Prokopius laski kätensä hänen olalleen ja sanoi:
"Olen ihmeissäni, Cethegus.
"Olen ihmeissäni siitä, että meidän aikanamme on vielä olemassa niin
voimakas mies kuin sinä olet ja että yksikin sydän hehkuu niin
epäitsekkään päämäärän kuin Rooman vapauden vuoksi.
"Mutta luullakseni on päämääräsi vain loistava unikuva.
"Koska päämääräsi on epäitsekäs, niin annan sinulle anteeksi monet
pimeät kiertotiesi, joita olet kulkenut ja joita pitkin olet viekkaasti
kuljettanut muitakin ihmisiä, esim. Belisariusta ja minua.
"Sinä päivänä, jolloin huomaan päämääräsi itsekkääksi, luovun vanhasta
ystävyydestämme, vaikka ihailenkin sinun henkistä voimaasi."
Cethegus nauroi.
"Vieläkö sinä saarnaat samaa puoleksi platonista puoleksi kristillistä
siveysoppia kuin Ateenan koulussa?
"Sinä, keisarihovin ja sotaleirin vanha oppilas, harrastat tyttöjen
siveysoppia.
"Itsekäs -- epäitsekäs.
"Kuka on epäitsekäs?
"Voiko ihminen olla epäitsekäs?
"Kukin toivoo aina sitä, mitä hänen täytyy toivoa.
"Olen aivan yhtä itsekäs, jos minusta tulisi Rooman vapauttaja tai
tyranni.
"Sillä rakkaus on suurin, vaikka samalla suloisin itsekkyys."
"Entä Kristus? Kuoliko hänkin itsekkyydestä?"
"Tietysti. Hän oli uneksija.
"Hänen itsekkyytensä koski koko ihmiskuntaa.
"Se palkitsi hänen rakkautensa ristiinnaulitsemalla hänet.
"Samoin kuin Justinianus korvaa Belisariuksen ja Rooma Cetheguksen
rakkauden.
"Heikkojen itsekkyys on innoittavaa, vahvojen suurenmoista.
"Se on ainoa ero ihmisten välillä."
"Ei, ystäväni! Tuo on väkevien intohimojen aiheuttamaa viisastelua.
"Korkeinta on tavoitella hyvää hyvin keinoin.
"Tuohon korkeimpaan on Prokopius liian pieni, tämä aika liian heikko.
"Mutta pyrkikäämme edes huonoilla keinoilla hyvään.
"Voi minua, jos kerran erehdyn sinun suhteesi.
"Minä luotan miekan sankariin Belisariukseen ja hengen sankariin
Cethegukseen.
"Voi, jos sankaristani Cetheguksesta tulisikin paha henki.
"Minä käsitän, miksi ihmiset karttavat ja pelkäävät sinua kuten
Luciferia, aamutähden langennutta enkeliä.
"'Kaikki hänen vihollisensa sortuvat', sanoi kerran Antonina, joka
tuntee taikauskoista pelkoa sinua kohtaan.
"Ja hän on oikeassa.
"Gotelindis, -- viisasteleva koulutoverimme Petros, joka nyt sahaa
marmoria ja hakkaa kiviä hunnien luona, -- paavi Silverius, jota
keisari yhä pitää Scaevolan ja Albinuksen kanssa vankina Sisiliassa ja
jolta riistit hänen sielunsa -- s.o. hänen kultansa."
"Voisin luetella useampia esimerkkejä", sanoi Cethegus kulmiaan
rypistäen.
"Mutta en tahdo loihtia vihaisia varjoja esille haudan levosta.
"Mainitsen vain", jatkoi hän nauraen, "paksun Balbuksen.
"Olin aikonut hänelle samanlaisen kuoleman kuin Jumalan pojalla oli.
"Mutta hän uhrautui vapaaehtoisesti omalle Jumalalleen -- vatsalleen.
"Qvintus Pisolta, jonka sekä Marcus Massuriuksen ja Salvius Julianuksen
barbaarikuningas päästi vapaaksi ilman lunnaita, sain kuulla hänen
loppunsa.
"Hän lahjoi goottisoturit, joiden piti katsoa, etteivät nälkiintyneet
saisi syödä liikaa, viimeisillä kultarahoillaan saadakseen syödä niin
paljon kuin tahtoi.
"Hän söi kolme tuntia.
"Neljännellä hän kuoli.
"Hän kuoli siis virantoimituksessaan.
"Mutta mitäpä auttaa kaikkien pienten vihollisteni turmio, niin kauan
kuin Roomassani hallitsee vihollinen, joka on todella suuri", -- hän
vaikeni ja jatkoi sitten kiukkuisena -- "mutta vain mielettömän,
määrättömän hyvän onnensa avulla."
"Nyt olet väärämielinen kuningas Totilaa kohtaan.
"Hänen historiankirjoittajansa arvostelee häntä kerran --"
"En ole hänen historiankirjoittajansa.
"Olen hänen verivihollisensa.
"Haa, minun täytyy vielä elää se päivä, jolloin näen tuon pojan
sydänveren tippuvan keihääni kärjestä.
"Minä ymmärrän, miksi Akilleus vedätti voitetun Hektorin ruumista
kolmesti Trojan vallien ympäri.
"Siitä alkaen, kun ryhdyin taisteluun Roomastani, ovat nuo
vaaleaveriset, tyttömäiset kasvot olleet vastassani ja useimmiten
voitokkaina.
"Hän on riistänyt minulta rakkaimpani ja Roomani ja nyt viimeksi jalon
Plutoni. Piso kertoi, että barbaarit olivat isäntää etsiessään
löytäneet ratsun, jonka Syphax oli kätkenyt -- ja kuningas otti koko
Roomasta saadusta saaliista itselleen vain 'prefektin ratsun'.
"Pudota, Plutoni, hänet selästäsi pää edellä ja polje hänen kallonsa
rikki!"
"Sinä vihaat häntä tulisesti!"
"Niin teen. Enkä vihaa häntä vain järjelläni, vaan koko syntyperäisellä
luonteellani.
"Kun minun täytyi luovuttaa Forum romanum hänelle, vannoin, että hän
kuolee -- käteni kautta.
"Mutta", virkkoi hän rauhallisempana, "milloin, milloin?
"Milloin saan usutetuksi tuon hitaan jättiläisen, jota sanotaan
Justinianukseksi, goottien kimppuun?
"Milloin kutsuu kohtalo taas minut Italian taistelutantereelle?"
Samassa Syphax riensi sisään.
"Herra", virkkoi hän, "minä pyydän sanansaattajan palkkiota.
"Jossakin on ollut ukonilma. Se lähestyy nopeasti tätä kaupunkia.
"Ilmassa pauhaa ja suhisee.
"Kultaisessa palatsissa on omituista, salaperäistä liikettä.
"Kaikilla porteilla on vartioita. Saapuvat sanansaattajat viedään heti
suljetuissa kantotuoleissa keisarin luo.
"He eivät saa vaihtaa sanaakaan kenenkään kanssa.
"Ja äsken kullalta kimalteleva orja toi kotiisi kirjeen keisarinnalta."
Cethegus repäisi nopeasti auki purppurarihman, jonka sulkusinettinä oli
kyyhkynen -- Kypron vai helluntaijuhlan merkkikö lie tässä tapauksessa
ollut -- ja luki:
"Kapitoliumin Jupiterille.
"Älä lähde talostasi minnekään huomenna, ennenkuin kutsun sinut
luokseni.
"Huomenna kutsuvat sinua kohtalosi ja -- Kypris."