Cethegus otti pitkän siemauksen edessään seisovasta kultapikarista,
joka oli taottu tornin muotoiseksi.
Hän oli muuttunut sangen paljon Rooman valloitusyöstä lähtien.
Ohimoiden rypyt olivat tulleet syvemmiksi, suu oli vielä tiukemmin
suljettu ja alahuuli kohosi ylöspäin. Vain harvoin leikitteli hänen
huulillaan entinen ivahymy, joka häntä nuorensi ja kaunisti.
Silmät olivat tavallisuuden mukaan puoleksi kiinni.
Joskus ne vain aukenivat täydellisesti singahduttaakseen pelätyn
katseen, joka oli käynyt yhä julmemmaksi ja läpitunkevammaksi.
Hän ei ollut tullut vanhemman, vaan rautaisemman, terävämmän ja
säälimättömämmän näköiseksi.
"Sinä tunnet", alkoi hän, "tapaukset Rooman kukistumiseen saakka.
"Näin sinä yönä kaupungin, Kapitoliumin, taloni ja Caesarini sortuvan.
"Tuon kuvan romahdus koski sydämeeni polttavammin kuin goottien,
vieläpä roomalaistenkin nuolet.
"Olin aivan suunniltani kivusta ja kiukusta.
"Aioin mennä rankaisemaan Caesarini murhaajaa.
"Kaaduin tiedottomana maahan Zeus-patsaan juurelle.
"Minut herätti tajuihini yötuulen henkäys ja Tiberin kohina, -- -- joka
kerran ennenkin, kaksikymmentä vuotta sitten herätti uuteen eloon
kuolettavasti haavoittuneen."
Synkkä pilvi ilmestyi mahtavalle otsalle.
"Siitä kenties toisella kertaa -- kenties ei koskaan", sanoi hän
huomatessaan isäntänsä aikovan kysyä jotakin.
"Tällä kertaa pelastivat minut Lucius Licinius -- jonka veli Marcus
kaatui Rooman ja minun puolestani -- ja uskollinen mauri, joka vain
ihmeen kautta pelastui mustan, raivoisan Tejan käsistä.
"Kun tämä oli paiskannut hänet ulos suuresta portista, -- barbaari ei
ehtinyt tappaa palvelijaa joutuakseen pikemmin isännän kimppuun --
riensi Syphax takaportille.
"Siellä hän tapasi Lucius Liciniuksen, jonka väkijoukko oli erottanut
minusta ja joka nyt vasta saapui takatietä talolleni.
"Yhdessä he riensivät avonaisten ovien läpi verijälkiäni seuraten
Zeus-saliin.
"Siellä he tapasivat minut tajuttomana. He saivat parahiksi hinatuksi
minut kuin elottoman möhkäleen akkunasta pihalle.
"Syphax oli ensin hypännyt ulos ja ottanut minut vastaan tribuunin
käsistä.
"Tämä hyppäsi myös pihalle, ja he käärivät minut vaippaani ja lähtivät
kantamaan minua palavasta talosta joen rannalle.
"Kadut olivat jokseenkin autiot.
"Sillä kaikki gootit ja goottilaisystävälliset roomalaiset olivat
menneet kuninkaan mukana Kapitoliumille tulipaloa sammuttamaan.
"Hän oli nimenomaan käskenyt, -- toivoakseni omaksi turmiokseen -- että
sellaisia henkilöitä, jotka eivät ota taisteluun osaa, on ehdottomasti
säästettävä ja suojeltava.
"Senvuoksi kantajani pääsivätkin taakkoineen rauhassa kulkemaan.
"Heidän luultiin kantavan vainajaa.
"Alussa he olivat itsekin siinä uskossa.
"Joen rannalta he löysivät kalastajavenheen, joka oli täynnä verkkoja.
"He nostivat minut siihen, -- Syphax heitti verisen vaippani, jota
koristivat 'princeps senatuksen' purppuraiset merkit, rannalle
pettääkseen viholliset -- peittivät minut purjekankaalla ja verkoilla
ja lähtivät soutamaan jokea alas yhä palavien venheiden lomitse.
"Samassa tulin tajuihini. Syphax valeli päätäni vedellä.
"Katseeni osui palavaan Kapitoliumiin.
"He sanoivat, että huusin ensimmäiseksi: 'Kääntykää! Kapitolium!'
"Heidän täytyi käyttää kaikki voimansa hillitäkseen minua.
"Ensimmäinen selvä ajatukseni oli tietysti palaaminen, kosto ja Rooman
takaisin valloittaminen.
"Portuksessa tapasimme erään italialaisen viljalaivan.
"Siinä oli seitsemän soutajaa.
"Pelastajani pysähtyivät sen luo ja pyysivät leipää ja viiniä.
"He olivat molemmat haavoittuneet.
"Soutajat tunsivat minut.
"Eräs heistä tahtoi, että minut jätettäisiin vangittuna goottien
käsiin. Hän toivoi tietenkin siitä suurta palkintoa.
"Mutta kuusi muuta soutajaa olivat entisiä työmiehiäni Hadrianuksen
haudan varustuksista. Olin elättänyt heitä vuosikausia.
"He iskivät kuoliaaksi seitsemännen, joka huusi gootteja paikalle, ja
lupasivat pelastaa minut, jos se olisi mahdollista.
"He kätkivät minut suurten jyväsäkkikasojen lomaan, kun kuljettiin
sataman suuta vartioivien goottilaivojen ohi.
"Lucius ja Syphax soutivat myös.
"Siten pääsimme pakoon.
"Mutta laivalla olin vähällä kuolla haavoihini.
"Vain maurin uskollinen hoito ja raitis meri-ilma pelastivat minut.
"Päiväkaudet olin toistanut vain sanoja: 'Rooma! Kapitolium! Caesar!'
"Me laskimme maihin Sisiliassa Panormuksen luona. Siellä
bysanttilaisten turvassa toinnuin pian. Vanha ystäväni Cyprianus, joka
ennen muinoin Ravennassa laski minut Teoderikin palatsiin, kun minusta
tehtiin Rooman prefekti, otti minut vastaan.
"Heti kun olin hiukan tointunut, lähdin Vähään Aasiaan -- tai, kuten te
sanotte, Asianaan -- tiluksilleni. -- Sinähän muistat, että minulla oli
ihania maatiloja Sardeen, Filadelfian ja Tralleen tienoilla."
"Eikö sinulla ole niitä enää? -- Nuo kauniit pylväskäytävillä
koristetut huvilat --"
"Olen myynyt.
"Minun täytyi saada pestatuksi uusia palkkasotureita Rooman ja Italian
vapauttamiseksi."
"Tenax propositi" [Aikeessaan pysyvä], huudahti Prokopius
hämmästyneenä.
"Etkö ole luopunut toivostasi?"
"Voinko luopua itsestäni?
"Kauppasumma mukanani -- se oli melkoinen, sillä Furius Ahalla ostatti
Efeson ja Jasson tienoilla sijaitsevat huvilani -- menin entisten
kestiystävieni luo isaurilaisten, armenialaisten ja abasgien alueilla.
"Minun täytyi tappaa eräs isaurilaisruhtinas, joka hiipi yöllä
telttaani ja aikoi anastaa rahani antamatta muuta vastalahjaa kuin
tikarin piston.
"Sitten pestasin suuren joukon miehiä.
"Mutta Narses on tehnyt ne kalliimmiksi. Hän hemmottelee ne pilalle ja
turmelee kokonaan asiat.
"He eivät mene enää niin halvalla kuin ennen kuolemaan.
"Hän on saanut useita urhoollisia päälliköitä ystävikseen.
"Minun täytyi kääntyä muiden kansojen puoleen.
"Nykyjään asustaa harmoniassa pienenlainen, mutta hyvin villi ja
urhoollinen germaaniheimo, jonka keksin vasta lukiessani sinun
kuvauksiasi sen ja gepidien välisestä verisestä sodasta, ystäväiseni."
"Ahaa", huudahti Prokopius, "sinä tarkoitat villejä longobardeja.
"Jumala varjelkoon Italiaasi, jos ne pääsevät jalallaankaan sinne.
"Longobardi tulee käyttäytymään kultanahkaista lammastasi Italiaa
kohtaan kuin susi verrattuna paimenkoiraan, goottiin."
"Mutta Roomasta tulee taas vanha naarassusi.
"Minä saan kyllä Alboinin barbaarit poistumaan isänmaastani.
"Olen lähettänyt Liciniuksen pestaamaan noita pitkäpartoja -- sillä
heidän nimensä kai merkitsee sitä.
"Minusta on hauskaa", sanoi hän, "tuhota germaanit germaanien avulla.
"Rooma hyötyy jokaisesta haavasta, jonka longobardit ja gootit iskevät
toisiinsa."
"Sinä olet oppinut Tiberiuksen viisauden lukiessasi Tacitusta.
"Mutta anna Tacituksen olla -- se on kovin karvasta.
"Tässä on erinomaista viiniä, jota minä kutsun Ammianus
Marcellinukseksi.
"Se on hauska toveri."
"Mitenkähän 'Prokopiusta' kerran arvostellaan pikarin ääressä?"
"Hänen rakennuksensa -- ummehtuneet", vastasi isäntä.
"Hänen 'Persialais- ja Vandaalisotansa' -- kullankirkkaat", sanoi
Cethegus.
"Hänen 'goottisotansa' -- liian hapan", jatkoi kirjailija hymyillen.
"Mutta 'salaisuudet' -- kiihoittavia, nautittavia tipottain aterian
loppupuolella."
"Huh, oksennusainetta", sanoi Prokopius ja häntä puistatti.
"Mutta minä itse", jatkoi Cethegus kertomustaan, "riensin tänne --
sanoisinko -- jalopeuranne luolaan."
"Se olisi liikaa", arveli Prokopius. "Rakennuksissakaan ei sellaista
valhetta tule olemaan."
"Ketun tai näädän sitten.
"Sillä en ole niin rohkea kuin suuri Belisarius, joka kuvitteli
voivansa voittaa gootit yksistään palkkasoturien avulla. Noilla
barbaareilla on eräs hyvä puoli; he ovat kokonainen kansa.
"Heidän kuninkaansa on kansallisuuden elävä vertauskuva.
"Vaikeata on voittaa _kansa_.
"Vaikka se olisikin niin raaka, typerä ja järjetön kuin nuo barbaarit
ovat."
"Varsinkin on vaikeata", huomautti Prokopius, "voittaa kansa ilman
kansaa."
"Ei bysanttikaan ole kansa, vaan valtio.
"Tämä kansaton valtio voi sentään kukistaa valtiottoman kansan.
"Sillä se, mitä gootit sanovat 'valtakunnaksi', ei ole mikään valtio.
"Se on vain kokoonpantu yhteen paikkaan asettuneista heimoista.
"Olihan Vitigeksen aikana kolme sotajoukkoa aseissa toisiaan vastaan.
"Häväistyskirjasikin Bysantti on voimakkaampi heitä, noita hulluja,
kypsymättömiä barbaareita.
"Keisari Justinianus on sitä paitsi antanut sanansa pantiksi siitä,
että hän vapauttaa Italian.
"Hyvä on! Häntä kyllä kehoitetaan täyttämään lupauksensa.
"Muistutan häntä siitä siksi, kunnes hän on sen täyttänyt."
"Sinä saat muistuttaa vielä sangen kauan."
"Siltä näyttää. Häneen ei näy nyt pystyvän uskonto, maine eikä kulta.
"Saammepa nähdä, eikö pelko pysty häneen?"
"Pelkoko? Ketä hän pelkäisi?"
"Cethegusta -- ja -- tuntematonta.
"Tuntemattoman pelko on suurin.
"Sitä paitsi luotan keisarinnaan.
"Me tunsimme toisemme jo nuorina.
"Osasimme jo silloin antaa arvoa toistemme ansioille.
"Hän oli kaunein nainen, jonka olin -- siihen saakka -- nähnyt.
"Ja minä -- minä --"
"Olin Cethegus", sanoi Prokopius.
"Mutta huolimatta vanhasta kiintymyksestämme, jota hän ei salannutkaan
uudestaan tavatessamme, ei keisarinna ruvennut puoltamaan sotaa.
"En oikein käsitä häntä.
"Hän on äkkiä ruvennut pitämään kristillisempänä rakennuttaa kirkkoja
kuin poltattaa kaupunkeja.
"Mistä tuo muutos johtuu?
"Hänhän on vielä siksi nuori, ettei vielä tarvitse pelätä hänenlaisensa
kääntymystä -- sanoisinko Kyprosta Golgatalle."
"Sinä et siis tiedä sitä", virkkoi Prokopius, "minkä paitsi
Justinianusta ja sinua -- suo anteeksi, Roomahan on Bysantin edellä --
minkä paitsi sinua ja Justinianusta koko Itä-Rooma tietää.
"Kaunis keisarinna on sairas. Sisällinen tauti kalvaa häntä.
"Sinä ihmettelet.
"Hän salaa sen suunnattomalla tahdonlujuudellaan Justinianukselta.
"Sillä hän, tuo suurin ja pienin kaikista itsekkäistä ihmisistä vihaa
sairaita. Hän ei kärsi läheisyydessään mitään, mikä muistuttaa
sairaudesta ja kuolemasta.
"Vaikka keisarinna hallitseekin häntä ehdottomasti, niin olen varma,
että Justinianus, keksittyään hänen sairaalloisuutensa, lähettäisi
hänet paranemaan valtakunnan etäisimpään nurkkaan.
"Samoin hän teki Germanukselle, jota hän sentään rakasti sydämestään.
"Senvuoksi keisarinna kestääkin helvetilliset kipunsa hymyssä suin.
"Yöt kuuluvat olevan kamalat.
"Mutta päivällä, keisarin läheisyydessä, ateriain aikana, kirkossa ja
sirkusjuhlissa hän salaa tuskansa yli-inhimillisellä voimalla.
"Hänen kauneutensakaan ei ole sanottavasti kärsinyt siitä.
"Sillä hänen kauneudensäilyttämistaitonsa on verraton.
"Hän on tullut solakammaksi.
"Mutta hänen henkensä on tullut melkein entistään voimakkaammaksi."
"Ihmeellinen nainen."
"Niin on, ja vaikka hän pienissä asioissa turvautuukin juoniin ja
viekkauteen, niin suurissa valtion asioissa hän ei luovu
vakaumuksestaan."
"Ei ainakaan vähällä.
"Keisari aikoi jo hyväksyä goottien rauhanehdotuksen. Cassiodorus -- ja
eräs toinen yrittivät jo voittaa minut.
"Teodora ei ollut enää sodan puolella -- ja kaikki näytti olevan
hukassa.
"Viimeisellä hetkellä päätin vielä vedota hänen hurskauteensa.
"Sain kuulla häneltä, että Justinianus oli kutsunut molemmat
lähettiläät palatsiin ja että hän oli rauhanteon aikeissa.
"Samana päivänä menin hänen luokseen ja sanoin:
"Sinä rakennutat rahoillasi uusia kirkkoja pyhimyksille.
"Sinä voit vielä rakennuttaa noin sata kirkkoa. Ja kun luovutat Italian
gooteille, riistät ainiaaksi yli tuhat kirkkoa Kristukselta, Jumalan
pojalta, ja jätät ne hänen katkerain vihollistensa, kerettiläisten
areiolaisten käsiin.
"Luuletko, että sata uutta kirkkoasi vastaavat niitä?
"Se vaikutti.
"Kauhistuneena hän hypähti vuoteeltaan ja huudahti: 'Ei, sellaista
syntiä en aio tehdä. Jos olemmekin liian heikot riistääksemme nuo
kirkot kerettiläisten käsistä, niin emme ainakaan mielihyvällä luovuta
niitä heille.'
"'Keisari ei saa koskaan mielisuosiolla luopua Italiasta.'
"'Kiitos, Cethegus! Pyhimykset antavat anteeksi monta nuoruuden
aikaista yhteistä syntiämme senvuoksi, että sinä estit minut tekemästä
tämän kaikkein suurimman synnin.'
"Hän kutsui puolisonsa luokseen päivälliselle. Hänen kukkansa,
suudelmansa ja kyyneleensä saivat Justinianuksen taas innostumaan
taisteluun Kristuksen puolesta. Hän hylkäsi rauhanehdotuksen, ja
viisaan Cassiodoruksen oli palattava tyhjin toimin takaisin.
"Rauhaa ei tule.
"Sodan pikaista alkamista en kuitenkaan voi saada aikaan.
"Mutta kyllä minä keinot keksin.
"Sillä Rooman täytyy vapautua barbaareista."
Cethegus vaikeni levollisen näköisenä ja ryyppäsi pikarista. Mutta
hänen sielussaan leimusivat intohimot.