä

kahdestakymmenestäneljästä suuresta marmorijalopeurasta, jotka

Belisarius oli tuonut Kartagosta ja jotka olivat asetetut parittain

portaiden molemmille puolille -- alemmassa kerroksessa olevaan palatsin

suureen neuvottelusaliin, 'Jerusalemin saliin'.

Sali taas oli saanut nimensä porfyyripatsaista, onyxmaljoista,

kultapöydistä ja lukemattomista kulta-astioista, joita oli asetettu

seinille ja lyhyitten patsasten päälle ja jotka olivat muinoin olleet

Jerusalemin temppelissä.

Titus oli valloitettuaan kaupungin tuonut nämä aarteet Roomaan.

Roomasta merikuningas Geiserik oli vienyt vandaalien

lohikäärmelaivoilla nämä aarteet sekä keisarinna Eudoxian

pääkaupunkiinsa Kartagoon.

Taistelu Roomasta II Historiallinen romaani · 第 72 / 123 题