Salin kupukatto oli tehty taivaankantta jäljitellen kallisarvoisista
sinisistä puolijalokivistä. Paitsi aurinkoa, kuuta, Jumalan silmää,
karitsaa, kalaa, lintua, palmua, viiniköynnöstä, yksisarvista ja muita
kristillisyyden vertauskuvia oli kattoon mosaiikkina kudottu kullasta
koko linnunrata lukemattomine tähtineen.
Kuvun kustannukset laskettiin nousevan yhtä suureen summaan kuin koko
valtakunnan maavero neljänkymmenenviiden vuoden aikana.
Vastapäätä kolmen kaaren muodostamaa oviaukkoa, jonka verhot kätkivät
-- se oli ainoa ovi koko salissa, -- ja jonka ulkopuolella oli
vartioimassa kolminkertainen rivi keisarillisia henkivartioita --
'kultakilpiä' -- puolipyöreän salin perällä sijaitsi valtaistuin ja
siitä vasemmalle hiukan matalampi keisarinnan valtaistuin.
Kun Justinianus saapui saliin suuren palvelijajoukon saattamana,
heittäytyivät kaikki läsnäolijat -- vaikka he olivatkin valtakunnan
arvokkaimpia henkilöitä -- kasvoilleen maahan.
Keisarinnakin nousi seisomaan, taivutti päänsä syvään ja pani kätensä
ristiin rinnalleen. Hänen pukunsa oli aivan samanlainen kuin
keisarinkin. Hänenkin valkoisen stolansa päällä oli purppuravaippa,
jossa ei sentään ollut keisarillista kultareunusta.
Hänelläkin oli valtikka, mutta se oli aivan lyhyt ja norsunluinen.
Keisarinna silmäsi ylenkatseellisesti patriarkkoja, arkkipiispoja,
piispoja, patriiseja ja senaattoreja, jotka olivat kaaressa
valtaistuimen ympärillä. Heitä oli kolmekymmentä. Kullakin oli
silkkipatjalla päällystetty kultatuoli.
Justinianus astui nopeasti, varmoin askelin salin läpi kulkevaa
käytävää pitkin valtaistuimelle heiluttaen valtikkaa kädessään.
Kaksitoista ylhäisintä palatsinvirkamiestä oli valtaistuimen luona.
Jokaisella oli kädessä valkoinen sauva.
Torven törähdys antoi kumartuneille nousemismerkin.
"Me olemme kutsuneet", alkoi keisari, "teidät, pyhät piispat, ja
valistuneet senaattorit, kysyäksemme teiltä neuvoa sangen tärkeässä
asiassa.
"Mutta miksi on poissa Narses, magister militum per orientem?"
"Hän saapui vasta eilen Persiasta ja on nyt pahasti sairaana", ilmoitti
pääairut.
"Missä on questor sacri palatii Tribonianus?" [Pyhän palatsin
asioidenhoitaja.]
"Hän ei ole vielä palannut Berytuksesta, jonne hän meni lähettiläänä."
"Miksi on poissa Belisarius magister militum per orientem extra
ordinem?" [Erikoismääräyksen saanut sotilasten päämies Itämailla.]
"Hän ei asu Bysantissa, vaan Sycaessa Aasian puolella, punaisessa
talossa."
"Hän pysyttäytyy hyvin erillään meistä punaisessa talossaan.
"Se ei miellytä meitä.
"Miksi hän pelkää katsettamme?"
"Hän ei ollut siellä."
"Eikö hän ollut näkinkenkätalossaankaan vapautettunsa Photiuksen
luona?"
"Hän oli lähtenyt metsästysretkelle koettelemaan persialaisia
metsästysleopardejaan", ilmoitti miekkamiesten päällikkö Leo.
"Hän ei ole koskaan siellä, missä häntä tarvittaisiin.
"Sensijaan hän on aina siellä, missä häntä ei tarvittaisi.
"En ole tyytyväinen Belisariukseen. --
"Kuulkaa nyt, mitä on tapahtunut, mitä olen viime päivinä monelta
taholta saanut tietää kirjeellisesti.
"Saattepa vielä kuulla erinäisten lähettiläiden suusanallisiakin
kertomuksia.
"Te tiedätte, että olemme antaneet Italiassa sodan toistaiseksi raueta,
koska -- sotapäälliköillämme oli toisia tehtäviä.
"Te tiedätte, että barbaarikuningas pyysi rauhaa ja Italian
luovuttamista.
"Me hylkäsimme pyynnön ja jäimme odottamaan soveliasta tilaisuutta.
"Hylkäykseen ei gootti vastannut sanoin, vaan hurjanrohkein teoin.
"Te ette tiedä siitä mitään -- eikä Bysantissa kukaan muukaan -- sillä
pidimme sen omana salaisuutenamme, koska sanomat mielestämme olivat
mahdottomia tai ainakin liioiteltuja.
"Mutta kaikki, mitä ilmoitettiin, oli totta. Kuulkaa siis ja neuvokaa.
"Barbaarikuningas lähetti Dalmatiaan sotajoukon ja laivaston mitä
suurimmassa salaisuudessa ja samalla nopeasti.
"Laivasto laski Salonan luona Muicurumin satamaan ja sotajoukko
valloitti tuon vahvan kaupungin väkirynnäköllä.
"Samalla tavalla laivasto yllätti Laureatan merikaupungin.
"Salonassa oleva päällikkömme Claudianus lähetti lukuisia vahvasti
miehitettyjä aluksia valloittamaan kaupungin takaisin.
"Mutta goottiherttua Guntaris voitti suuressa meritaistelussa
laivastomme ja valtasi poikkeuksetta kaikki aluksemme, jotka vietiin
riemukulussa Laureatan satamaan.
"Centumcellaen luona kuningas varusti toisen laivaston, johon kuului
neljäsataa suurta alusta.
"Sen muodostivat suurimmaksi osaksi meidän aluksemme, jotka lähetettiin
täältä Sisiliaan Belisariukselle ja jotka tietämättä, että melkein
kaikki Italian satamat olivat joutuneet goottien haltuun, laskivat
maihin, jolloin goottikreivi Grippa ne valtasi.
"Uuden laivaston päämäärä oli toistaiseksi tuntematon.
"Äkkiä barbaarikuningas itse ilmestyi laivastoineen Regiumin edustalle
Bruttian eteläkärkeen. Me saimme tämän vahvan merikaupungin
ensimmäisellä sotaretkellä heti haltuumme ja siitä alkaen se on
pysynytkin omanamme.
"Urhoollisen vastarinnan jälkeen herulit ja massageetit antautuivat.
"Totila tyranni riensi sitten nopeasti Sisiliaan riistääkseen meiltä
tuon Belisariuksen ensimmäiseksi valloittaman alueen.
"Hän voitti roomalaisen Domnentioluksen, joka oli tullut häntä vastaan
avonaiselle kentälle ja valtasi nopeasti koko saaren.
"Vain Messana, Panormus ja Syracusa puolustivat vahvoja muurejaan.
"Laivaston, jonka lähetimme Sisilian avuksi, myrsky hajoitti.
"Toisen laivaston luoteistuuli pakotti palaamaan Peloponnesoon.
"Samalla kertaa kolmas tuon väsymättömän kuninkaan laivastoista
purjehti erään kreivi Hadusuntin johdolla Korsikaa ja Sardiniaa
valloittamaan.
"Edellinen saari joutui goottien haltuun heti, kun sen pääpaikan
Alerian keisarillinen varusväki oli joutunut tappiolle taistelussa.
"Rikas korsikalainen Furius Ahalla, joka omistaa suurimman osan saarta,
oli matkoilla Intiassa.
"Mutta hänen vuokralaisensa ja siirtolaisensa olivat saaneet käskyn,
ettei gooteille, jos nämä laskisivat maihin, saisi tehdä vastarintaa,
vaan piti heille hankkia muonaa ja kaikkea hyvää.
"Korsikasta barbaarit suuntasivat kulkunsa Sardinian saareen.
"Täällä he voittivat Karaliksen luona ne joukot, jotka magister militum
oli lähettänyt Afrikasta saaren suojelemiseksi.
"Sitten barbaarit valloittivat useita kaupunkeja, kuten Sulcin, Castra
Trajanin ja Turreen.
"Molemmille näille saarille on asettunut gootteja.
"He pitävät näitä Italian goottivaltakuntaan kuuluvina osina.
"He asettavat kaikkiin kaupunkeihin goottikreivejä.
"Ja he nostavat verot goottien asetusten mukaan. Ne ovat --
käsittämätöntä kyllä -- paljon pienemmät kuin meidän veromme.
"Ja saarten asukkaat selittävät hävyttömästi, että he maksavat
mieluummin barbaareille viisikymmentä kuin meille yhdeksänkymmentä.
"Mutta ei vielä kyllä.
"Tyranni Totila lähti laivastoineen Sisiliasta koilliseen ja yhtyi
neljänteen, kreivi Tejan johtamaan laivastoon Hydruksen kohdalla.
"Osa laivastoa laski sitten kreivi Torismutin johdolla maihin
Korkyrassa, valtasi saaren sekä vähitellen sieltä käsin kaikki läheiset
saaret.
"Mutta ei vieläkään kyllin.
"Tyranni Totila ja kreivi Teja hyökkäävät jo valtakuntamme varsinaisiin
maakuntiin."
Pelon aiheuttama mutina keskeytti keisarillisen puhujan.
"He laskivat maihin Epirus vetuksen satamissa, valloittivat Vanhasta
Dodonasta lounaaseen olevat Nikopoliksen ja Ankisuksen kaupungit ja
valtasivat suuren joukon näillä vesillä olevia aluksiamme.
"Tähän saakka ilmoittamani seikat lienevät olleet omiaan herättämään
harmianne barbaarien hävyttömyyden johdosta.
"Se, mitä nyt vielä teille ilmoitan, koskenee teihin toisella tavalla.
"Lyhyesti sanoen: eilen saapuneet viestit kertovat seuraavaa:
"Gootit lähestyvät täyttä vauhtia Bysanttia."
Tämän kuullessaan jotkut senaattoreista hypähtivät paikoiltaan.
"Barbaarit käyvät kimppuumme kahdelta eri taholta.
"Heidän yhdistynyt laivastonsa herttua Guntariksen ja kreivien Markjan,
Gripan ja Torismutin johdolla on voittanut kaksipäiväisessä
meritaistelussa saaristomaakuntiemme laivaston ja pakottanut sen
Sestoksen ja Abydoksen väliseen ahtaaseen salmeen.
"Heidän maa-armeijansa taas on kulkenut Totilan ja Tejan johdolla
Epiruksen halki ja Dodonan ohi Makedoniaa kohti. Tessalonike on jo
vaarassa.
"'Uudet muurit', jotka sinne rakennutimme, on kreivi Teja valloittanut
ja hajoittanut.
"Tie Bysanttiin on vapaa.
"Barbaarien ja meidän välillämme ei ole ainoatakaan sotajoukkoa.
"Kaikki sotajoukkomme ovat Persian rajoilla.
"Ja kuulkaa nyt, mitä barbaarikuningas meiltä vaatii.
"Onneksi Jumala on sokaissut hänet ja peittänyt heikkoutemme häneltä.
"Kuulkaa siis! Hän pyytää uudestaan meiltä rauhaa aivan samanlaisin
ehdoin kuin neljä kuukautta sitten.
"Vain Sisilian hän vaatii lisäksi.
"Mutta kaikki muut valloittamansa paikat hän luovuttaa meille ilman
miekan iskua, jos vain tunnustamme Italian heidän omakseen.
"Kun minulla ei ollut mitään keinoja -- ei laivoja eikä sotajoukkoja --
hänen pidättämisekseen, jos hän ryntäisi eteenpäin, pyysin häneltä
aselepoa.
"Tähän hän suostui sillä edellytyksellä, että rauha saadaan aikaan.
"Minä suostuin siihen. -- -- --"
Hän silmäsi nyt tutkivasti läsnäolevia, salavihkaa keisarinnaakin.
Senaattorit nähtävästi päästivät helpotuksen huokauksen.
Keisarinna sulki silmänsä peittääkseen niiden ilmeen keisarilta.
Hän puristi suonenvedontapaisesti valtaistuimensa kultaista käsipuuta.
"Mutta vain sillä ehdolla, että sitä ennen tahdon kuulla puolisoni,
joka viimeksi ainakin puhui rauhan puolesta, ja viisaan senaattini
mielipidettä.
"Lisäsin vielä, että itse puolestani olen taipuvainen rauhaan."
Senaattorien kasvojen ilme muuttui huomattavasti iloisemmaksi.
"Ja luulin voivani sanoa jo edeltäpäin neuvoskuntani mielipiteen.
"Silloin kuninkaan käskystä kreivi Tejan ratsumiehet pysähtyivät,
vaikkakin vastahakoisesti, Tessaloniken edustalla. Valitettavasti he
ottivat sitä ennen kaupungin piispan vangiksi.
"Mutta he lähettivät hänet yhdessä useiden muiden vangittujen kanssa
tänne tuomaan kirjeitä ja sanomia.
"Kuulkaa itse heitä.
"Sitten tehkää päätöksenne.
"Ottakaa samalla huomioon, että barbaarit ovat muutamassa päivässä
porttiemme edustalla, jos hylkäämme heidän vaatimuksensa.
"Muistakaa, että meidän on vain luovuttava Italiasta, joka
vuosikymmeniä on ollut poissa valtakuntamme yhteydestä ja jota
Belisariuksen kaksi sotaretkeä ei ole voinut valloittaa meille
takaisin.
"Tuokaa lähettiläät sisään."
Henkivartijat saattoivat nyt kaariaukkojen kautta sisään useita
mieshenkilöitä, joista osa oli hengellisissä, osa virka- ja osa
sotilaspuvuissa.
He heittäytyivät maahan Justinianuksen valtaistuimen eteen vapisten ja
huokaillen. Jotkut aivan itkivätkin.
Merkin saatuaan he nousivat ylös ja asettuivat valtaistuimen portaiden
ääreen.
"Teidän anomuskirjanne ja valituksenne luin jo eilen", sanoi keisari.
"Protonotarius, lue ääneen vain se kirje, jonka Nikopoliksen vangittu
piispa ja silloin vain haavoittunut comes per Illyricum -- hän on
sittemmin kuollut haavoihinsa -- ovat kirjoittaneet."
"Justinianukselle, roomalaisten voittamattomalle keisarille.
"Dorotheos, Nikopoliksen piispa ja Nazares, comes per Illyricum.
"Se paikka, jossa tämän kirjoitamme, on paras todistus sanojemme
vakavuudesta.
"Kirjoitamme tämän goottiruhtinaan Italia-nimisessä laivassa.
"Kun näitä rivejä luet, lienet jo saanut tiedon laivastosi tappiosta,
saarten menettämisestä, 'uusien muurien' valloittamisesta ja Illyrian
maa-armeijan tuhoamisesta. Nopeammin kuin sanansaattajat, nopeammin
kuin pakolaiset näistä taisteluista, gootit ovat olleet kimpussamme.
"Nikopoliksen valloitti goottikuningas ja hän säästi kaupungin.
"Ankisuksen valtasi kreivi Teja, mutta hän sen heti poltatti.
"Minä, Nazares, olen jo kolmekymmentä vuotta ollut sotilaana, mutta en
ole koskaan vielä nähnyt sellaista rynnäkköä kuin kreivi Tejan johtama
Ankisuksen valloitus.
"Nuo gootit ovat kerrassaan vastustamattomia.
"Heidän ratsumiehensä temmeltävät Tessalonikesta Filippiin saakka.
"Gootit Illyrian sydämessä!
"Kuuteenkymmeneen vuoteen ei sellaista ole tapahtunut.
"Ja kuningas on vannonut palaavansa joka vuosi, kunnes hän on saanut
rauhan -- tai Bysantin.
"Saatuaan haltuunsa Korkyran ja lähisaaret hän on valtakuntasi
kynnyksellä.
"Ja kun Jumala on tehnyt tuon kuninkaan sydämen niin lempeäksi, että
hän tarjoaa sinulle rauhaa hyvillä ehdoilla -- hän vaatii vain sen,
mikä hänen hallussaan jo on -- rukoilemme vapisevin alamaistesi ja
savuavien kaupunkiesi nimessä: tee rauha.
"Pelasta meidät ja pelasta Bysantti.
"Sillä helpommin sotapäällikkösi Belisarius ja Narses pysähdyttävät
aamuauringon ja pohjoistuulen kuin kuningas Totilan ja hirmuisen
Tejan."
"He olivat vankeina kirjoittaessaan", keskeytti keisari lukijan.
"He kirjoittivat mahdollisesti tällä tavalla goottien uhatessa
kuolemalla.
"Puhukaa te nyt, sinä, Tessaloniken kunnianarvoisa piispa Teofilos,
sinä, Dodonan logoteti Anatolius ja sinä, Parmenio, makedonialaisten
keihäsmiesten urhea päällikkö. Te olette turvassa täällä
keisarillisessa palatsissa. Te olette nähneet barbaarien johtajat.
Mitä neuvotte?"
Silloin Tessaloniken iäkäs piispa heittäytyi uudestaan polvilleen ja
lausui:
"Oi, roomalaisten keisari! Barbaarikuningas Totila on kerettiläinen ja
siis ikuisesti tuomittu kadotukseen.
"Mutta juuri tuo on pannut minut epäilemään kirkkomme perusoppeja.
"Sillä en ole koskaan nähnyt ihmistä, jossa kaikki kristilliset hyveet
esiintyvät niin täydellisinä.
"Älä taistele hänen kanssaan.
"Haudan tuolla puolen hän on tuomittu ikuiseen kadotukseen.
"Mutta -- en voi sitä käsittää -- maan päällä siunaa Jumalan armo
kaikkia hänen askeleitaan. Hän on vastustamaton."
"Minä käsitän sen kyllä", puuttui logoteti Anatolius puheeseen.
"Hän valloittaa ihmisten sydämet viekkaudella. Hänen erittäin
onnistunut teeskentelynsä voittaa kuuluisan ja moititun kreikkalaisen
viisaudenkin.
"Tuo barbaari näyttelee armeliaan ihmisystävän osaa niin erehdyttävän
luonnollisesti, että hän aikoi pettää minutkin. Mutta minä selitin
itselleni, ettei maailmassa ole olemassakaan sellaista, mitä tuo gootti
esittää -- näyttelijänä.
"Hän uskottelee, että hän todella säälii voitettuja vihollisiaan.
"Hän ruokkii nälkäisiä, hän on jakanut verorahastojesi säästöt,
keisari, maalaisille, joiden maat ovat sodan jaloissa turmeltuneet.
"Hän antaa miehille koskemattomina takaisin vaimot, jotka ovat
lähetetyt pakoon metsiin, mutta joutuneet hänen kaikkialla läsnäolevien
ratsumiestensä käsiin.
"Hän ratsastaa kaupunkeihin kauniin pojan soittaessa harppua ja
taluttaessa hänen ratsuaan.
"Tiedätkö, mitä siitä seuraa?
"Omat alamaisesi, roomalaisten keisari, menevät hänen puolelleen,
tuovat hänelle tietoja ja antavat hänen haltuunsa kahleissa ne
virkamiehet, jotka ovat totelleet ankaraa verolakiasi.
"Niin tekivät minulle itselleni Dodonan talonpojat ja siirtolaiset.
"Tuo barbaari on ehdottomasti vuosisadan parhain näyttelijä.
"Sillä se ei voi olla totta.
"Mutta tuo viisas teeskentelijä osaa muitakin sotatemppuja.
"Hän on tehnyt sopimuksen kaukaisten persialaisten, perivihollisesi
Kosroen kanssa keskinäisestä avustuksesta sinua vastaan käytävässä
sodassa.
"Me itse näimme persialaiset lähettiläät, jotka lähtivät hänen
leiristään itää kohti ratsastamaan."
Makedonialaisten päällikkö puhui:
"Roomalaisten hallitsija! Sen jälkeen kun kreivi Teja sai haltuunsa
Tessaloniken sotatien, ei valtaistuimesi ja hänen sotakirveensä välillä
ole muuta kuin tämän kaupungin muurit.
"Hän, joka teki 'uusia muureja' vastaan kahdeksan rynnäkköä ja
valloitti ne yhdeksännellä, nousee kymmenennellä rynnäköllä Bysantin
valleille.
"Vain seitsemänkertaisella ylivoimalla saat gootit karkoitetuksi.
"Jollei sinulla ole sellaista sotajoukkoa, niin tee rauha.
"Rauhaa, rauhaa rukoilemme sinulta vapisevien maakuntiesi Epiruksen,
Tessalian ja Makedonian nimessä.
"Lähetä gootit maasta!
"Älä salli Alarikin ja Teoderikin päivien kamalalla tavalla uudistua.
"Rauha goottien kanssa! Rauha! Rauha!"
Ja kaikki lähettiläät, piispat, virkamiehet ja sotilaat lankesivat
polvilleen ja huusivat rukoillen:
"Rauha!"
Tämä kohtaus vaikutti peloittavasti keisarin neuvoskuntaan.
Usein sattui kyllä, että Itä-Rooman kaukaisimmilla rajoilla idässä
persialaiset ja saraseenit, etelässä maurit, luoteessa bulgarit ja
slaavit hyökkäsivät ryöstäen valtakunnan rajan yli, voittivat
läheisimmät joukot ja palasivat rankaisematta omille alueilleen
saaliineen.
Mutta ennen kuulumatonta oli, että viholliset pitivät pitkät ajat
hallussaan kreikkalaisia saaria, että barbaarit valloittivat ja
hallitsivat kreikkalaisia rannikkokaupunkeja ja että germaanit
valtasivat Bysanttiin vievät tiet.
Senaattorit ajattelivat kauhulla päivää, jona goottilaivat ja goottien
sotajoukot valtaisivat kaikki Kreikan saaret ja ryntäisivät Bysantin
valleille. Vain kaikkiin heidän vaatimuksiinsa suostuminen pelastaisi
kaupungin valloitukselta. He olivat jo kuulevinaan mustan Tejan
hirmuiset kirveeniskut.
Kaikkien kasvoilla kuvastui avutonta pelkoa.
Levollisena Justinianus katseli sekä vasemmalla että oikealla
puolellaan olevia senaattoreja.
"Te olette kuulleet", alkoi hän, "mitä kirkko, valtio ja armeija
toivovat.
"Minä pyydän neuvoanne.
"Aselevon olemme jo saaneet.
"Onko siitä tuleva sota vai rauha?
"Rauha saadaan helpolla. Luovuttamalla jo menetetty Italia.
"Se teistä, joka kannattaa sotaa, nostakoon kätensä."
Ei yksikään nostanut kättään.
Senaattorit, näet, pelkäsivät Bysantin puolesta. Eikä ollut
epäilystäkään siitä, että keisari puolusti rauhaa.
"Senaattini puolustaa yksimielisesti rauhaa.
"Aavistin sen edeltä päin", virkkoi Justinianus omituisesti hymyillen.
"Olen aina tottunut seuraamaan viisaiden neuvonantajieni ohjeita.
"Entä keisarinna?"
Silloin Teodora hypähti raivostuneen käärmeen tavoin paikaltaan ja
heitti lyhyen, norsunluisen valtikkansa luotaan niin kiivaasti, että se
lensi kauas lattialle.
Kaikkien senaattorien kasvoilla kuvastui hämmästystä ja pelkoa.
"Niin menköön", huusi hän voimainsa takaa, "uskoni Justinianukseen ja
hänen keisarilliseen korkeuteensa, mikä vuosikausia on ollut ylpeyteni.
"Niin menköön huoli valtakunnasta ja sen kunniasta.
"Voi, Justinianus, voi minua ja voi sinua, joka päästät sellaisia
sanoja suustasi."
Hän peitti päänsä purppuravaippaansa salaten siten tuskansa, joka oli
aiheuttanut tämän kohtauksen.
Keisari kääntyi häneen päin.
"Kuinka, Augusta, puolisomme, joka Belisariuksen kotiin tulosta saakka
aina on puoltanut rauhaa -- lukuunottamatta pientä poikkeusta -- hän
puoltaa nyt tällaisena vaaran aikana --"
"Sotaa", huusi Teodora pudottaen vaipan kasvoiltaan.
Vakava totisuus teki hänen kasvonsa kauniimmiksi kuin leikkisä hymy
koskaan oli tehnyt.
"Täytyykö minun, vaimosi, muistuttaa sinua kunnian vaatimuksista?
"Sinäkö sallisit barbaarien asettua asumaan valtakuntaasi, sinäkö
taipuisit heidän uhkauksistaan?
"Sinä, joka olet uneksinut Konstantinuksen valtakunnan saattamista
uuteen loistoon.
"Sinäkö Justinianus, jonka kunnia on Persicius, Vandalicus, Alanicus ja
Gothicus, sallisit tuon goottinuorukaisen vetää itseäsi parrasta, minne
hän haluaa?
"Silloin et ole se Justinianus, jota maailma ja Teodora ovat
vuosikausia ihailleet.
"Kunnioituksemme oli erehdystä."
Silloin Bysantin patriarkka -- hän luuli yhä vielä, että keisari oli
järkähtämättömästi päättänyt suostua rauhaan -- uskalsi nousta
vastustamaan keisarinnaa, joka ei aina ollut turhan tarkkaan
noudattanut hänen edustamansa oikeauskoisuuden kaikkia hienoja
vivahduksia.
"Kuinka", virkkoi hän, "korkea hallitsijatarko kehoittaa veriseen
sotaan?
"Pyhällä kirkolla ei ainakaan ole minkäänlaista syytä puolustaa
kerettiläisiä.
"Mutta kun nuori kuningas on erittäin lempeä Italian katolilaisille,
niin voimme odottaa soveliaampaa aikaa, jolloin --"
"Ei, pappi", tiuskaisi Teodora, "tämän valtakunnan häväisty kunnia ei
voi odottaa.
"Oi, Justinianus" -- tämä oli yhä vaiti ja sulki silmänsä, etteivät ne
ilmaisisi hänen oikeata mielipidettään.
"Oi, Justinianus, älä salli minun, älä salli maailman pettyä suhteesi.
"Sinä et voi häpeällisesti sallia itseäsi pakotettavan sellaiseen,
johon et pyydettäessä suostunut.
"Täytyykö minun muistuttaa sinua siitä, miten jo kerran ennenkin
vaimosi neuvot ja rohkeus pelastivat kunniasi ja valtaistuimesi?
"Oletko jo ennättänyt unohtaa Niken kamalan kapinan?
"Oletko jo unohtanut, miten yhtyneet sirkuksen puolueet, miten Bysantin
raivoisa roskaväki vyöryi tätä taloa kohti?
"Liekit ja huudot 'alas tyranni' nousivat tämän talon katon tasalle.
"Pakoa tai myöntymistä kaikki nämä pyhät piispat ja viisaat
senaattorit, vieläpä sotapäällikkösikin neuvoivat silloinkin.
"Narses oli silloin Persiassa ja Belisariuksen olivat kapinoitsijat
pakottaneet peräytymään meripalatsiin.
"Kaikki miehet vapisivat.
"Silloin vaimosi Teodora oli ainoa sankari rinnallasi.
"Jos olisit myöntynyt tai paennut, olisivat luultavasti valtaistuimesi
ja henkesi olleet hukassa. Ainakin olisi kunniasi ollut mennyttä.
"Sinä horjuit ja aioit paeta.
"'Pysy ja -- jos siksi käy -- kuole Justinianuksena', sanoin sinulle
silloin, 'mutta kuole ainakin purppuravaatteissa.'
"Sinä noudatit neuvoani, ja rohkeutesi pelasti sinut. Sinä odotit
kanssani kuolemaa valtaistuimellasi -- ja Jumala lähetti Belisariuksen
avuksi ja me voitimme.
"Samoin puhun nytkin.
"Älä väisty, roomalaisten keisari. Älä myönny barbaarien vaatimuksiin.
"Pysy lujana. Hautaudu kultaisen porttisi raunioihin, jos raivoavan
gootin sotakirves murtaa sen...
"Mutta kuole keisarina.
"Germaanien määrätön röyhkeys on häväissyt tätä purppuraa.
"Näin heitän sen luotani ja vannon, etten pane sitä ennen hartioilleni,
ennenkuin joka ainoa gootti on poissa tämän valtakunnan alueelta."
Hän repäisi yltään purppuravaipan ja heitti sen valtaistuimen
portaille. Sitten hän aikoi taas istuutua tuolilleen.
Mutta Justinianus veti hänet luokseen ja painoi rintaansa vasten.
"Teodora", huudahti hän säkenöivin silmin, "kallis vaimoni!
"Sinä et tarvitse purppuraa hartioillasi. Henkesi on purppuraan puettu.
"Sinä yksin ymmärrät Justinianusta.
"Sota ja tuho barbaareille."
Senaattorit vapisivat pelosta katsoessaan tuota omituista näytelmää.
"Niin", lausui keisari kääntyen heidän puoleensa, "viisaat isät. Te
olitte liian viisaita ollaksenne urhoollisia miehiä.
"On tosin suuri kunnia olla Konstantinuksen jälkeläinen.
"Mutta ei ole suurikaan kunnia olla teidän hallitsijanne.
"Pelkään vihollisteni olevan oikeassa. Konstantinus istutti tänne vain
Rooman nimen, kuolleen muumion. Rooman sielu on jo paennut.
"Voi tätä valtakuntaa!
"Jos se olisi vapaa, jos se olisi tasavalta, olisi se tänään vaipunut
häpeään.
"Sillä täytyy olla hallitsija, joka sen vetää ylös, kuten suohon
vaipuvan ratsun, ankara ratsumies, joka käyttää piiskaa, suitsia ja
kannuksia."
Silloin saapui ovelle pieni kumaraharteinen mies, joka kainalosauvan
nojassa nilkutti salin läpi valtaistuimen juurelle.
"Roomalaisten keisari", sanoi hän noustuaan tervehdysasennostaan
lattialta, "tautivuoteelleni sain epämääräisiä tietoja barbaarien
röyhkeydestä ja täällä tällä hetkellä päätettävistä asioista.
"Silloin nousin ylös ja raahasin itseni vaivoin tänne, sillä minun
täytyy nyt sinun suustasi saada varmuus siitä, olenko aina ollut narri
pitäessäni sinua useista pikkumaisuuksista huolimatta suurena
hallitsijana, ja täytyykö minun heittää päällikkösauvani syvimpään
kaivoon vai voinko vielä sitä kunnialla kantaa?
"Sano vain yksi sana.
"Sotako vai rauha?"
"Sota, magister militum", vastasi Justinianus ilosta loistavin kasvoin.
"Voitto, Justinianus", huudahti päällikkö heittäen kainalosauvansa
pois.
"Salli minun suudella käsiäsi, imperator."
Hän linkutti pitkin valtaistuimen portaita keisarin luo.
"Mutta, patricius", ivaili Teodora, "sinähän olet kerrassaan mies.
"Sinähän olet tähän saakka aina vastustanut goottisotaa.
"Oletko äkkiä tullut kunnianhimoiseksi?"
"Kunnianhimoiseksiko?" vastasi Narses.
"Sen kauniin saippuakuplan perässä, jota kunniaksi sanotaan, juoskoon
Belisarius, tuo suuri lapsi.
"En ole kunnianhimoinen, mutta valtakunta on nyt vaarassa.
"Niin kauan kuin idästä päin vaara uhkasi, puolustin sotaa persialaisia
vastaan. Goottien taholta ei ollut mitään pelättävää.
"Mutta nyt ovat sinun hurskautesi, keisarinna, ja Belisariuksen
sankarimiekka niin kauan sohineet tuota vaapsahaispesää, että koko
parvi lentää meille päin silmiä.
"Nyt vaara uhkaa sieltä päin ja siksi Narses kannattaa goottisotaa.
"Gootit ovat lähempänä Bysanttia kuin Kosroes itärajaamme.
"Se, joka tuon Totilan tavoin voi pelastaa valtakuntansa varmasta
perikadosta, voi paljon helpommin syöstä toisen valtakunnan turmioon.
"Tuo nuori kuningas tuntuu olevan ihmeitten tekijä, joka pystyy mihin
hyvänsä."
"Tällä kertaa on osakseni tullut se harvinainen ilo", lausui
Justinianus, "että keisarinna ja Narses ovat olleet samaa mieltä."
Hän aikoi tämän sanottuaan lähteä pois kokoussalista.
Silloin keisarinna tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi:
"Pysähdy, puolisoni.
"Olen tänään toisen kerran osoittautunut parhaaksi neuvonantajaksesi.
"Myönnäthän sen.
"Kuule siis, mitä minulla on vielä sanottavana ja seuraa neuvoani.
"Pidä koko tuo viisas joukko, paitsi Narsesta, huomiseen saakka
vankina.
"Älkää vapisko, illustrissimi, tällä kertaa ei henkenne ole vaarassa.
"Te ette osaa pitää suutanne kiinni, jollei teiltä leikata kieltä.
"Tällä kertaa tyydymme sen sijaan sulkemaan teidät tänne.
"On olemassa salaliitto henkeäsi tai ainakin vapaata päätösvaltaasi
vastaan, Justinianus.
"Sinua on tahdottu pakottaa sotaan gootteja vastaan.
"Nythän sota on tosin päätetty, mutta ensi yönä tai huomisaamuna on
salaliiton määrä puhjeta.
"Nyt on pääasia, että salaliittolaisten annetaan toimia vapaasti.
"He eivät saa tietää, että heidän tarkoitusperänsä jo on saavutettu,
sillä silloin he varmaankin luopuisivat aikeestaan.
"Vaarallisia, hyvin epäilyttäviä ja -- oi, Justinianus -- hyvin, hyvin
_rikkaita_ henkilöitä on osallisina salaliitossa.
"Olisi suuri vahinko, jos he pääsisivät pakoon virittämästäni
verkosta."
Justinianus ei näyttänyt erityisesti säikähtyvän salaliitosta
kuullessaan.
"Minäkin tiesin siitä", sanoi hän.
"Mutta onko se jo niin pitkälle kehittynyt?
"Joko huomenna varhain?
"Teodora", huudahti hän, "sinä olet valtakunnalleni tärkeämpi kuin
Belisarius ja Narses.
"Kuule, kultakilpien päällikkö. Sinä pidät kaikki täällä koossa olevat
vankeina siksi, kunnes Narses tulee heitä päästämään.
"Muistelkaa tätä hetkeä, hurskaat ja viisaat isät, ja mitä se ehkä voi
teille opettaa.
"Narses tulee mukanamme."
Hän lähti salista.
Oviaukkoihin ilmestyi heti sen jälkeen henkivartijain joukko.